Lue keskustelun säännöt.
Huoh, vauva ei viihtyy vaan sylissä, kantoliinassa itkee ja jotain ois saatava tehtyäkin...
13.08.2010 |
Meillä on kolmas vauva (kohta 2kk) ja on syntymästään saakka ollut sellainen, ettei viihdy kun sylissä. Isommilla oli samankaltaista, mutta he sentään viihtyivät kantoliinassa, tämä vaan itkee. En kuitenkaan voi koko päivää vauvaa kanniskella, koska muutakin on tehtävä, mutta ei viitsis itkettääkään pientä. Sitterissä saa välillä viihtymään kun saa katsoa mitä teen ja puhun vauvalle koko ajan, tosin nopeasti kyllästyy ja kaipaa syliin. Isä kantaa vauvaa ollessaan kotona, jotta saan tehtyä ihan välttämättömät ja hieman omaakin aikaa.
Auttaako tähän mikään muu kun aika? Ja jos jollain on vinkkejä miten sais tottumaan kantoliinaan tmv. niin mielelläni nekin kuulisin. Arki on tällä hetkellä aika vaikeaa.
Kommentit (29)
aika moni vauva vaatii kokoaikaista viihdytystä, ja jotenkin tuntuu, että monilapsiset yllättyvät tästä enemmän.
Meillä on neljä sellaista lasta, joita on tarvinnut koko ajan viihdyttää siihen saakka, kun ovat oppineet kävelemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihan koko ajan? Miten te jaksatte? Eikö ole parempi että lapsi ei totu jatkuvaan hyysäämiseen vaan oppii hetken olemaan ilman fyysistä kontaktia? Kuuleehan se mun äänen ja näkee mut, eihän se yksin ole! Helpompaahan se sitten on jos jaksaa jonkun ajan huutoa kuunnella ja pikkuhiljaa vauva tottuu siihen ettei koko ajan ole sylissä. Vai olenko nyt muka ihan oikeasti kamala...
T: Tuo eräs, jota kauhisteltiin...
kuin joskus todella harvoin, jos ei ole yhtaan mahdollista ottaa syliin. Ihan "normaalilla" tavalla siita kantamisesta on eroon paassyt. Kun vauva on kiinnostunut lattialla olemisesta, kantaminen on jaanyt.
että äidit ei kertakaikkiaan kykene näkemään/tajuamaan tilanteita muuten, kun oman kokemuksen kautta? Tarkoitan sitä, että jos oma lapsi ei ole kiljunut kuin syötävä, niin toinen on opettamalla opettanut muka lapsensa kiljumaan, jos ei pääse syliin.
Niinhän se menee, että joku lapsi vaan huutaa, teki mitä tahansa. Toinen lapsi huutaa vaan sen verran, että sitä pystyy hetken kuuntelemaan ja tekemään jonkun homman...
...onko tosiaan vaikea ymmärtää, että ne vauvat ei ole kaikki yhdestä muotista valettu?
ap:lle vielä voimia.
kun vauvaa kantaa. Miksi äidit ovat niin heikkoja nykyisin?
Ei minulla ainakaan niska ole paskana, vaikka kannoinkin ekat 6kk meidän vauvaa.
Ei toi ole normaalia, että niska on paskana kun vauvaa kantaa. Miksi äidit ovat niin heikkoja nykyisin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itsellä epäilyttää oman lapsen tähän astinen itkuisuus (nyt 1,5v). Itku on ollut niin hätää kärsineen itkua (tärisee ja naama muuttuu punaiseksi ja hampaat irvessä), joten en ole uskaltanut itkettää vaan olen kantanut sylissä - ei suostu istumaan sylissä jos ei pomputtele tai kävele (tai imetä)...vieläkään ei viihdy pelkästään sylissä. TVn katselu ei onnistu vieläkään ennen lasten nukkumaanmenoa, mutta kävelyn oppiminen(myöhään) auttoi pahimpaan kiukkuun ja lapsi on todella toimelias ja määrätietoinen ja iloinenkin kun touhuaa, mutta tuo itsepäisyys ja jos ei saa mitä haluaa, tai jos en ymmärrä mitä haluaa, niin armoton kiukku ja raivo... SItä ensimmäistä oikeaa uhmaikää odotellessa kauhulla!Niin eikä lapsi syö, 1kk iästä pakko saada itse syödä ja hyvin hyvin harvat palat pysy suussa:(. Tämä siis meidän toinen lapsi.
itsellä epäilyttää oman lapsen tähän astinen itkuisuus (nyt 1,5v). Itku on ollut niin hätää kärsineen itkua (tärisee ja naama muuttuu punaiseksi ja hampaat irvessä), joten en ole uskaltanut itkettää vaan olen kantanut sylissä - ei suostu istumaan sylissä jos ei pomputtele tai kävele (tai imetä)...vieläkään ei viihdy pelkästään sylissä. TVn katselu ei onnistu vieläkään ennen lasten nukkumaanmenoa, mutta kävelyn oppiminen(myöhään) auttoi pahimpaan kiukkuun ja lapsi on todella toimelias ja määrätietoinen ja iloinenkin kun touhuaa, mutta tuo itsepäisyys ja jos ei saa mitä haluaa, tai jos en ymmärrä mitä haluaa, niin armoton kiukku ja raivo... SItä ensimmäistä oikeaa uhmaikää odotellessa kauhulla!Niin eikä lapsi syö, 1kk iästä pakko saada itse syödä ja hyvin hyvin harvat palat pysy suussa:(. Tämä siis meidän toinen lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
eikä muiden syötöt kelvanneet. Näppäilyvirhe pikkuinen...
yritin moneen otteeseen olla huomioimatta lapsen huutoa, eli OPETTAA hänet olemaan itsekseen. Lapsi huusi ja huusi. Tunti tolkulla. Se huuto ei lakannut. Siis hän oikeasti huusi itsensä uneen asti, pisimmällään monta tuntia yhtä soittoa. Voitte arvata kuinka pahalta äitinä tuntui kuunnella lapsen huutoa? Ja se lakkasi heti, kun lapsen otti syliin ja lähti kävelemään. Hän katseli innoissaan esineitä, värejä ja muotoja. Kaikista paras oli mennä vessaan ja katsella siellä eri esineitä. Hetken se kiinnosti, ja sitten piti taas jatkaa matkaa muihin huoneisiin ja muita tavaroita katsomaan. Jatkuvaa liikkeellä oloa se oli.
Ja totta puhutte, onhan tuo järjetöntä. Mutta jos vaihtoehtoisena on se, että lapsi makaa lattialla/sitterissä tms ja huutaa aina hereillä ollessaan, kuka sitä kestää? Kyllä mulla oli selkä ja niskat paskana, mutta ei auttanut mikään. Jos ystävä oli käymässä kahvilla, niin kuljeskelin ympäriinsä lapsi sylissä. Selvisinkin tuosta ajasta sillä, että meillä kävi vieraita. Sain jutella, enkä vaan kulkea yksikseni vauva sylissäni.
Nyt tosiaan lapsi on 1vuotias. On kasvanut ja kehittynyt normaalisti. Todella vilkas on liikkumaan, mutta osaa leikkiä itsekseen. Eikä tarvitse onneksi enää KANTAA! :D