Lue keskustelun säännöt.
Lapsen painonhallinnasta
14.08.2010 |
Te, jotka kommentoitte, että älkää lihottako lapsianne tai lapsen paino on kiinni vanhemmista jne., tottahan toki, mutta ei se ihan niin helppoa ole...Esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni on paljon sirpsakoita lapsia, joiden perheissä herkutellaan kyllä. Meillä esikoinen (kohta 4 v.) on normaalipainoinen, mutta hieman pullea, mikä stressaa minua. Meillä on aina tarjottu viisi ateriaa päivässä säännöllisiin aikoihin, aterioiden välillä ei syödä, janojuomana on vettä, ruoan kanssa maitoa (rasvatonta). Lapsi hämmentyy saadessaan kylässä esim. pillimehun eikä osaa avata sitä. Tavallista ruokaa, kasviksia, hedelmiä, lihaa, täysjyväpastaa jne. Ei juuri eineksiä. Joskus on herkkuja, mutta mielestäni tavallista ruokaa, perusasiat kunnossa. Ruoalla ei ole koskaan lohdutettu, ei käytetty palkintona tai rangasituksena, olemme yrittäneet pitää lasten suhteen ruokaan mahd. neutraalina ja normaalina. Mutta...lapsi on ruumiinrakenteeltaan roteva (kuten me vanhemmatkin) sekä kova syömään. Elin pitkään siinä (harha)luulossa, että tarjoamalla viisi ateriaa päivässä, terveellistä, tavallista ruokaa, jota lapsi saa syödä sen verran kuin haluaa (koskaan ei ole käsketty esim. syödä lautasta tyhjäksi, ainoastaan kasviksia käsketään jonkin verran edes syömään, ne jäisivät usein muuten kokonaan), hän oppii säätelemään syömistään ja tunnistamaan nälän ja kylläisyyden. No, nykyään rajoitan lapsen syömistä, joudun keskeyttämään syömisen lädes joka aterialla. Joskus hän toki syö itsekin vähän, mutta ei koskaan ole ollutsellainen lapsi joka syö lusikallisen ja hyppää pois pöydästä, vaan söisi mielellään joskus tunninkin (syö usein myös hyyyyyyvin hitaasti). Eikä se ole niin helppoa kuin luulisi, pelkään tälläkin tavoin lapselle kehittyvän vinoutuneen suhteen ruokaan. Hän katsoo minua aina hyvin epävarmana ja kyselee, saako syödä esim. vielä yhden leivän.
Tiedän, että hänen syömisiään on rajoitettava, mutta on se välillä hankalaa. Ja meillä ei ole tosiaan kyse herkuista, niitä on harvoin. Esim. erään ystäväperheemme ruokavaliolla lapsemme olisi varmasti jo vakavasti ylipainoinen, mutta heidän hyvin hoikat lapsensa eivät ole lainkaan samalla tavoin kiinnostuneet ruoasta, vaan syövät usein "kuin linnut".
No, tulihan vuodatus. Toivon vaan tällaisten kommentoijien ymmärtävän, että kaikki lapset ovat erilaisia...
Kommentit (47)
Rehellisesti sanottuna minulle tulee tekstiäsi lukiessani olo, että kuitenkin vähän puolustelevaan sävyyn ruokavaliotanne kuvailet. Mitä jos pitäisit perheen ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa viikon tai parin verran ihan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa ainakaan lapsille, ehkä voisit sieltä itse havaita joitain seikkoja joihin kiinnittää huomiota. Joskus tottumuksista tulee sellaisia, ettei niitä itse oikein tajuakaan ennen kuin niitä ihan ajatuksella tarkastelee. Ja tuo lapsen ruokakiinnostushan on sinänsä ihana juttu, senhän voisi kanavoida jotenkin siihen, että hän voisi suunnitella sinun kanssasi viikon ruokalistaa mikä sinun ohjauksessasi tietysti muotoutuisi terveelliseksi. Älä vaan tee tästä lapselle liian isoa asiaa, ihan liikaa on näitä ruokaan sairaalloisesti suhtautuvia aikuisia täälläkin joukossamme. Tsemppiä, ap!
ehkä on puolusteleva sävy, mahdollisesti koska asia herättää minussa tunteita...;) En tietenkään usko ruokavaliomme olevan huipputerveellinen tai muutenkaan täydellinen, mutta mielestäni ihan ok, normaali ja herkkuja ei mitenkään poikkeuksellisen paljon. Toki voisi varmaan monta asiaa muuttaa, mutta esim. leipominen ja kohtuullinen määrä pikaruokaa (no, voi olla montaa mieltä, onko kohtuullista määrää olemassakaan...) kuuluu lapsen elämään nykyän´än ja tuntuisi pahalta kieltää esim. yhteisellä ostosreissulla käynti hampurilaisella, jos kaverit sinne menevät.
Kirjoitukseni tarkoitus olikin ilmaista, että tavallinen "kotiruoka" ja herkuttelun kontrollointi ei joka lapsen kohdalla riitä, vaan pitää olla aika tarkka...
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuten joku jo kirjoitti, eihän teillä muuta juuri tehdäkään kuin syödä. Kolme-neljä kertaa päivässä riittää vallan hyvin: aamiainen, lounas, välipala ja iltaruoka.
aamupala, lounas, välipala, päivällinen ja iltapala. Näinhän lapsien tulee syödäkin.
mutta jos olet asiasta huolissasi, silloin sinun on vain mietittävä mitä ja miten tulisi muuttaa. Esim. tuo, että tuntuu pahalta kieltää kun kaverit menevät, kuulostaa minun korvaani todella pahalta. Itse olen sitä mieltä, että aina ei voi vain mennä sinne tai tänne vaikka kaverit menevät yleensäkään, kuin myös ajattelen, että joskus on kiellettävä. Mutta sinä tietysti ajat lapsesi asiaa, toivottavasti myös hänen etuaan.
#26 tjsp
Rehellisesti sanottuna minulle tulee tekstiäsi lukiessani olo, että kuitenkin vähän puolustelevaan sävyyn ruokavaliotanne kuvailet. Mitä jos pitäisit perheen ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa viikon tai parin verran ihan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa ainakaan lapsille, ehkä voisit sieltä itse havaita joitain seikkoja joihin kiinnittää huomiota. Joskus tottumuksista tulee sellaisia, ettei niitä itse oikein tajuakaan ennen kuin niitä ihan ajatuksella tarkastelee. Ja tuo lapsen ruokakiinnostushan on sinänsä ihana juttu, senhän voisi kanavoida jotenkin siihen, että hän voisi suunnitella sinun kanssasi viikon ruokalistaa mikä sinun ohjauksessasi tietysti muotoutuisi terveelliseksi. Älä vaan tee tästä lapselle liian isoa asiaa, ihan liikaa on näitä ruokaan sairaalloisesti suhtautuvia aikuisia täälläkin joukossamme. Tsemppiä, ap!
ehkä on puolusteleva sävy, mahdollisesti koska asia herättää minussa tunteita...;) En tietenkään usko ruokavaliomme olevan huipputerveellinen tai muutenkaan täydellinen, mutta mielestäni ihan ok, normaali ja herkkuja ei mitenkään poikkeuksellisen paljon. Toki voisi varmaan monta asiaa muuttaa, mutta esim. leipominen ja kohtuullinen määrä pikaruokaa (no, voi olla montaa mieltä, onko kohtuullista määrää olemassakaan...) kuuluu lapsen elämään nykyän´än ja tuntuisi pahalta kieltää esim. yhteisellä ostosreissulla käynti hampurilaisella, jos kaverit sinne menevät.
Kirjoitukseni tarkoitus olikin ilmaista, että tavallinen "kotiruoka" ja herkuttelun kontrollointi ei joka lapsen kohdalla riitä, vaan pitää olla aika tarkka...ap
Meidän esikoistyttö on ollut pienenä taipuvainen lihomaan. Lapsi ei ole koskaan ollut lihava, mutta roteva ajoittain kuitenkin. Okei, ruumiinrakenne on kyllä myös lihaksikkaampi kuin vuotta nuoremmalla siskollaan. Vaikkei lapsi näyttänyt lihavalta, paino oli silti reilusti plussalla pituuteen verrattuna.
Itse aloin tarjoamaan enemmän kasviksia ruoalla. Vaivihkaa siis pienensin ruoan määrää verrattuna kasviksiin. Kasviksia tarjoilin usein ennen ruokaa tikkuina (kurkku, paprika, porkkana) jotka upposivat hyvin. Meillä ei ole koskaan ollut kuin neljä ateriaa päivässä, aamupala, lounas, päivällinen ja iltapala. Herkkuja meillä oli ennen todella harvoin tarjolla.
Eniten huolissani olin siitä, kun päiväkodissa kertoivat iloisena, että tyttö söi aamupalaa 2 annosta, ruokaa 2 annosta ja välipalaa 3 annosta :O Ei siis ole apua, vaikka kotona tarkkailee syömisiä, jos päiväkodissa annetaan syödä varsinkin makeita välipaloja monta annosta.
Nyt tyttö on jo 11v ja liikkuu paljon, harrastaa liikuntaa. Paino ei ole ongelma, mutta ei tyttö edelleenkään mikään laiha ole, mutta ei yhtään pyöreäkään. Nyt syödään jo herkkujakin useammin, ja paino ei enää ole tullut ongelmaksi. Tosin mummoille korostan, että joka päivä ei saa antaa herkkuja.
Toinen tyttö syö myös hyvin, mutta on todella laiha. Kuopuspoika on sellainen normipainoinen, mutta ruumiinrakenne kuin esikoistytöllä.
Mutta tiedän kokemuksesta, että on vaikea kieltää lasta syömästä ruokaa. Itse olen ollut huolissani esikoisen painosta ja tarkkailen sitä edelleen, kun tiedän, että on taipumusta lihomiseen. Lapselle en ole tietenkään koskaan puhunut mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mutta jos olet asiasta huolissasi, silloin sinun on vain mietittävä mitä ja miten tulisi muuttaa. Esim. tuo, että tuntuu pahalta kieltää kun kaverit menevät, kuulostaa minun korvaani todella pahalta. Itse olen sitä mieltä, että aina ei voi vain mennä sinne tai tänne vaikka kaverit menevät yleensäkään, kuin myös ajattelen, että joskus on kiellettävä. Mutta sinä tietysti ajat lapsesi asiaa, toivottavasti myös hänen etuaan. #26 tjsp
Rehellisesti sanottuna minulle tulee tekstiäsi lukiessani olo, että kuitenkin vähän puolustelevaan sävyyn ruokavaliotanne kuvailet. Mitä jos pitäisit perheen ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa viikon tai parin verran ihan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa ainakaan lapsille, ehkä voisit sieltä itse havaita joitain seikkoja joihin kiinnittää huomiota. Joskus tottumuksista tulee sellaisia, ettei niitä itse oikein tajuakaan ennen kuin niitä ihan ajatuksella tarkastelee. Ja tuo lapsen ruokakiinnostushan on sinänsä ihana juttu, senhän voisi kanavoida jotenkin siihen, että hän voisi suunnitella sinun kanssasi viikon ruokalistaa mikä sinun ohjauksessasi tietysti muotoutuisi terveelliseksi. Älä vaan tee tästä lapselle liian isoa asiaa, ihan liikaa on näitä ruokaan sairaalloisesti suhtautuvia aikuisia täälläkin joukossamme. Tsemppiä, ap!
ehkä on puolusteleva sävy, mahdollisesti koska asia herättää minussa tunteita...;) En tietenkään usko ruokavaliomme olevan huipputerveellinen tai muutenkaan täydellinen, mutta mielestäni ihan ok, normaali ja herkkuja ei mitenkään poikkeuksellisen paljon. Toki voisi varmaan monta asiaa muuttaa, mutta esim. leipominen ja kohtuullinen määrä pikaruokaa (no, voi olla montaa mieltä, onko kohtuullista määrää olemassakaan...) kuuluu lapsen elämään nykyän´än ja tuntuisi pahalta kieltää esim. yhteisellä ostosreissulla käynti hampurilaisella, jos kaverit sinne menevät. Kirjoitukseni tarkoitus olikin ilmaista, että tavallinen "kotiruoka" ja herkuttelun kontrollointi ei joka lapsen kohdalla riitä, vaan pitää olla aika tarkka... ap
ja toki kiellän lapseltani paljonkin asioita ;), pakkohan on ja niin pitääkin. Esim. ennen kuin meille tuli karkkipäivä, lapsi olisi toki halunut valita karkkeja kaupasta, kuten kaveri teki (olimme siis yhdessä kaupassa), mutta tuolla mitä aiemmin kirjoitin, tarkoitin vain, että mielestäni sekin olisi lapselle haitaksi, että nimeenomaan ruokaan liittyvissä asioissa häneltä aina/lähes aina kiellettäisiin se, mitä toiset saavat. En tiedä miten perustelisin sen lapselle. Ja siis kyse ei ole mistään viikoittaisista Hese-käynneistä, vaan ehkä 1 X/kk.
Rehellisesti sanottuna minulle tulee tekstiäsi lukiessani olo, että kuitenkin vähän puolustelevaan sävyyn ruokavaliotanne kuvailet. Mitä jos pitäisit perheen ruoka- ja liikuntapäiväkirjaa viikon tai parin verran ihan tekemättä siitä sen suurempaa numeroa ainakaan lapsille, ehkä voisit sieltä itse havaita joitain seikkoja joihin kiinnittää huomiota. Joskus tottumuksista tulee sellaisia, ettei niitä itse oikein tajuakaan ennen kuin niitä ihan ajatuksella tarkastelee. Ja tuo lapsen ruokakiinnostushan on sinänsä ihana juttu, senhän voisi kanavoida jotenkin siihen, että hän voisi suunnitella sinun kanssasi viikon ruokalistaa mikä sinun ohjauksessasi tietysti muotoutuisi terveelliseksi. Älä vaan tee tästä lapselle liian isoa asiaa, ihan liikaa on näitä ruokaan sairaalloisesti suhtautuvia aikuisia täälläkin joukossamme. Tsemppiä, ap!