Olisipa ollut fiksua tehdä lapset niin, että

samaa :) Vai olisko järkempää olla äitiyslomalla jo eskarin alkaessa?

esikoisen eskarin ja ekan luokan. Vaikeaa olisi muuten järjestää kun asutaan kaukana sukulaisista.



Pitäiikö kuitenkin sanoa toivottavasti olen kun on vasta rv25.

Toinen vaihtoehto on hankkia ammatti, jossa voi itse määrätä työaikansa.



Olen nyt vauvan kanssa kotona ja todella tyytyväinen siihen, että voin halutessani tehdä vaikka lopun työurani lapsen (lasten?) ehdoilla.

En siis sen takia lasta tehnyt, että silloin olisin kotona kun esikoinen menee kouluun, mutta niin vain pääsi käymään ;-)

kokemuksia ko. ikäerosta? Eli ikäeroksi tulisi 5-6 vuotta (jos kaksi lasta)? Kuulostaa aika paljolta, myös miettien omaa ikää..

jos asiaa ajattelee tuolta kantilta -pojilla ikäeroa 7 v 1 kk, eli vauvan ennätin juuri väkertää heinäkuussa maailmaan, ennen kuin esikoisen koulua lkoi. Oli suorastaan loistava ajoitus (ja ihan tarkoituksella!).Äitiyskoman jälkeen jatkoin vielä 2.5 v saakka hoitovapaalla, niin sitten esikoinenkin oli jo valmis olemaan iltapäivät yksin ja kuopus sopivan iso päiväkotiin, kun olin ennättänyt jo popettaa kuivaksi ja osasi puhua hyvin..'



Ai juu, nyt tuo kuopus meni jo tokalle luokalle. Aikaisemmin olin lastentarhanopen hommissa, sit innostuin lukeen vähän lisää. ja kun poika aloitti koulun, niin musta tuli samaan syssyyn luokanope. Eli nyt me sitten lomaillaan aina yhdessä, kun koulusta on vapaata: ) Aika hyvin, vai mitä!



Joku kyseli tästä ikäerosta. omat kokemukseni: alku oli helppo, isompi ei ollut mustasukkainen ja välillä jo auttoikin. Veljekset ovat toisilleen ikäerosta huolimatta läheisiä. Ovat kyllä molemmat poikia.



Nyt isompi on 15 v ja murrosiän mukana vähän körmyyttelee pienempää välillä, mutta se hyvä puoli, että nuorempi ei ihan heti pienistä hätkähdä: ) ja hyvä juttu, että välillä voin palkata isomman lapsenvahdiksi yms., jos on iltamenoja.



Ja mikä ihaninta - kun toinen lapsi on jo iso ja paljon omassa kaveriporukassaan menossa, niin mulla on tää pahnanpohjimmainen kuitenkin vielä liki. Ja molemmat on saaneet varmasti huomiota itselleen tarpeeksi. En voi kuin suositella.

kun tajuaa, että hänet tehtiin vain siksi, että esikoinen voisi aloittaa koulun ilman iltapäivähoitoa.

mutta olen aina tämän kuullessani miettinyt, että pitääkö sitten aina väsätä uusi vauva, kun seuraava menee kouluun...?

No ei vaineskaan.



Mutta tosiaan, ollaan mietitty miehen kanssa että haluttaisiin ehkä vielä kolmas lapsi. Sehän olisi loistavasti ajoitettu niin, että jäisi äitiyslomalle juuri esikoisen mennessä kouluun. Jos olisin vuoden äitiyslomalle, ehtisin saattamaan kakkosenkin eskariin - jos kaksi vuotta, niin sitten kakkonen ehtisi mennä myös kouluun! Ja tämä sopisi juuri omaan "tavoiteikään" eli täyttäisin esikoisen mennessä kouluun 35v. Hyvä idea, täytyypä laittaa harkintaan!

elämäntilanne, mutta älkää TEHKÖ niitä lapsia! Musta tuntuu aivan kamalalta, kun käytätte sanaa tehdä/hankkia jne. Ja sitten joku vielä ylpeänä kehuu ajoittaneensa ja väkertäneensä vauvan juuri sopivasti:( Mä olen itse onnekas, kun olen saanut helpolla kaksi ihanaa, tervettä lasta, mutta ikimaailmassa en pitäisi heitä (tai mahdollisia tulevia sisaruksia) itsestäänselvyyksinä. Elämä ei aina mene noin! Tehkää mitä teette, mutta älkää lapsia. Ja voi voi, jos jonkun loma ei osu sopivaan aikaan.

Esikoinen kun lähti kouluun, jäin äitiyslomalle kolmannesta. Tosin missasin muutamalla kuukaudella - jäin äitiyslomalle vasta lokakuussa, eli oli iltapäivähoidossa elo- ja syyskuun ajan.



Sittemmin olin äitiyslomalla myös sinä vuonna kun kolmas lapsi lähti kouluun :), silläkin kertaa tosin taas missain koulun alun ja jäin äitiyslomalle vasta joulukuussa. Pahasti meni siis ohi ;-) ja kolmonen joutui olemaan ip-hoidossa liki koko syyslukukauden.



Syynä ei tosin se, että olisi tarkoituksella ajoiteltu lapsia :-), vaan sattumalta meillä on ikäerot siten että 1. ja 3. lapsella on ikäeroa 7 vuotta + 2 kk, 2. ja 4. lapsella ikäeroa 7 vuotta + 8 kk (tässä tapauksessa 2. lapsi oli jo ekalla kevätlukukauden lopussa kun 4. lapsi syntyi), 3. ja 5. lapsella taasen sitten ikäeroa 7 vuotta ja 2 kk. Minä kun en ole koskaan halunnut kolmea alle kouluikäistä, vaikka ison perheen halusinkin :).

Mä en tajua ihmisten asennetta esikoisia kohtaan. Olla kotona kun se menee kouluun ja antaa sen olla mahdollisimman pitkään perheen ainokainen ennen kuin seuraava tulee jne. Eihän seuraava lapsi ikinä saa ihan samaa kuin esikoinen!



Musta olennaisempaa on pyrkiä esim. tekemään kevyemmin töitä tai muuten helpottamaan arkea aina kun lapsi menee kouluun. Varmaan se äitiysloma ei voi loputtomiin tulla kyseeseen.



Tää oli vähän huumorintajuton vastaus mutta kyllä mä ap sun pointin sinänsä ymmärrän. Musta niin iso ikäero vaan on liikaa et siihen ei tietoisesti kannata pyrkiä. eri asia jos elämä vaan menee niin.

kun käytätte sanaa tehdä/hankkia jne.

Ihme jeesustelua tuollainen. Tietenkin niitä tehdään, päätetään hankkia. Mitä sitten, niitä vaan "siunaantuu" jotenkin? Vai mikä sana rouvalle olisi sopivampi? Minä vain yhtäkkiä "saan" sen lapsen ilman mitään suunnitelmaa tai tekemistä?

Meillä asuu tässä samalla kylällä sosiaalimamma, joka tekee 3 vuoden välein lapsia, ettei tarvi töihin mennä. Nyt kyllä ikää on jo 44v, että kaipa sen on pakko kohta lopettaa. Ei kai se voi eläkeikään asti niitä vääntää, tulee vaihdevuodet aiemmin.



Juu ja lapset (pari jo aikuisia) on isompia ja vähän pienempiä kriminaaleja kun ei niistä ole joudettu huolta pitämään kun ovat vain olleet mamman suoja työtä vastaan.

työnnetään penis emättimeen. Ei niitä siemeniä sinne mistään tyhjästä saada. Tai ainakaan en tiedä nykymaailmasta ketään kenelle niin olisi käynyt?

Ihan sama, mikä ikäero tai

elämäntilanne, mutta älkää TEHKÖ niitä lapsia! Musta tuntuu aivan kamalalta, kun käytätte sanaa tehdä/hankkia jne. Ja sitten joku vielä ylpeänä kehuu ajoittaneensa ja väkertäneensä vauvan juuri sopivasti:( Mä olen itse onnekas, kun olen saanut helpolla kaksi ihanaa, tervettä lasta, mutta ikimaailmassa en pitäisi heitä (tai mahdollisia tulevia sisaruksia) itsestäänselvyyksinä. Elämä ei aina mene noin! Tehkää mitä teette, mutta älkää lapsia. Ja voi voi, jos jonkun loma ei osu sopivaan aikaan.

ja tiedän kyllä, että aina ei onnistu, mutta meillä onnistui.

Eikö lapset muka leiki muiden kuin sisarrustensa kanssa? Mulle ainakin läheisin on mun nuorin sisko, ikäeroa 15 vuotta. Ite en todellakaan halua kaoottista arkea, jossa monta tosi pientä lasta yhtäaikaa. 4-6 vuotta on just sopiva ikäero äidin ja isän pään jaksamisen kannalta :-)

olla minä joka kyselin, onko ikäero "liikaa". Ehkä mietin ääneen omaa ikää ja sillä tavalla 5-6 vuoden ikäero olisi ehkä "liikaa". Haluaisin myös isomman ikäeron juuri tuon jaksamisen kannalta, ettei mene sitten "pari vuotta sumussa". Kuten kuulee monen lyhyellä ikäerolla lapsia saaneen (hankkia verbiä kun ei saa käyttää tässä yhteydessä :)) ) kertoneen. Mielummin nautin molemmista lapsista täysin rinnoin :).



Mielestäni elämää on tässäkin asiassa järkevää suunnitella oman jaksamisen ja toiveiden mukaan. Tietenkin tiedostaen, että suunnitelmat eivät välttämättä toteudu.

Lapset olivat aloittaneet 1 ja 2 luokan, kun lokakuussa syntyi 3 lapsi. Nyt tämä pian vuoden ikäinen ja haaveilen saavani sille myös "leikkikaverin" vuoden sisään..

Ja ikää minulla vasta 29 :) jaksaa jaksaa..