Lue keskustelun säännöt.
Kadun lapsiani.
14.08.2010 |
Minulla on kaksi aivan ihanaa, maailman suloisinta lasta. Miehen kanssa menee ihan ok, yhdessä ollaan lasten takia mutta keskenämme kuin kämppikset.
Olen ollut koko ikäni todella tasainen ja vakaa ihminen. Nyt ollessani kolmen kympin tienoilla olen todella innostunut erilaisista asioista, matkustelusta, ihmisistä, liikunnasta ja hain opiskelemaankin paikkaan, johon pääsin. Olen ollut rakastunut ystävääni jo kaksi vuotta, mutta perheeni tähden en ole tehnyt asialle mitään.
Mikään unelmani ei toteudu, koska lapset ja mies rajoittavat elämääni. Täytyy viedä hoitoon, hakea sieltä, tehdä ruokaa ja olla äiti koko loppuelämänsä. Kaduttaa, että valitsin näin, vaikka perheeni on täysin viaton ja mielettömän rakas minulle.
Jos nyt voisin, jättäisin lapset hankkimatta ja eläisin vapaata elämää.
Onko täällä ketään, jolla olisi ollut samoja tunteita?
Kommentit (76)
Ihminen heijastaa omat, käsittelemättömät negatiiviset tunteensa, ahdikstuksensa ja kokemuksensa muihin. Voitte tutustua tähän aiheeseen rauhassa yksi rauhallinen päivä psykologiaan tutustuen.
Vahva ja ennakkoluuloja tuulettava ihminen voi sanoa ääneen äitiyden olevan syvältä. Seuraa tuhansien ja tuhansien nokkivien naisten lauma, jotka hyökkäävät kimppuun, kuin lauma vihaisia korppeja.
Hei! Minäkin kadun lapsiani ja olen kateellinen lapsettomille naisielle! Kivittäkää!
Lapseton nainen on aina uhka toiselle naiselle. Lapseton on vapaa ja usein säilyttänyt ulkoisia ominaisuuksia, joita synnyttäneellä ei ole. Naiselle on aina uhka nainen, joka vapaudellaan ja ulkomuodollaan viekottelee oman miehen, ehkä...
Lapsettomuus voi olla tietoinen valinta ja elämäntapa. Ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa. Jokainen tyylillään. Joitakin naisia vain tuntuu raivostuttavan se tosiasia, että joku ei haluakaan yövalvomishelvettiä, koliikkikierteitä, allergia- ja korvatulehdusrevohkaa, parisuhdeongelmia ja jokakesäisiä lomamatkoja ylihintaisiin huvipuistoihin ja muihin lapsiperherysiin.
Hyvää yötä kaikille :D
Luultavasti tilanne olisi pahempi ja olisit enemmän negatiivinen ja skitso sinkkuna ilman lapsiasi. Olet ns. perussairas päästäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse kolmenkympin ylittäneenä, kahden pienen lapsen äitinä ja tuollaisen saamattoman avovaimona on joskus käynyt mielessä ajatus siitä kuinka paljon helpompaa elämä olisi ja kuinka paljon kaikkea olisi voinut tehdä/tapahtua..... Mutta se kaipuu siitä jostakin muusta saa helposti ylivallan kaikesta mikä ON. Mä luulen että sun kannattaisi ihan ääneen jollekin puhua sun fiiliksistä, kaverille tai miehelles=) Itse en puhunut mutta mä kyllä pääsin yli tunteesta aika nopsaan, lapset ja mies, etenkin lapset on mulle maailman tärkeinpiä enkä vaihtaisi niitä mihinkää vaikka perhe useimmiten onkin "pain in the ass" Mutta toisaalta olenhan mäkin niille piikki lihassa;)
Jos pystyt todella kuvittelemaan elämäsi ilman lapsiasi ja ukkoasi tuntematta minkäänlaista pistoa sydämessä, rehellisesti. Silloin vois olla aika erota, mutta älä ota eroa lapsistasi.... te tarvitsette toisianne, sun lapset tarvitsee sua vaikka vaan viikon kerrallaan, tai viikonlopun mutta älä luovu!!!
(anteeksi sekopäinen kirjoitus, kirjallinen ulosanti on tooodellla huonoa! )
Jaksamista=)
PS: Kannattaako tapella siitä onko jonkun elämä tyhjää sinkkuna tai turhaa äitinä? Kaikki me koetaan asiat erilailla.... Äitien tuskin kannattaa yleistää sitä sinkku elämää ja sinkuilla ei ole mitään tietoa siitä mitä on elää lasten kanssa!!!
[quote author="Vierailija" time="16.08.2010 klo 08:34"]
Ihminen heijastaa omat, käsittelemättömät negatiiviset tunteensa, ahdikstuksensa ja kokemuksensa muihin. Voitte tutustua tähän aiheeseen rauhassa yksi rauhallinen päivä psykologiaan tutustuen.
Vahva ja ennakkoluuloja tuulettava ihminen voi sanoa ääneen äitiyden olevan syvältä. Seuraa tuhansien ja tuhansien nokkivien naisten lauma, jotka hyökkäävät kimppuun, kuin lauma vihaisia korppeja.
Hei! Minäkin kadun lapsiani ja olen kateellinen lapsettomille naisielle! Kivittäkää!
Lapseton nainen on aina uhka toiselle naiselle. Lapseton on vapaa ja usein säilyttänyt ulkoisia ominaisuuksia, joita synnyttäneellä ei ole. Naiselle on aina uhka nainen, joka vapaudellaan ja ulkomuodollaan viekottelee oman miehen, ehkä...
Lapsettomuus voi olla tietoinen valinta ja elämäntapa. Ei tee kenestäkään huonompaa tai parempaa. Jokainen tyylillään. Joitakin naisia vain tuntuu raivostuttavan se tosiasia, että joku ei haluakaan yövalvomishelvettiä, koliikkikierteitä, allergia- ja korvatulehdusrevohkaa, parisuhdeongelmia ja jokakesäisiä lomamatkoja ylihintaisiin huvipuistoihin ja muihin lapsiperherysiin.
Hyvää yötä kaikille :D
Luultavasti tilanne olisi pahempi ja olisit enemmän negatiivinen ja skitso sinkkuna ilman lapsiasi. Olet ns. perussairas päästäsi.
Vanha viisas totuus: joka toista haukkuu, se on ite.
Lapsikin sen tietää, ja moderni psykologia on antanut ilmiölle hienon nimityksen: projisointi.
Toivottavasti pian huomaat, että lapsettomien tai kenen tahansa muiden (sinulla luultavasti riittää vihan kohteita) vihaaminen ei helpota yhtään sitä itseesi kohdistamaasi vihaa, jota tunnet vaikkapa elämänvalintojesi vuoksi.
TässäKIN auttaisi se että lapsilla olisi kaksi vanhempaa, ei äiti joutuisi vetämään itseään ihan piippuun. Itse toivoisin että äitien syyllistäminen loppuisi ja isien alkaisi. Uskon että suurin osa äideistä tekee kaikkensa lasten eteen, iseistä ei voi samaa sanoa.
Mekin olemme yhdessä enää vain lasten takia. Odotamme, että ne tuosta kasvavat, niin sitten muutamme eri osoitteisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä luulen, että noi on aika tavallisia tunteita kolmekymppisillä pieneten lasten vanhemmilla... että tätäkö tää elämä on - töihin, päiväkodin ja kaupan kautta kotiin, ruuanlaitot, iltapuurot, nukutukset... kurahousut, pottatreenit ja kaverisyntsät.
On vain rehellistä tunnustaa, että joskus omat valinnat mietityttävät.
Ja joskus joka mamma muistelee, millaista oli parikymppisenä baarissa tiukoissa farkuissa, vieraiden, jännien miesten kanssa flirttaillessa.. ilman raskausarpia, vastuuta, koliikkia, yövalvomisia ja niitä v...un kurahousuja.
Silti jokainen - myös ap - varmasti rakastaa lapsiaan yli kaiken ja tekee parhaansa heidän eteensä.
Luulen, että tällaiselta tilanteelta voi välttyä, kun elää reipasta sosiaalista elämää nelikymppiseksi ja tekee lapset vasta sitten!
Itse en tosin elänyt reipasta sosiaalista elämää kuin parikymppisenä, ja sitten opiskein ja tein rajusti töitä noin parikymmentä vuotta. Sain vauvan nyt nelikymppisenä ja olen aivan valtavan kiitollinen, että sain ihanan lapsen vielä näin myöhään!
Minulla on tunne, että olen saanut elämältä kaiken! Toivon, että mahdollisimman moni voisi tuntea samoin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta nykyajan ihmisiä riivaa hirvittävän suuri itsekkyys ja itsekeskeisyys. Jopa omien lasten kustannuksella!
Enkä tätä sano mitenkään "ylhäältäpäin", itse olen aikoinaan painiskellut samojen ajatusten kanssa, tosin nyt olen onneksi saanut asiat oikeaan arvojärjestykseen, toivottavasti lopullisesti.
Ja mulla ei kyllä auta, että jätä mies, kun mä just haluisin tehdä sen miehen kanssa kaikkea kaksistaan..
Ja mitä se auttaa ajatella, että tulipa tehtyä lapset liian nuorena ja epäkypsänä, kun sitä tehtyä ei tekemättömäks saa. Nää kommentit "onneksi itse tein lapset vasta vanhempana" on aivan älyttömiä. Aika paljon on niitä nelikymppisiä, jotka eli sitä elämäänsä ja yrittävät sitten biologisen kellon tikittäessä epätoivoisesti tehdä sitä lasta kaikkien hoitojen avulla. Hienoa tietysti, jos tulee luomuna ja tilauksesta vielä silloin.
Ja kuten joku sanoi, ne lapset kasvaa ja jos on nuorena lapset tehnyt, niin on nuori vielä kun ne aikuistuukin että kyllä sitä elämässä ehtii vaikka mitä, ei se ole tässä ja nyt!!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mitä sitten kun ap:n miehelle tulee kans samanlainen kriisi? Kenelle hän jättää ne lapset (jos tuolla periaatteella ajatellaan)???
Aikuiset saa "elää", lapset jätetään sinne sun tänne, näinhän se nykyään menee surullisen usein kai.. Vain aikuisella on oikeuksia??? Missä lapsen oikeudet vanhempiinsa??????
ajatellut että perkele kun menin ton ipanan hankkimaan!
Nyt tolle paskahousulle joutuu IHAN KOKO ELÄMÄNSÄ OLEMAAN ÄITI!!!
Sinä, sinä, sinä ja sinä! Jos sun mies lähtisi, olisi se vaan perkele kun SUT jättää!
Kuule: anna lapsesi johonkin sijaisperheeseen ja hanki joku saatanan uusi ukko ja tutustu uusiin ihmisiin.
TunneVammanen "äiti".
Minusta jotkut synnyttäneet äidit ei ansaitse titteliä äiti. Sinä kuulut siihen porukkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerkesin tehdä asioita, toteuttaa itseäni, kokeilla elämää 3 eri maassa, matkustella, seurustella erilaistren miesten kanssa, kokeilla eri urheilulajeja, Sitten olin tosi iloinen ja tyytyväinen kun lopulta sain lapsen ja perhe-elämä on kivaa.
Ja sitä ennen olin kerinnyt matkustella pitkin ja poikin, tähdä sitä ja tätä, asua kolmessa eri maasa.
Lasten saannin jälkeen olen asnut liää neljässä eri maassa, kohta viidessä. Matkustellaan ja ethdään kaikkea kivaa ja ootellaan iltatähteä:)
Ei se aina ole iästä kiinni mitä on ehtinyt tehdä ja nähdä.
kahden pojan äitinä. Ei voi ottaa kun päivä kerrallaan ja katosa eteenpäin. Toiset päivät on raskaampia kuin toiset. Pojat on suloisia ja rakkaita molemmat omalla tavallaan ja mieskin tärkeä ja rakas, mutta välistä sitä vaan tuntuisi helpommalta jättää kaikki taakseen ja aloittaa alusta ja tehdä niinkuin itse haluaa. Voima hali! Älä tee hätiköityjä päätöksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämän takia olen NIIN ONNELLINEN että tajusin erota 32-vuotiaana pitkästä suhteesta, enkä hankkinut siihen lapsia, vaikka paineet oli kovat... Nyt 36v. olen vihdoin löytänyt elämäni rakkauden ja odotan esikoistamme. En voisi olla onnellisempi enkä usko että tulen ikinä katumaan tätä. Sain elää ja kokea nuoruuden ja tehdä monet virheet ilman että lapsia oli kuvioissa.
Eihän tässä asiassa pysty kumpikaan osapuoli astumaan täysin toisen saappaisiin, ja sanomaan oman elämänsä olevan parempaa kuin joko/tai. Siispä spekulointi ja vertaaminen on aivan turhaa, samoin toisten valintojen arvostelu.
Pätee kumpaankin osapuoleen.
Lapsien hankkiminen on voimakas vietti eikä sitä mitkään selitykset syö.
Tietenkin voi itselleen valehdella, mutta valheet ja viettien (esim hoiva) purkautumistarve ilmenee jotenkin muutoin. Usein naisilla äksyilynä ja tiuskimisina. Nainen on äiti eikä muuksi muutu.