Lue keskustelun säännöt.
Onko muita, joiden lapsi on ERITTÄIN vilkas?
14.08.2010 |
Meidän rontti 1v. on ihan sekasin.. Kuukausien ei ja kieltämisten jälkeenkin roskiksen tavarat on päivittäin lattialla, kaapeilla ollaan vaikka on kielletty. Ihan uskomattoman raskasta kun ei saa olla hetkeekään ettei tekis jotain kiellettyä. Valot päälle ja pois jne. Kuinka saatte mitään tehtyä ja kuinka jaksatte? Lapsi oli enterorokossa ja kun alko paraneen tulin itse kipeäksi, mahtavaa kun ite on rikki ja toisella virtaa riittää.
Kommentit (36)
ymmärtää kiellon jos sitä hänelle toitotetaan ja ollaan johdonmukaisia! Ainakin meidän 9kk tajuaa tasan ettei digiboksiin mennä sorkkimaan ja tietokone on kans kielletty. Tottakai on yrittänyt mennä mutta riittävät toistot ja poiskannot kysiesten vehkeitten luota on auttanut eikä enää mene niihin. Uusia kohteita kyllä keksii mutta samalla metodilla edeten niin eiköhän jätä nekin rauhaan... kieltäkää niitä kullannuppujanne! Ystäväni on sitä mieltä ettei hänen 2-vuotias ymmärrä sanaa ei... ei varmaan ymmärrä jos sitä ei käytetä... ja siitä pojasta ikävä kyllä huomaa ettei kielletä
vielä ehdi sinne digiboksille taas myöhemmin :D
kun ei lapsi ole vielä edes lähellä uhmaikää :-)
että tätä kommentoidaan... pointti onkin siinä etten oleta etteikö lapselleni uhmaa tulisi eikä hän kokeilisi uudelleen ja uudelleen kiellettyjä asioita, mutta johdonmukaisella ja riittävän ajoissa aloitetulla opettelulla menee EIkin perille... eikös kaikkitietävä av-mammat???
Ja villi saa olla mutta ei kuriton!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaiset kaapit kiinni minne lapsi pääsee. Jeesusteippiä tai maalarinteippiä vaan, kyllä se sillä pysyy. Lipastoista olen ottanut ne nupit irti, ei saa vedettyä auki.
ja aina on ollut vilkas ja kaikesta kiinnostunut. Uskon, että vilkkaus ja tiedonhaluisuus on ajan mittaan tosi positiivisia - siis jos esimerkiksi koulussa tuon kanssa jaksetaan ;)
Kyllä olen toki saanut harmaita hiuksia lapsen kanssa, kun ehtii kaiken, eikä pysy nahoissaan, ei ole hetkeäkään hiljaa jne. Silti niin rakas!
En olisi voinut kuvitellakaan tuossa 1 v iässä, ettei laatikoissa olisi ollut lukitusta ja "väärät" tavarat nostettu ulottuvilta pois, tai että olisi pysynyt hetkeäkään syöttötuolissa tai rattaissa ilman valjaita. Siis, lukituksia vaan ja tarpeeksi puuhattavaa ja voi vaikka laittaa jonnekin hyllylle tavaraa, jota saa latoa pois ja takaisin ihan luvan kanssa.
Ja juu, kielletty on johdonmukaisesti ja yritetty kasvattaa, mutta se ei ole aina niin helppoa kun perustemperamentti on _todella_ vilkas. Isommat sisaruksensa ihan eri maata, moninkertaisesti helpompia.
ja aina on ollut vilkas ja kaikesta kiinnostunut. Uskon, että vilkkaus ja tiedonhaluisuus on ajan mittaan tosi positiivisia - siis jos esimerkiksi koulussa tuon kanssa jaksetaan ;)
Kyllä olen toki saanut harmaita hiuksia lapsen kanssa, kun ehtii kaiken, eikä pysy nahoissaan, ei ole hetkeäkään hiljaa jne. Silti niin rakas!
En olisi voinut kuvitellakaan tuossa 1 v iässä, ettei laatikoissa olisi ollut lukitusta ja "väärät" tavarat nostettu ulottuvilta pois, tai että olisi pysynyt hetkeäkään syöttötuolissa tai rattaissa ilman valjaita. Siis, lukituksia vaan ja tarpeeksi puuhattavaa ja voi vaikka laittaa jonnekin hyllylle tavaraa, jota saa latoa pois ja takaisin ihan luvan kanssa.
Ja juu, kielletty on johdonmukaisesti ja yritetty kasvattaa, mutta se ei ole aina niin helppoa kun perustemperamentti on _todella_ vilkas. Isommat sisaruksensa ihan eri maata, moninkertaisesti helpompia.
ja vilkkaat näpit on näköjään äidilläkin ;)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 5 ja 7 vuotiaiden, erittäin vilkkaiden poikien äiti. 7v testaa rajojaan ja pikkuveli tekee kaiken perässä. Eli meno ei kun vaan kovenee iän myötä ja vauhti kasvaa...
kielleetty on ja haettu pois jne. mutta ei, tietää kyllä ei sanan, mutta aina ei tehoa. Meillä oli tuoleja ovien edessä jne, mutta hankalaksi meni ja pakko oli ne pois ottaa. Uskon myös että tulevaisuudessa uteliaisuudesta ja innokkuudesta yms. on apua, nyt vaan tuntuu raskaalta. Koska muka laitatte nupit lipastoihin takaisin, silloinhan sama show edessä? Olen yrittänyt karsia paikkoja joihin ei saa mennä, mutta muutamia kuitenkin on pakko olla. Niistä lapsilukoista tms. jää kauheet jäljet, ei pysty laittaan. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikkihan ovat tuollaisia 1-vuotiaina, ainakin omassa lähipiirissäni. Myös meidän poika oli TODELLA vilkas eikä me oikeen voitu käydä yhtään missään ihmisten ilmoilla, kun meno oli ihan mahdotonta.
Kyllä se siitä sitten rauhottui. Nyt pian 3-vuotiaana aika rauhallinen tapaus jo, ei mitään hätää. 1-vuotiaana en olis voinu kuvitellakaan, että olis ymmärtäny ei-sanaa tai vaikka olis ymmärtänytkin, ei olis muistanu sitä enää parin minuutin päästä.
meillä on poika joka on nyt 1v 10kk. Kiikkuu ja menee joka paikkaan. Ei kuuntele juuri kieltoja tai ei ole kuuntelevinaan. kaupassa käynti on hikistä hommaa kun ei tahdo istua ostoskärryissä. Hän ei ole koskaan tykännyt vaunuissa tai autossa matkaamisesta. Yksivuotias on vielä liian pieni ymmärtämään kieltoja. Laita lapsilukot oviin ,mutta jätä jokin vaaraton kaappi lukitsematta. parhaiten meidän poikaa on aina kiinnostanu keittiötarvikkeet tai työkalut. Saattaa istua pitkään ja leikkiä purkeilla mitä on löytänyt roskikseta :) Ulkona ollaan myös paljon että saa energiaa purettua. Olen käynyt perhekerhoissa siellä saa vähän aikaa levähtää kun antaa poikasen leikkiä toisten kanssa. En minäkään saa mitään tehtyä, toisen meistä on oltava pojan kanssa. Olen ajatellut että tämä on väliaikaista ja minun ei tarvitse ehtiä kaikkea samaa kuin ennen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on myös hyvin vilkas lapsi. Ja siis nimenomaan muiden ihmisten mielestä, joten ei ollut omaa kuvitteluani. Varsinkin tuossa vuoden kieppeillä perhekerhoissa käyminen oli kaikkea muuta kuin mahdollisuus levähtää, kun piti jatkuvasti juosta pojan perässä, ettei satuta itseään tai muita tai riko jotakin. Siinä oli hyvä ihmetellä muita äitejä, jotka istuskelivat katselemassa lasten leikkimistä, kun itse juoksi koko ajan perässä.
Lohdutuksen sana silti sinulle: Se todennäköisesti helpottuu pian. Vaikka lapsesi olisi paljon keskimääräistä vilkkaampi, todennäköisesti pahin vaihe on nyt käsillä. Meillä vauhtiveikko nyt puolitoistavuotias ja on ihan viime aikoina vähän alkanut rauhoittumaan. Yhä vauhtia riittää, mutta nyt osaa jo välillä vähän keskittyä leikkimään eikä ole ihan koko aikaa tekemässä jotain kiellettyä, kiipeämässä jonnekin tms. Joskus ehtii juomaan jopa puoli kuppia kahvia melkein rauhassa.
Niin ja en todellakaan saanut mitään tehtyä tuossa vaiheessa. Nytkin aika vähän, mutta paljonpaljon enemmän kuin puoli vuotta tai edes kaksi kuukautta sitten.
Meillä on kolme lasta, joista yksi on aina ollut suunnilleen viilipytty verrattuna kahteen muuhun.
Kuopus on kuitenkin ylivoimaisesti vilkkain ja omatoimisin meillä. 1v:na purki joka päivä moneen kertaan laatikoita jotka sattui auki saamaan, yleensä kohteena oli keittiön alin laatikosto, jonne kasasinkin kaikki muoviset kauhat, vispilät jne..Kiipeili joka paikkaan ja kerkesi muutenkin tehdä sotkua enemmän kuin arvata saattaa :D
Nyt on kohta 3v pikkuemäntä..keksii ja kerkiää kyllä edelleen joka paikkaan, vaikkakin on kyllä hyvin ymmärtänyt kiellot jo sieltä vaille 1v iästä asti.
Nykyään vilkkaus ilmenee vaan vähän eri tavalla, tyttö mm. pukee ja riisuu vaatteitaan ihan oman mielensä mukaan, ottaa jääkaapista syötävää, hakee mukin ja ottaa siihen vettä..jne jne..
Jatkuvasti on jossain jotakin tohottamassa, ja selvittää tehdessään :D Oppi tosi pienenä puhumaan, että juteltu toki on paljonkin siitä, mitä saa ja mitä ei saa yksin tehdä, mutta sen verran sananvalmis tyttö on, että kaikkeen tulee hyvä selityskin miksi on niin tehnyt...
Kyllähän nämä vilperit tekemistä aiheuttaa enemmän kuin rauhalliset puuhastelijat, mutta eipähän käy aika pitkäksi ;)
Tsemppiä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko ajan meno päällä, ja pakko oli koko ajan viedä kaveriseuraan, puistoihin ym. kun sitä virtaa riitti koko ajan.
Ei se helpota - haasteet vain muuttuvat. Nyt on vilkas nelivuotias ja ymmärtää kiellot mutta niitä on koko ajan muistutettava ja välillä sitten menee hermot kaikilta. Energiaa on niin paljon, että vieraammatkin sitä ihmettelee... Nykyisin varsinkin kaveriseurassa riehaantuu, ja välillä on ollut pakko pitää tiukkojakin saarnoja, että ei mene touhu liian vaaralliseksi. Se huono puoli tuossa kasvamisessa on, että sen yksivuotiaan saa pidettyä vielä aika pienellä vaivalla turvassa, nelivuotiasta ei mitenkään muuten kuin siihen kyseenalaiseen järkeen vetoamalla. Meillä esim. kun kielsin kuperkeikat trampoliinilla ja sängyssä ilman valvontaa, alkoi poika yrittää käsillä seisontaa omassa huoneessaan seinää vasten. Aina löytyy uusia tapoja yrittää taittaa niskansa...
Nostan vanhaa keskustelua. Meidän 1 v 4kk poika on äärimmäisen vilkas, testailee äitiä kovasti, ei viihdy sylissä tai jaksa keskittyä kauaa asioihin.. Kiipeilee aina pöydille ja täytyy laittaa tuolit makuuasentoon lattialle sen vuoksi.
Tuntuu kurjalta kun näkee samanikäisiä jotka pysyvät paremmin paikoillaan ja keskittyvät tekemisiinsä. Kirjoihinkaan poika ei jaksa keskittyä kuin muutaman sekunnin ja haluaa sitten lähteä pois (hakee kyllä kirjan kun pyytää ja johdattelee sohvalle, mutta mielenkiinto loppuu nopeasti). Heittelee myös tavaroita (varsinkin väsyneenä). Onko muilla kokemusta vilkkaista reilu 1v lapsista? Tiedän ettei tuon ikäinen vielä ymmärrä niin paljoa sanojen "älä" ja "ei" päälle, mutta silti täytyy jotenkin opettaa ymmärtämään mikä on ok tehdä ja mikä ei. Kovin poika kyllä jaksaa halia ja nauraa iloisesti, mutta itse rupean tekemään omia diagnooseja vilkkaudesta (ja joo tiedän myös, ettei tuon ikäiselle vielä mitään diagnooseja voi tehdä).
On tuttavia joilla samanikäisiä lapsia suurinpiirtein, mutta ne lapset ovat huomattavasti rauhallisempia. Stressaan asiasta, vaikka onhan lapset tietysti omia yksilöitään eikä sen vuoksi saisi verrata. Olisi mukava lukea muidenkin kokemuksia! Meillä on esikoinen kyseessä ja varmaan senkin vuoksi stressaan kun ei ole aiempaa kokemusta :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kun ei lapsi ole vielä edes lähellä uhmaikää :-)