Kuinka nopeasti muutit miehesi kanssa yhteen? Minä 3vk tapaamisesta.

5v seurustelun aloittamisesta oli eka pysyvä koti. Nyt oltu 10 v. yhdessä ja kaksi lasta.



Oli eka kerta kun muutin miehen kanssa yhteen - ikinä en suostunut poikaystävien kanssa yhdessä asumaan ennen kuin tapasin nykyisen mieheni...

ja tiistaina muutettiin samankaton alle. Suhde kesti 4 vuotta.

(Ja vaikkei kysyttykään, niin 5 kk:n päästä kihloihin, tapaamisen vuosipäivänä naimisiin. Nyt yhteistä elämää takana yli 20 vuotta, ja still going strong!)

Ja muutettiin siihen, kun tapaamisesta oli kulunut 2,5 kk.

Asuttiin eri paikkakunnilla, kun tavattiin ja mentiin suht nopeasti naimisiin.

2 vuotta oltiin seurusteltu kun muutettiin mun opiskelujen perässä toiselle paikkakunnalle ja samalla virallisesti yhteen.

Tavattiin ravintolassa, mentiin miehen luo, josta aamulla käväsin opiskelijasolussani. Sen jälkeen en sieltä paljoa öitä poissa ollut. Viikon jälkeen mies antoi mulle avaimen. Virallisesti muutin miehen luo 2½kk tapaamisesta.



Yhdessä nyt 17v, aviossa 14v. neljäs lapsi tulossa ja edelleen ollaan tosi onnllisia:)

Sinulle voi tulla yllätyksenä, kun eräänä päivänä huomaat, ettet olekaan tuntenut häntä ollenkaan. Hän onkin yllättäen muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi, joka toisen kumppanin kanssa nauttii eri asioista kuin sinun kanssasi. Näitä näkee paljon.



Ei toista voi koskaan tuntea läpikotaisin, koska ihminen muuttuu koko ajan. Rakkaudessa ja yhteiselämässä on kyse ihan muusta kuin toisen tuntemisesta: siinä on kyse jatkuvasta utelaisuudesta toisen suhteen ja kyvystä nähdä, että toinen on elävä, muuttuva olento vielä naimisiinmenon jälkeenkin.

Sinulle voi tulla yllätyksenä, kun eräänä päivänä huomaat, ettet olekaan tuntenut häntä ollenkaan. Hän onkin yllättäen muuttunut ihan toiseksi ihmiseksi, joka toisen kumppanin kanssa nauttii eri asioista kuin sinun kanssasi. Näitä näkee paljon.

Mutta en usko enää että kukaan radikaalisti muuttuu sen jälkeen, ellei elämässä sitten tapahdu jotain traagista tms.

ps. en ole nro 15 tai mikä se nyt olikaan

joskin olimme siinä vaiheessa jo kihloissa ja minä raskaana :)

Mä oon samaa mieltä tuossa, että "parisuhde ei ole pelkästään sitä, että ollaan toiselle se täydellisen sopiva vastakappale, se on myös halua tehdä asioita sen eteen, että pysytään yhdessä" Tää olis todella tärkeä asia muistaa. Itse olen ollut kans aika nopea tempoinen, mutta oon halunnu kuunnella sydäntäni ja toimia, minkä koen oikeaksi. Meitä on niin moneen junaan, joku haluaa "aikailla" ja joku haluaa "hätäillä" koska sellasia me ollaan.

5 kk päästä seurustelun alettua naimisiin

ja mies "muutti" epävirallisesti luokseni lokakuun alussa. :D Meillä kummallakin oli siis omat kämpät edelleen, vieläpä saman kadun varrella. Mies käytännössä asui luonani (myös silloin siis saattoi olla luonani kun itse olin töissä tms), mitä nyt kävi kerran kahdessa viikossa katsomassa laskut kotoaan. N. 6kk päästä tapaamisestamme mies antoi oman kämppänsä pois ja muutimme virallisesti yhteen minun asuntooni.

vasta avioliiton solmittuaan...?



Rakkaus iski kuin salama kirkkaalta taivaalta. Ekoilla treffeillä mies kosi ja minä vastasin myöntävästi. Naimisiin päästiin vasta puolentoista vuoden kuluttua, kun oli niin paljon järjesteltävää. (Asuttiin eri mantereilla.)



Nyt 20 vuotta yhteistä taivalta takana ja kaksi lasta.

alusta muutettiin yhteen, naimisiin mentiin 6kk jälkeen ja vauvaa aloimme ihan pikkasen reilun vuoden seurustelun jälkeen.



Nopea eteneminen tosin johtui siitä, että olimme tunteneet ennestään noin 15vuotta, olleet todella läheisiä ystäviä. Tunsimme siis toisemme läpikotaisia jo valmiiksi ja kun sitten rakkaus leimahti, ei tarvittu pitkää seurustelu ja tutustumisaikaa.

mies ikäänkuin punkesi elämääni,kauhia vauhti päällä.

no paljastuikin narsistiksi ym...

heitin pellolle kun vauva oli vielä pieni,kun kävi kaikenkukkuraksi kiinni minuun...



mutta rakkaus on sokea ja ei sitä ihminen tajua siinä tilassa varoituksia...



mutta jäipä mulle ihana lapsi siit suhteest.

Mä oon samaa mieltä tuossa, että "parisuhde ei ole pelkästään sitä, että ollaan toiselle se täydellisen sopiva vastakappale, se on myös halua tehdä asioita sen eteen, että pysytään yhdessä" Tää olis todella tärkeä asia muistaa. Itse olen ollut kans aika nopea tempoinen, mutta oon halunnu kuunnella sydäntäni ja toimia, minkä koen oikeaksi. Meitä on niin moneen junaan, joku haluaa "aikailla" ja joku haluaa "hätäillä" koska sellasia me ollaan.

mä tein kaikkeni todellakin,mut kun toinen ei...

varmasti naureskeli selkäni takana,kun sääti muiden kanssa...:(

Mies kyllä vietti kaikki illat ja viikonloput luonani, mutta yhteen muutettiin vasta kun oli menty kihloihin.

Se tosin tarkoitti oman työpaikkani ja kaikkien kavereiden ja sukulaisten jättämistä ja muuttoa satojen kilometrien päähän. 7v yhdessä

menin miehen luo yöksi ja sinne jäin. (Eikä edes ollut seksiä)