Tiedän että tää on teistä tylsää mutta

kerronpa silti. Mä olen aika onnellinen. =)

On ihana mies ja lapset, velkakoti mutta koti kumminkin, terveyttäkin kaikilla.



Työkuviot on sekaisin kun työpaikalla on yt:t menossa, loukkasin itseni keväällä joten kivun kanssa rämmin töissä kun en uskalla olla juuri nyt pois; leikkausjonossa olevan on vaikea saada uuttakaan työpaikkaa. Pomo on kyllä sellainen suunsoittaja että toisaalta sieltä haluaisikin pois... taloudellisesti se ei vaan kannata ei.

Leikkaus pelottaa mutta ilman sitä en enää omaan mieleiseen työhöni voi jäädä. =/



Talo on aika pieni, murkkuikäisten kanssa saa tosiaan sumplia että kaikilla olisi se rauhallinen huone jossa olla ja opiskella. Mutta onpahan koti. Vähän remontin tarpeessa mutta tehdään kun on rahaa, nyt ei ole.

Luottokortit on ollut loukkaantumisen takia kovassa käytössä, onneksi ei ihan tapissaan vielä ole. Koitetaan maksaa pikkuhiljaa pois.

Kyllä me kuitenkin pärjätään.



Pointti on kuitenkin se että kaikki ei ole täydellistä, mutta asiat on kuitenkin hyvin. Ja siitä saan olla onnellinen!! =)

Ei pieniä murheita ressata kannata.