Korkeastikoulutetut! Eikö teitä ärsytä ja harmita tuo työttömyytenne?
Eikö teitä harmita laisinkaan?
Olette kouluttaneet itsenne monia vuosia ja kovalla työllä, sitten ette saakaan töitä. Kulutitte elämästänne aikaa kouluihin, vaikka olisitte voineet käyttää ajan järkevämminkin.
Eikö teitä harmita nyt kun ette sitten saa töitä. Kyllä minua harmittaisi, mutta valitsin toisin.
T: kouluttamaton.
Kommentit (66)
Koulutus antoi niin paljon muutakin. Olen kiitollinen yhteiskunnalle, että sain käydä ilmaiseksi koulua ja opiskella kaikkea sitä kiinnostavaa. Kun ei oman alan työtä löytynyt, tein vähän huonommalla palkalla soveltuvaa työtä. Nyt kouluttaudun vähän lisää (taas ilmaiseksi!) ja toivottavasti saan vihdoinkin hyödyntää oppimaani ihan täysillä :)
TUntuu että ainoa miinuspuoli on ikuinen kiire. Tekisin mielelläni lyhyempää päivää ja olisin kiitollinen myös etätyömahdollisuudesta.
maisterin paprut kaapissa. Päivääkään en ole ollut työtön ja valmistumisesta saakka vakkaripaikalla. Nyt valmistumisesta pian 4v ja toimin myyntipuolella esimiehenä ja todella vastuullinen, mielenkiintoinen ja hyväpalkkainen työ:)
Tässä viestiketjussa on niin oman arvon pönkittämistä ja egoilua havaittavissa, ettei taida kirjoittajilla olla kaikki palikat kuitenkaan hallussa. Ei se koulutus tee sen paremmaksi ihmiseksi, että tarvitsisi muille sillä keljuilla.
Kuulimpa eräästä tohtorista, joka toistelee usein muille olevansa tohtori. Mitä se kertoo ihmisestä itsestään?
harmittaa. Mutta en usko että tilanne jatkuu ikuisesti, eli luulen että jossain vaiheessa ihan koulutustani vastaavan työn saan.
Mutta olen ainakin oppinut monia mielenkiintoisia asioita ja olen saanut olla paljon lasteni kanssa.
Eli ei ollenkaan kauhea tilanne.
Ei harmita, ansiosidonnaiseni on 4 x se, mitä sinä saat palkkaa
ihan minuakaan tuntematta?
Moni korkeakoulutettu on työtön nykyään, jos ei asu Helsingissä.
Onko nyt joku ihme olla maisteri?
Mieheni on maisteri ja entinen kirvesmies.
mutta ymmärtääkä nyt sekin, että harvat meistä yliopistossa opiskelleista on tehnyt sitä pelkästään rahan kiilto silmissä. Itse ainakin olen opiskellut puhtaasti _mielenkiinnosta omaan alaani_. En taatusti kadu opintojani, vaikka joutuisin työttömäksi jonain päivänä. Moni eläkkeellä oleva akateeminenkin edelleen seuraa omaa alaansa tai käy vaikkapa luennoimassa edelleen (oma isäni tekee näin, mitään pakkoa ei olisi).
t. työssäkävä maisteri Pirkanmaalta
Paskat ne maisterit mitään ihme ansiosidonnaista saa! Moni korkeakoulutettu on työtön nykyään, jos ei asu Helsingissä.
Onko nyt joku ihme olla maisteri?
Mieheni on maisteri ja entinen kirvesmies.
että tienaan 3x sun palkkasi, pääsen matkustelemaan, mua lahjotaan ja kestitään - JA olen sun esimiehesi?!
aika moni täällä sanoo että yliopisto oli hienoa aikaa (bileita) elämässä, antoi eväitä omaan ajatteluun, sai nauttia uuden oppimisesta ja älyllisestä haasteesta jne. Suositteletteko yliopiston käyntiä kaikille, myös niille jotka sinne pääsisivät sisään ja pärjäisivät ja joilla on korkea äö, mutta kuitenkaan eivät ole kiinnostuneita aivotyöstä ammattina eikä työn haasteellisuudesta tai sen tuomasta jatkuvasta päivärutiinin muuttumisesta, vaan ovat enemmänkin sellaisia, jotka tykkäävät kun saa tulla töihin joka päivä eikä mitään varsinaisia uusia haasteita ole luvassa, aina sama rutiini ja saa olla varsinainen suveneeri mestari työssään, ei tarvi toisin sanoen ottaa stressiä.
vähemmän koulutetulta joka pärjäisi hommassa ihan hyvin. Palkkaa saan kyllä enemmän kuin huonommin koulutetut kollegat, joten jotain hyötyä koulutuksestani sentään oli.
kaikki sukulaiseni eivät vuoden jälkeenkään voi lopettaa valittamasta kuinka tyhmää on jättää yliopisto keksen. Suositteletteko yliopiston käyntiä kaikille, myös niille jotka sinne pääsisivät sisään ja pärjäsivät ja joilla on korkea äö, mutta kuitenkaan eivät ole kiinnostuneita aivotyöstä ammattina eikä työn haasteellisuudesta tai sen tuomasta jatkuvasta päivärutiinin muuttumisesta, vaan ovat enemmänkin sellaisia, jotka tykkäävät kun saa tulla töihin joka päivä eikä mitään varsinaisia uusia haasteita ole luvassa, aina sama rutiini ja saa olla varsinainen suveneeri mestari työssään, ei tarvi toisin sanoen ottaa stressiä.
Mitä tähän nyt sanoisi. Mulla on töitä, liksa pitkän kuudetta tonnia, ja mukavat akateemiset duunikaverit. Näihin hommiin ei korkeakouluttamattomalla ole asiaa.
Vuosia olen toki jo kouluttautunut, ja harkinnassa on, josko sitä vielä lisääkin jaksaisi. Opiskelu on todella kivaa puuhaa, jos aihe on sellainen, mistä todella tykkää.
en muuten tarkoittanut mitenkään provona tätä kysymystä, vaan kaikessa typeryydessäni oikeasti pohdin soveltuuko yliopisto minun kaltaisilleni
ellei sellaiseksi ajaksi sitten lasketa lomia ja kolmea äitiysvapaata.
Jokainen kait käyttää aikansa siihen minkä itse kokee järkeväksi ja joillakin se on sitten opiskelu, joillakin ei.
t. KTM + FT
vähemmän koulutetulta joka pärjäisi hommassa ihan hyvin. Palkkaa saan kyllä enemmän kuin huonommin koulutetut kollegat, joten jotain hyötyä koulutuksestani sentään oli.
Ei harmita yhtään. Jotenkin minut on kasvatettu niin, että ihmisellä on joku ammatti oltava, ja minä nyt sitten valitsin mennä lukion jälkeen yliopiston. Olen ollut töissä vaikka tällä hetkellä työtön.Työtilanne on pikkuhiljaa heikentynyt kovasti valtion säästötoimien seurauksena. vanhuksille koulutetaan niitä lähihoitajia, sairaanhoitajia ja lääkäreitä ja muita ammatteja on vastaavasti vähennetty.
Ei ole minusta aika mennyt hukkaan, ja vaikka en ollut ennustaja enkä työtilanneeta silloin lukiolaisena noin 20 vuotta sitten voinut tietää 20 vuoden päähään, olen aivan onnellinen ja tyyni, koska parhaani olen tehnyt.
Olisin voinut dokailla ja bilettää opiskeluajan.
Kärsin turhaan. Ja pänttäilin hikihatussa.
toi on kyllä motivoivaa ainakin rahan suhteen, toisaalta nytkin mulla on jo monta tonnia tilillä säästöjä, enkä vaan löydä alaa joka kiinnostaisi, muuta kuin duuninin pelitestaajana ja toimistossa istujana jossa ei töitä riitä (saan tällä hetkellä palkkaa vaan toimistossa istumisessa ja teen ehkä töitä 3-4tuntia 8,5h työpäivästä). En tiedä onko tämä sitten pitemmän päälle kehittävää, mutta on kivaa, saan työaikanakin opiskella kiinaa ja mitä lie. Palkka on tosin vaan juuri ja juuri nettona n. 1200e luokkaa suomen hintatasoon suhteutettuna, täällä tietysti pienempi rahallisesti. Eli raha ei ole se ongelma kuitenkaan, saan säästettyäkin, mutta en oikein tiedä, tykkään tavattomasti kun pääsee helpolla, olen kai vain yksi niistä joilla riittää aivoja ja perselihaksia opiskella mutta kun ei vain kiinnosta mikään muu kuin ehkä USA:ssa asuminen parisen vuotta, mutta jos ei vaikka tykkää sielläkään olla, eli fiksuinta säästää ja mennä sinne lomalle ensin
Hienosti sanottu! Olen itse monille sanonut ihan sama teksti. Opiskelu on mahtavaa! Olen 34v nainen, kiinnostunut kielistä. Puhun 5 kieltä ja kun kolmas lapsi aloittaa hoidon ajattelin jatkaa opiskelua.