Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Lapsen painonhallinnasta

Vierailija
14.08.2010 |

Te, jotka kommentoitte, että älkää lihottako lapsianne tai lapsen paino on kiinni vanhemmista jne., tottahan toki, mutta ei se ihan niin helppoa ole...Esimerkiksi omassa tuttavapiirissäni on paljon sirpsakoita lapsia, joiden perheissä herkutellaan kyllä. Meillä esikoinen (kohta 4 v.) on normaalipainoinen, mutta hieman pullea, mikä stressaa minua. Meillä on aina tarjottu viisi ateriaa päivässä säännöllisiin aikoihin, aterioiden välillä ei syödä, janojuomana on vettä, ruoan kanssa maitoa (rasvatonta). Lapsi hämmentyy saadessaan kylässä esim. pillimehun eikä osaa avata sitä. Tavallista ruokaa, kasviksia, hedelmiä, lihaa, täysjyväpastaa jne. Ei juuri eineksiä. Joskus on herkkuja, mutta mielestäni tavallista ruokaa, perusasiat kunnossa. Ruoalla ei ole koskaan lohdutettu, ei käytetty palkintona tai rangasituksena, olemme yrittäneet pitää lasten suhteen ruokaan mahd. neutraalina ja normaalina. Mutta...lapsi on ruumiinrakenteeltaan roteva (kuten me vanhemmatkin) sekä kova syömään. Elin pitkään siinä (harha)luulossa, että tarjoamalla viisi ateriaa päivässä, terveellistä, tavallista ruokaa, jota lapsi saa syödä sen verran kuin haluaa (koskaan ei ole käsketty esim. syödä lautasta tyhjäksi, ainoastaan kasviksia käsketään jonkin verran edes syömään, ne jäisivät usein muuten kokonaan), hän oppii säätelemään syömistään ja tunnistamaan nälän ja kylläisyyden. No, nykyään rajoitan lapsen syömistä, joudun keskeyttämään syömisen lädes joka aterialla. Joskus hän toki syö itsekin vähän, mutta ei koskaan ole ollutsellainen lapsi joka syö lusikallisen ja hyppää pois pöydästä, vaan söisi mielellään joskus tunninkin (syö usein myös hyyyyyyvin hitaasti). Eikä se ole niin helppoa kuin luulisi, pelkään tälläkin tavoin lapselle kehittyvän vinoutuneen suhteen ruokaan. Hän katsoo minua aina hyvin epävarmana ja kyselee, saako syödä esim. vielä yhden leivän.

Tiedän, että hänen syömisiään on rajoitettava, mutta on se välillä hankalaa. Ja meillä ei ole tosiaan kyse herkuista, niitä on harvoin. Esim. erään ystäväperheemme ruokavaliolla lapsemme olisi varmasti jo vakavasti ylipainoinen, mutta heidän hyvin hoikat lapsensa eivät ole lainkaan samalla tavoin kiinnostuneet ruoasta, vaan syövät usein "kuin linnut".

No, tulihan vuodatus. Toivon vaan tällaisten kommentoijien ymmärtävän, että kaikki lapset ovat erilaisia...

Kommentit (47)

Vierailija
21/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

hedelmiä, maissinaksuja, rasvatonta rahkaa tai maustamatonta jogurttia, jonka seassa marjaa/hedelmää, tarvittaessa ripaus sokeria, yleensä ei sitäkään. Ei siis kaikkia näsitä yhtä aikaa, mutta tässä tyypillisimmät. Joskus (ehkä 2-3 kertaa/kk) voi olla lettuja/pannaria, maustettuja jogurtteja tai viilejä vielä harvemmin, toisinaan voi olla jäätelö tai jos on juhlista/vierailusta jäänyt jotain kakkua tai piirakkaa, kerran pari kuussa leivomme muuten vaan, eli sitten leivonnaista. Eli lyhyesti, ehkä kerran viikossa välipalaksi jokin epäterveellinen herkku.

Ja leipää söisi kyllä (kumpikin lapsemme ovat aivan hulluina leipään...) mitä vaan varmaan tuon 4-5 palaa, ei osaa lopettaa.



ap

Vierailija
22/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin itse hoikka ja liikunnallinen lapsi, enkä muista että syöminen olisi ikinä ollut mikään ongelma mihinkään suuntaan lapsena. Meillä oli suht terveellistä menoa kotona, ikinä ei pakotettu syömään tai muutenkaan en muista että ruokaan olisi liittynyt mitään arvotusta.



Olin kuitenkin hyvin syömishäiriöoireinen nuorena ja yhä hoikkuus ja terveellisyys on minulle tärkeää, vaikka en millään tavalla käyttäydy itse ongelmallisesti.



Nyt kun olen äiti mietin kuitenkin usein että miten osaan samalla opettaa lapselle terveellisten elämäntapojen tärkeyden, mutta olla korostamasta sitä liikaa, siis syömishäiriöitä ajatellen. Ja miten käyttäytyisin jos minun lapseni uhkaisi tulla pulleaksi? Sitähän en ole itsessäni sietänyt.



Siis rakastaisin kyllä lastani, mutta ihan terveyden kannalta olisin kyllä huolissani siitä jos lapsi pääsisi lihomaan.



Eli hyvä keskustelu ja antaa ajattelemisen aihetta.



Ja ap, samalla ruualla, samassa perheessä minä ja siskoni olemme aina olleet eri puusta. Hän on ollut syntymästä asti painavampi kuin minä. Ei lihava, mutta painavampi, ei koskaan tosi hoikka mitä minä olen ollut suurimman osan elämästäni. Eli lapset todella on erilaisia, sillekin pitää jättää tilaa.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
23/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

että on tullut asiallisia vastauksia taas. Edelliselle kirjoittajalle: tiedän, veljeni on aina ollut hoikka kuin mikä, minä paksumpi ja lihomiseen taipuvainen (joskin suurimman osan elämästäni normaalipainoinen, lasten jälkeen hieman liikaa painoa).

Mutta juuri tuota pohdin kovasti: miten saada terve suhde ruokaan, siten että lapsi syö järkevän kokoisia annoksi eikä liho, ilman että ruokaan kiinnitetään liian paljon huomiota tai tehdään numeroa tai että lapsi esim. hyvin usein joutuisi jäämään paitsi herkuista joita hoikemmat ikätoverit saavat (esimerkkini Hesessä syömisestä satunnaisesti kavereiden kanssa, uskon että _aina- kieltäminen tekisi jopa enemmän hallaa kuin satunnainen hampurilainen).

Muuten, leipää ei meillä voi tarjota atreian lisukkeena, lapsemme keskittyvät siinä määrin leivän syömiseen, että muu jää helposti ja sitten koko ruokailu on nalkutsuta ja tappelua, kun pitäisi syödä ruokaa, eikä vain leipää. Eikä ole minusta tarpeen muutenkaan olla ruoan kanssa leipää.



ap

Vierailija
24/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen samassa tilanteessa ja minulla myös saman ikäinen lapsi ja lisäksi vauva, joka on pullea jo nyt vaikkei saa kuin rintamaitoa ja (itsetehtyjä) soseita. Ruokahalu on molemmilla lapsilla hurja ja en todellakaan usko että olen voinut sitä heille jotenkin opettaa.



Mitä tosiaan voi tehdä, jos lapsi söisi aikuisen rekkamiehen annoksia terveellistä ruokaa? Kieltää syömästä enempää? Ja tosiaan esim. lastenkutsuilla on nähtävissä miten muuta lapset närkkii yhden piparin ja poistuu pöydästä kun leikit kiinnostaa enemmän. Minun lapseni tutkii silmät kiiluen tarjottavia ja söisi yksin piparikulhon tyhjäksi ellen estäisi. Ja sitten hirveä huuto kun en anna syödä neljää pullaa ja kahta kulhollista jäätelöä. Muita lapsia ei herkut pienen maistelun jälkeen kiinnosta lainkaan.



Liikuntaan kannustan lastani jatkuvasti ja pyöräilemme, kävelemme jne. paljon mutta pullea hän on silti ja neuvolasta on jo annettu käsky pudottaa painoa. Pelkään jo että vauvallani on sama edessä mutta minkäs teen, kieltäydyn antamasta tissiä ja huudatan vauvaa?



Tiedän kyllä että on MAHDOLLISTA saada lapset normaalipainoisiksi mutta hiton paljon vaikeampaa se on minulle kuin jollekin hiiren annoksia näykkivälle, luonnostaan laihan lapsen äidille.

Vierailija
25/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Niin hyvässä kuin pahassakin. En kylläkään osaa sanoa, että miten OLISI pitänyt toimia.

Meillä syötiin varsin terveellisesti eikä liikoja herkuteltu.

Tiesin, että syömisiäni vahdattiin, vaikka sitä ei suoraan esiin tuotukaan. Toisinaan söin salaa.

Olen lapsesta saakka ollut pullea ja kun muutin pois kotoa, homma repesi ihan käsistä. En ole koskaan ollut normaalipainoinen.

Sisarukseni ovat hoikkia. Oma lapseni nyt on hoikka (6v.).



Tämä asia ei tosiaan ole mustavalkoinen, vaikka sitä toisinaan yritetään sellaiseksi vääntää.



En halua kritisoida sinua, koska minulla ei ole esittää parempaa toimintamallia tilalle.

Vierailija
26/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Itse olen samassa tilanteessa ja minulla myös saman ikäinen lapsi ja lisäksi vauva, joka on pullea jo nyt vaikkei saa kuin rintamaitoa ja (itsetehtyjä) soseita. Ruokahalu on molemmilla lapsilla hurja ja en todellakaan usko että olen voinut sitä heille jotenkin opettaa. Mitä tosiaan voi tehdä, jos lapsi söisi aikuisen rekkamiehen annoksia terveellistä ruokaa? Kieltää syömästä enempää? Ja tosiaan esim. lastenkutsuilla on nähtävissä miten muuta lapset närkkii yhden piparin ja poistuu pöydästä kun leikit kiinnostaa enemmän. Minun lapseni tutkii silmät kiiluen tarjottavia ja söisi yksin piparikulhon tyhjäksi ellen estäisi. Ja sitten hirveä huuto kun en anna syödä neljää pullaa ja kahta kulhollista jäätelöä. Muita lapsia ei herkut pienen maistelun jälkeen kiinnosta lainkaan. Liikuntaan kannustan lastani jatkuvasti ja pyöräilemme, kävelemme jne. paljon mutta pullea hän on silti ja neuvolasta on jo annettu käsky pudottaa painoa. Pelkään jo että vauvallani on sama edessä mutta minkäs teen, kieltäydyn antamasta tissiä ja huudatan vauvaa? Tiedän kyllä että on MAHDOLLISTA saada lapset normaalipainoisiksi mutta hiton paljon vaikeampaa se on minulle kuin jollekin hiiren annoksia näykkivälle, luonnostaan laihan lapsen äidille.


Juuri näin: Juhlissa, retkillä, kyläillessä jne. muut lapset hädintuskin piipahtavat pöydässä, ottavat muutaman haukun ja häpyvät touhuihinsa, etenkin kun on hauskaa toimintaa. Minun herkkusuulapseni saattaa kiehnätä pöydässä jo ennen ruokaa, vaikka kehottaisin leikkimään vielä hetken. Sitten hän syö ja syö ja syö. Eikä häntä kiinnosta tippaakaan, että muut lapset ovat poistuneet. Sitten hän haluaa lisää, mutta ottaa rajoitukset kyllä aika rauhallisesti, vaikka muuten onkin taipuvainen raivareihin. Sitten hän lähtee leikkimään on ihan tyytyväinen, mutta jos hänen syömistään ei katkaisisi, hän saattaisi hengata pöydässä tuntikausia puputtamassa herkkuja. Kiinnostus ruokaan on, ja on aina ollut valtava. Ja samoin kuin teillä, pikkusisarus näyttää olevan samaa lajia...

Kuulostaa niin karulta kuvaukselta, minun ihana lapseni, joka ei onneksi siis ole (ainakaan vielä) ylipainoinen, mutta riskit ovat kaikeiti suuret, ja kuten MorreDkin kirjoitti, en tiedä mikä olisi hyvä ratakaisu. Pelkään vahingoittavani (no, aika rankka sana, mutta niin se mielestäni on) lasta (lapsia), teen niin tai näin.

ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
27/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni on sanonut että lapsen ruokia ei pitäisi rajoittaa. Minusta se kuulostaa järjettömältä. Annatteko siis lapsen syödä ihan niin paljon kuin vain haluaa ja vieläpä riippumatta ruoasta? Esim. saako lapsi syödä koko kinkkuviipalepaketin yhdellä kertaa? Tai kaikki perheen viinirypäleet (ison paketillisen)? Kyllä meillä laitetaan stoppi syömiselle jossain vaiheessa. Riippumatta siitä haluaako lapsi leipää vai suklaata. En mitenkään voi uskoa että tästä koituisi syömishäiriöitä myöhemmin kun ei saa mussuttaa koko päivää.


sitähän minäkin. Pitkään annoin lapsen syödä trajotuilla aterioilla (ei siis niiden välissä) niin paljon kuin halusi, rajoittaen toki epäterveellisten herkkujen määriä, mutta viime kuukausina olen tosiaan rajoittanut lapsen syömisiä, kun ressukalle tuntuu maistuvan niin kovin hyvin...

Nykyään, kun ei saa mussutella esim. niin montaa leipää, kun haluaa aamupalalla, vaan tialle tarjotaan esim. kurkkua (josta myös aika usein kieltäytyy) ei tunnu jäävän nälkäiseksi, vaan on ihan tyytyväinen, eikä useinkaan valita nälkää ennen seuraavaa ateriaa (ateriat 3-4 h välein).

Kiitos muillekin, jotka ovat vastanneet asiallisesti. Vaikka olisin miten kipeä ja vinksahtanut (ja narsisti, tämä hilpeä diagnoosi, jota joku tunkee joka ketjuun, tosi hauskaa...), no joo, tiedän etten varmasti toimi aina oikein (ei kai meistä kukaan), mutta ei ole aina helppoa tietää, mikä on oikein. Ja niille, jotka kommentoivat, ettei lapsi ole lihava: ei ole, mutta viimeisten parin vuoden aikan pyöristynyt, enkä halua reagoida asiaan vasta, kun ylipyinoa on päässyt kertymään.

ap

Vierailija
28/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Ehittekö te tehäkään muuta kuin syödä?

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
29/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mielenkiintoinen aihe

Vierailija
30/47 |
16.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaalin lapsen tullessa lihavaksi/ läskiksi syy on ruuan määrässä. Ei ole iso vaiva vanhempien selvittää kasvavan lapsen energiantarve päivässä. Samoin jos antaa lapsen syödä särpimet pöydästä, opettaa sille samalla huonoa tapaa. Leivän päälle kinkkusiivut, ei leipä ja lärppii sormin koko paketin siinä sivussa. Sellainen on jo itsekästäkin muita kohtaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
31/47 |
17.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Normaalin lapsen tullessa lihavaksi/ läskiksi syy on ruuan määrässä. Ei ole iso vaiva vanhempien selvittää kasvavan lapsen energiantarve päivässä. Samoin jos antaa lapsen syödä särpimet pöydästä, opettaa sille samalla huonoa tapaa. Leivän päälle kinkkusiivut, ei leipä ja lärppii sormin koko paketin siinä sivussa. Sellainen on jo itsekästäkin muita kohtaan.


lapsi on kone, sopiva määrä ruokaa yhdestä aukosta sisään...asiaan ei liity mitään hankaluutta tai dilemmaa, lapsen tunteita tai omaa tahtoa, sitä että lapsi ymmärtäisi että juuri hän on se joka toistuvasti ei saa syödä niin paljn kuin haluaisi.

Anteeksi provosoitumiseni, mutta kun kyse ei ole tiedosta...Eikä meillä todellakaan kukaan räävi mitään leikkeleitä paketista suuhunsa (enkä ole mihinkään sellaiseen viitannut, joka muu kysyi ketjussa niiltä joiden mukaan lapsen syömistä ei saa rajoittaa, että olisiko oikein antaa vetää vaikka koko kinkkupaketti tai jotain sinnepäin...), vaan siisitisti syödään lautaselta.

Juuri tällaiset mielipiteet saivat minut alunperinkin kirjoittamaan. Elämä on helppoa, kaikki on mustavalkoista. Lopeta vaan tupakointi, lakkaa juomasta jne.

Hölmöstä provosta provosoitunut ap

Vierailija
32/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

pyöreyteen taipuvaisen lapsen ruokailua voi ja on hyväkin rajoittaa, tekemättä asiasta tietenkään mitään numeroa. (Kyllä neuvolakin neuvoo juuri tuollaisella tavalla "säännöstelemään" ruokailua, liikuntaa myös mahdollisimman paljon eli ulkoleikkejä, pyöräilyä, kuten kuvasitkin, televisiota korkeintaan 1 h päivittäin.) Aamulla/välipalalla laitat lapselle lautaselle 1 leivän, hedelmän ja 1 lasin maitoa ja sen syötyään saa nousta pöydästä. Lämpimän ruoan syöminen normaali arkipäivinä on hyvä minusta rajoittaa esim. 1/2 tuntiin, sinä aikana syödään mitä syödään ja sitten korjataan pöytä. Oma esikoiseni on juuri kuvaamasi "ei niin kiinnostunut ruoasta" tyyppi, 4,5 v. 102 cm pitkä/15 kg, saa syödä niin paljon kuin haluaa, tai oikeammin täytyy hieman kannustaa, sillä tyytyisi usein ruoalla yhteen perunaan tai aamupalaksi haukkaukseen leipää...Herkkuja (jäätelöä, keksejä jne.) syödään kohtuullisesti, karkkia, limsoja, hampurilaisia, ranskalaisia tms. ei lainkaan.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
33/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Toinen lapsi ap:n lapsen painoinen, mutta ehkä 10cm pidempi. Eli ihan tavallinen ja jopa sirokin.



Mutta kyllä silti voin kysyä, kun lapsi haluaa lisää lempileipäänsä, että tarvitsetko oikeasti, onko tosiaan nälkä vielä? Tai kahvipöydässä voin todeta, että riittää, jos alkaa mennä mättämiseksi.



Minusta asiallisessa ohjauksessa ei pitäisi olla mitään ihmeellistä. Siinä missä joskus sanon, että söisit loppuun, ettei tule heti puistossa nälkä, niin voi myös muistuttaa, että leipää ja ruokaa syödään nälkään, ei vain syömisen ilosta.



Lapset ovat tosiaan erilaisia. Jollekin voi ruoka olla "herkkua" ja silloin minusta pitää opettaa hallitsemaan annoskoko, ja lopettamaan syöminen kun nälkä on sammutettu.

Vierailija
34/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Se oli rohkea teko!



Aihe on varmasti hyvin kipeä.



Mielestäni voisit esim. (enkä sano todellakaan, ettet olisi jo yrittänyt, yritän vain ehdottaa jotain) laittaa lautaselle kurkku- ja porkkanatikkuja valmiiksi ennen kuin lapsi/lapset tulevat pöytään, ja kysyä sitten kauhan varressa, että "Onko iso, pieni, vai keskikokoinen nälkä" ja annostella sitten sen mukaan (pieni nälkä = 1 pieni kauhallinen tai puoli kauhallista ruokaa, jne), aika äkkiä ne koot oppii, milloin lapsella on ns. pieni tai iso nälkä.



Jälkkäriksi tosiaan vaikka ompun lohkoja tai marjoja, itse tehtyä marjarahkaa tai jogurttia, vie lopunkin nälän. Osta kotiin vain ruisleipää tästä eteenpäin, sitä voi tarjota ruoalla ilman päällyksiäkin.



Hyvä, että janojuomananne on vesi ja ruoalla saa rasvatonta maitoa. Mehujahan teillä ei vissiin juotu, eikä limuja? Se onkin hyvä, sillä niistä tulee turhia kaloreita. Samalla kysyisin, että eihän teillä ole iltaisin tapana syödä esim. keksiä tai jäätelöä yhdessä vaikkapa telkkaria katsellessa? Kaikki tämmöinen pois ja tilalle hedelmiä valmiiksi pilkottuna, tai ruisleipää ja jogurttia. :)



Yritä lisätä vielä vaan vihanneksien määrää, ruisleipää voisit mielestäni tarjota jos lapsi on nälkäinen. Päällyksiä vaan vähemmän ja vähärasvaisia sellaisia. :)



Tsemppiä!

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
35/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Moni on sanonut että lapsen ruokia ei pitäisi rajoittaa. Minusta se kuulostaa järjettömältä.

Annatteko siis lapsen syödä ihan niin paljon kuin vain haluaa ja vieläpä riippumatta ruoasta? Esim. saako lapsi syödä koko kinkkuviipalepaketin yhdellä kertaa? Tai kaikki perheen viinirypäleet (ison paketillisen)?

Kyllä meillä laitetaan stoppi syömiselle jossain vaiheessa. Riippumatta siitä haluaako lapsi leipää vai suklaata. En mitenkään voi uskoa että tästä koituisi syömishäiriöitä myöhemmin kun ei saa mussuttaa koko päivää.

Olen tämän kirjoittajan kanssa samaa mieltä.

Meillä ei 5-vuotiaan syömisiä tarvitse rajoittaa, osaa itse säännöstellä hyvin. Kaverinsa kuitenkin on ihan toista maata, söisi melkein mitä vaan ja ihan hirveitä määriä. Tämä lapsi on ylipainoinen ja käy ravintoterapeutin luona. Äitinsäkin kovasti yrittää säännöstellä ( on itse hoikka ), mutta töitä se teettää.

En jaksa uskoa, että ilman numeroa tehty ruuan säännöstely aiheuttaa syömishäiriötä. Tottakai epäterve suhtautuminen ruokaan lapsuuden kodissa altistaa syömishäiriölle, mutta uskon joidenkin ihmisten vaan yksinkertaisemmin olevan jo luonnostaan alttiimpia. On ihan typerää tehdä mustavalkoisia syytöksiä toisia vanhempia kohtaan, sen sijaan että yritettäisiin auttaa.

AP, jatka vaan samalla linjalla, mutta koita tehdä se huomaamattomasti. Ja lisää lapsesi liikuntaa, niin voi hyvällä omalla tunnolla syödä sitten sen ylimääräisen leipäpalasenkin :)

Vierailija
36/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset


esikoisemme on iso ja pullea poika, keskimmäinen neiti taas laiha pieni linnunpoikanen. Poika söisi vaikka kuun taivaalta. Ruoka on aina hänen mielessään, kaikki matkat, retket, mökkeilyt...kaikkiin liittyy aina ruoka pojan mielessä. Päivisin kyselee minulta, mitä on ruokana...milloin on ruoka jne. Ja voi sitä ruokahalun määrää! Poika syö nopeasti ja ahmien ja pyytää lähes poikkeuksetta lisää.



Ja kyllä: rajoitan poikani syömisiä, teen tavallista terveellistä kotiruokaa. Pyrin joka aterialla muistuttamaan, että söisi hitaammin, pureskelisi paremmin...ja odottaisi ainakin 10 minuuttia, ennen kuin pyytää lisää. Tarjoan vettä ja vihanneksia masua täyttämään ja lautanen on nykyisin lähes leipälautasen kokoinen.

Tämä on raskasta, silä tyttö on taas päinvastainen hiirulainen, jota pitää kanustaa syömään!!! On aika hankalaa toteuttaa nämä kaksi erilaista agendaa saman pöydän ääressä:)



Minä pyysin päästä ravitsemusterapeutille ja sainkin ajan syyskuulle. Ehkä poikani siellä oppii ymmärtämään, että elämässä on muutakin kuin ruoka...:D Ja minun on helpompi vedota rajoituksineni terapeutin sanoihin....



meillä poika 6v, 128cm/32kg.

Vierailija
37/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

roteva ja ollut tähän saakka laiha jopa. 5 v. kontrollissa sitten tarkkailuun, 5,5 vuotiaana painokontrolli. Pömppömaha tullut parissa kuukaudessa, siis jo ennen kesää. Outoa kun aikaisemmin housut melkein tippuivat ja nyt ei saa muuten pituudelaan sopiva housuja vyötäröltä kiinni...



Poika aina syönyt mielellään hiilihydraattipitoista; perunaa, pastaa, leipää, kalastelee lihat pois kasviksista puhumattakaan!Nyt on pitänyt melkein pakottaa että syö lihaakin. Paljon tosin syödään soijaa josta poika taas pitää. Olen miettinyt onko se lihan karsastaminen jotenkin luontaista ? Itsekin muistan että pienenä lihanpalat oli jotain sanoinkuvamattoman inhaa!



On hyvin liikunnallinen, nytkin koko kesä aamusta iltaan pihalla juoksentelua, kiipelyä, pyöräilyä, uidaan jne.



Meillä säännölliset ruoka-ajat, kasviksia pitää maistaa ainakin ja olen nyt kesällä antanut tuoretta kasvista, hedelmää välipaloiksi ja määrännyt esim. että tuo kurkunpala ON SYÖTÄVÄ . Leipää ei ole kuin keiton kanssa ja aamupalalla jos ei ole puuroa. Olen ryhtynyt tekemään aamupalaksi smoothieita.



Ylipätään koetan tehdä vaihtelevia aterioita, puuroa usein illalla mutta välillä päiviäkin ettei puuroa koska helposti kyllästyy.



Janojuomana vesi, ateria-aikoina saa joskus jätskin jälkiruuaksi. Karkkeja ei ole syöty koko kesänä!



uskon, että pömppis katoaa jos poika taas kasvaa pituutta. En ole puhunut pojalle mitään painoasiasta sen enempää mitä neuvolassa juttelimme lääkärin kanssa. Miehen ym. kanssa ollaan juteltu painoasiasta ilman että poika kuulee. Karkkien syömisten rajoittamista perustelen sillä että hammaspeikko tulee jos paljon syö.

Vierailija
38/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

poika reilu 5 v, pituus 122 cm ja paino oli 29 kg...

Vierailija
39/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja ylipainoinen lähes koko lapsuuden ja edelleen.



Tiesin, että vanhempani olivat huolissaan painostani ja yritin aina rajoittaa syömistä heidän nähtensä. Söinkin sitten "kun silmä välttää".



Minä olisin varmaan hyötynyt siitä, jos koko perheen ruoka olisi muutettu erityisen salaattipainotteiseksi ja vähärasvaikseksi. Olisin siis saanut syödä isoja annoksia hyvällä omatunnolla. Vanhempani eivät valitettavasti oikein panostaneet ruokavalioon vaan söimme paljon eineksiä ja herkkujakin jonkin verran.

Vierailija
40/47 |
15.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

asiallisista ja rakentavista vastauksista.

Sille, joka kysyit herkuista: ei, ei syödä tv:n ääressä, eikä muutenkaan muuala kuin ruokapöydässä ruoka-aikoina. (TV:tä lapsi katsoo maksimissaan ehkä yht. tunnin viikossa, joskus menee useita viikkoja, ettei katso mitään) Mehua juodaan juhlissa ja kipeänä. Lapsi ei ole ikinä maistanut limsaa tai sipsejä, eikä tiedä, mitä on esim. suklaavanukas. Joskus leivomme, toisinaan syömme pikaruokaa. Karkkipäivä tuli jokin aika sitten käyttöön. Tähän asti oli saanut karkkia yhden tai muutaman parin viikon - parin kuukauden välein. Nyt alkoi ekaa kertaa kovasti kysellä karkin perään (kaverilla karkkipäivä), joten päädyimme tähän. Saa lauantaisin esim. yhden pienen tikkarin lounaan päätteeksi ja on onnesta soikeana.

Itse olen ollut myös isoruokainen ja siten myös aika iso lapsi, en haluaisi tietenkään omilleni samaa. Olen tosiaan yrittänyt säilyttää perheessämme neutraalin suhteen ruokaan. Sitä ei käytetä rangaistuksena, lohtuna tai palkintona. Sitä tarjotaan ruoka-aikoina pöydässä (ainoat poikkeukset ovat juhlat, jotkut retket ja kyläilyt sekä luonnn ja puutarhan antimet, joita saa napsia) ja aluksi rajoitin syömistä hyvin vähän (toki ohjaten esim. vihannesten syöntiin ja epäterveellisiä herkkuja rajoittaen), mutta lapsen (ja nuorempi vaikuttaa olevan samanlainen, huoh!) ruokahalu on suuri ja, kuten joku toinen kirjoittikin omasta lapsestaan, kiinnostus ruokaa kohtaan uskomaton. Menneitä muistellessa ja tulevia suunnitellessa (juhlia, retkiä, kerhoa, mitä vaan) hän aina ensin miettii, mitä syötiin/syödään.

Aika hyvin on toiminut kasvisten lisääminen (onneksi kesällä helppoa) ruokavalioon. On niitä aina ollut, mutta nat lautaselle iso kasa kasviksia ja suhteessa vähemmän muuta. Muu katoaa tietysti ensin, mutta sitten lapsi saa täyttää mahansa kasviksilla, joita pitää ainakin maistaa. No, hän joko syö kasviksia tai sitten loettaa ruokailun.

Aamupalalla hän saa kaksi leipää (ja tietty hedelmää ja kurkkua, harva tuore vihannes kelpaa, kurkku kyllä...), hän pyytää usein kolmatta, söisi viisikin, mutta sitten kehotan ottamaan kurkkua tai hedelmää. Eikä hän nälkäiseltä vaikuta. Olemme myös harjoitelleet yhdessä sitä, että mietitään (tahtooko masu oikeasti vielä) onko oikeasti vielä nälkä vai tekeekö vain mieli. Olen kertonut lapsele, että joskus maistuu niin hyvältä, että tekee mieli jatkaa, vaikka olisikin jo täysi.

No, tämä lapsi ei kai osaa säädellä syömisiään ihan kunnolla, varmasti suurin osa lapsista osaa...Toivon, etten näillä konsteilla mene ihan metsään. Kiitos vielä niille (jos joku luki tähän asti), jotka osoittivat myötätuntoa.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kaksi kolme neljä