Lue keskustelun säännöt.
Huoh, vauva ei viihtyy vaan sylissä, kantoliinassa itkee ja jotain ois saatava tehtyäkin...
13.08.2010 |
Meillä on kolmas vauva (kohta 2kk) ja on syntymästään saakka ollut sellainen, ettei viihdy kun sylissä. Isommilla oli samankaltaista, mutta he sentään viihtyivät kantoliinassa, tämä vaan itkee. En kuitenkaan voi koko päivää vauvaa kanniskella, koska muutakin on tehtävä, mutta ei viitsis itkettääkään pientä. Sitterissä saa välillä viihtymään kun saa katsoa mitä teen ja puhun vauvalle koko ajan, tosin nopeasti kyllästyy ja kaipaa syliin. Isä kantaa vauvaa ollessaan kotona, jotta saan tehtyä ihan välttämättömät ja hieman omaakin aikaa.
Auttaako tähän mikään muu kun aika? Ja jos jollain on vinkkejä miten sais tottumaan kantoliinaan tmv. niin mielelläni nekin kuulisin. Arki on tällä hetkellä aika vaikeaa.
Kommentit (29)
kantoliina sinulla on? Täältä löytyy uskomattoman hyviä kokemuksia Hotslingistä, näitä löytyy ainakin nettikaupoista.. vauva huusi vatsavaivojaan, eipä huuda enää.. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sellaista vibraavaa sitteriä? jossa vaikka musiikkiakin...
käykää ihan vauva liikkeissä katselemassa...
siihenkin tottuu, kaikki hommatkin tuli tehtyä. eli ehkä sun hermot, tai voimat tottuu, tai ehkä se pieni tottuu johonkin muuhun. Eikö sisarukset viihdytä ollenkaan?
Toivottavasti lapsi ei saa mitään kamalia hylkäämistraumoja, mutta enhän mä voi sitä koko aikaa kanniskella! Kun pitää jotain tehdä niin kyllä mä sitten vaan laitan sitteriin mun lähelle ja alan sitä ruokaa tms. laittamaan. Siinä se itkee ja kiukkuaa, mutta ei sillä mikään hätä ole. Kyllä se ensin jaksaa huutaa, mutta musta tuntuu että kerta kerralta huutaminen jää lyhyemmäksi ja kiinnostuu sitten imeskelemään puruleluaan tai rättiään.
Kannoin aamusta iltaan meidän pikkumiestä ensimmäiset 7kk, välillä sain vartin tai puolen tunnin tauon kun poika nukkui. Poika kun ei kelpuuttanut muiden kun minun sylin. Kotityöt jäi aika hunningolle tuolloin, koska mies tekee reissutyötä eikä ole kun puolet kuukaudesta kotona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun vauva viihtyi valilla vain niin, etta laitoin liinaan, kavelin ja silittelin samalla. Sitten siihen nukahti ja sain kadet vapaaksi. Valilla viihtyi vain kantorepussa ja siinakin vain tietyssa asennossa. Kasilla piti tukea, mutta kun nukahti, kadet sai ottaa pois.
Mun vauva alkoi viihtya lattialla kun osasi itse kaantya vatsalleen ja pois vatsalta, eli n. 5kk iassa.
Kannoin aamusta iltaan meidän pikkumiestä ensimmäiset 7kk, välillä sain vartin tai puolen tunnin tauon kun poika nukkui. Poika kun ei kelpuuttanut muiden kun minun sylin. Kotityöt jäi aika hunningolle tuolloin, koska mies tekee reissutyötä eikä ole kun puolet kuukaudesta kotona.
Vai miksi ei onnistunut kotityöt vauva sylissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vain ne pakollisimmat, ei kaikki mitä olin yleensä tottunut tekemään.
Kannoin aamusta iltaan meidän pikkumiestä ensimmäiset 7kk, välillä sain vartin tai puolen tunnin tauon kun poika nukkui. Poika kun ei kelpuuttanut muiden kun minun sylin. Kotityöt jäi aika hunningolle tuolloin, koska mies tekee reissutyötä eikä ole kun puolet kuukaudesta kotona.
Vai miksi ei onnistunut kotityöt vauva sylissä?
vain ne pakollisimmat, ei kaikki mitä olin yleensä tottunut tekemään.
Kannoin aamusta iltaan meidän pikkumiestä ensimmäiset 7kk, välillä sain vartin tai puolen tunnin tauon kun poika nukkui. Poika kun ei kelpuuttanut muiden kun minun sylin. Kotityöt jäi aika hunningolle tuolloin, koska mies tekee reissutyötä eikä ole kun puolet kuukaudesta kotona.
Vai miksi ei onnistunut kotityöt vauva sylissä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kantoliinassa oon kokeillut eri asentoja, mutta missään ei ole hyvä.
Kumpikaan sisaruksista ei ole ottanut vauvaa kauhean hyvin vastaan, molemmat ovat mustasukkaisia ja tekevät lähinnä kiusaa vauvalle.
ap
Mun vauva viihtyi valilla vain niin, etta laitoin liinaan, kavelin ja silittelin samalla. Sitten siihen nukahti ja sain kadet vapaaksi. Valilla viihtyi vain kantorepussa ja siinakin vain tietyssa asennossa. Kasilla piti tukea, mutta kun nukahti, kadet sai ottaa pois.
Mun vauva alkoi viihtya lattialla kun osasi itse kaantya vatsalleen ja pois vatsalta, eli n. 5kk iassa.
Toivottavasti lapsi ei saa mitään kamalia hylkäämistraumoja, mutta enhän mä voi sitä koko aikaa kanniskella! Kun pitää jotain tehdä niin kyllä mä sitten vaan laitan sitteriin mun lähelle ja alan sitä ruokaa tms. laittamaan. Siinä se itkee ja kiukkuaa, mutta ei sillä mikään hätä ole. Kyllä se ensin jaksaa huutaa, mutta musta tuntuu että kerta kerralta huutaminen jää lyhyemmäksi ja kiinnostuu sitten imeskelemään puruleluaan tai rättiään.
Vauva parka... :/
Ap:lle tsemppiä! Täälläkin vauvaa kanniskellaan lähes koko ajan öitä lukuunottamatta...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästäkin ongelma saadaan aikaiseksi, kun ei ehdi tekemään enempää kuin aiemmin, kun oli vaan kaksi lasta, ja nyt ne on mustasukkaisia?
Missä lähti pieleen?
piti kantaa yhdessä vaiheessa jatkuvasti. Hän oli 2kk kun tuo alkoi ja taisi loppua 4-5kk iässä. Siis se raivoaminen oli järkyttävää, jos jätin hänet lattialle, sitteriin... mihin tahansa. Sylissä piti olla ja kävellä jatkuvasti. Mikäli pysähtyi, niin huuto oli valtava.
En keksinyt tuohon muuta ratkaisua kuin kantaa vauvaa. Ja juuri sylissä. Reppu tai liina ei auttanut. Lapsi kuitenkin söi ja nukkui hyvin (vaikkakin hyvin lyhyitä päiväunia), eli mitään koliikkia tai sairautta se ei ollut.
Meillä tuo kesti tosiaan 2-3kuukautta. Rankkaa oli, mutta nykyään ei tarvitse kantaa. Lapsi on nyt 1vuotias. Hän lähti hyvin nopeasti liikkelle, käveli 10kk ikäisenä. Ehkä tuo meidän lapsi ei malttanut olla "paikallaan", kun tosiaan ei rappana osannut silloin liikkua, joten piti äidiltä vaatia kantamista. Ja heti kun itsellä riitti voimat lähteä liikkeelle, niin sitä vauhtia onkin sitten riittänyt...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isompana sillä diagnosoitiin autismi
onko tilanne siis oikeasti se, että vauva huutaa koko ajan?
Ihan koko ajan? Miten te jaksatte? Eikö ole parempi että lapsi ei totu jatkuvaan hyysäämiseen vaan oppii hetken olemaan ilman fyysistä kontaktia? Kuuleehan se mun äänen ja näkee mut, eihän se yksin ole! Helpompaahan se sitten on jos jaksaa jonkun ajan huutoa kuunnella ja pikkuhiljaa vauva tottuu siihen ettei koko ajan ole sylissä. Vai olenko nyt muka ihan oikeasti kamala...
T: Tuo eräs, jota kauhisteltiin...
samanlainen 6kk. viihtyy lattialla jos hypin ja höpötän koko ajan, mutta kyllästyy silloinkin jossain vaiheessa.
ei edes nuku yksin, vaan pitää istua vieressä. herää jos lähden tekemään muuta. ja ylipäätään herää jokaiseen pieninpäänkin ääneen. -->paljon aikaa roikkua av:lla.
kun keskimmäinen oli vauva. Siis todellakin kaikki ihan välttämättömimmät saan tehtyä, mutta siihen se jää.
Miten niin missä meni pieleen? Mitä tällä tarkotit?
ap
tästäkin ongelma saadaan aikaiseksi, kun ei ehdi tekemään enempää kuin aiemmin, kun oli vaan kaksi lasta, ja nyt ne on mustasukkaisia?
Missä lähti pieleen?
tästäkin ongelma saadaan aikaiseksi, kun ei ehdi tekemään enempää kuin aiemmin, kun oli vaan kaksi lasta, ja nyt ne on mustasukkaisia?
Missä lähti pieleen?
Ihan koko ajan? Miten te jaksatte? Eikö ole parempi että lapsi ei totu jatkuvaan hyysäämiseen vaan oppii hetken olemaan ilman fyysistä kontaktia? Kuuleehan se mun äänen ja näkee mut, eihän se yksin ole! Helpompaahan se sitten on jos jaksaa jonkun ajan huutoa kuunnella ja pikkuhiljaa vauva tottuu siihen ettei koko ajan ole sylissä. Vai olenko nyt muka ihan oikeasti kamala... T: Tuo eräs, jota kauhisteltiin...
kaipaatko syliä ja lohdutusta, vaikka se ei tuokaan hätääsi ratkaisua? vai haluaisitko mieluummin olla vaila fyysistä läheisyyttä? kokea hätä ihan yksin?
lyhyitä päikkäreitä ja sit niitä pieniä hetkiä kun viihtyy sitterissä.
ap
isompana sillä diagnosoitiin autismi
onko tilanne siis oikeasti se, että vauva huutaa koko ajan?
siihen, että on aina sylissä. Meillä oli vauva, joka ei viihtynyt sylissä kun muutaman minuutin ja sen jälkeen tahtoi pois ja tuo ahdisti minua, koska olisin halunnut pitää vauvaa enemmän sylissä eikä häntä ainakaan pystynyt opettamaan olemaan sylissä enemmän, joten en usko, että toimii toisinkaan päin.