Lue keskustelun säännöt.
Hyvät vanhemmat!
11.08.2010 |
Voisitteko ottaa hieman selville, mitä omat pikkulapsenne puuhastelee, kun ovat keskenään liikkeellä.
Äsken kadulla kävellessäni törmäsin kolmeen pikkupoikaan, jotka heitelivät alas työmaalle nyrkin kokoisia kiviä. Sinällään alhaalla ei näkynyt ihmisiä, mutta työmaakoppeja, eikä leikki ollut ihan turvallisen oloista. Kielsin heitä tekemästä niin ja jatkoin matkaani työntäen omaani vaunuissa. Pojat näyttivät lähtevän pois paikalta. Eikös kohta kuitenkin selkäni takaa kuulu "moks" ja "poks". Nämä nyrkin kokoisen Kivenmurikat lentävät kohti minua. Huudan vielä taakseni, että "Enkö minä kieltänyt teitä heittämästä niitä kiviä?!" Ja taas pojat hieman perääntyivät. Mutta ei vieläkään. Pojat tulevat takaisin, pysähdyn, otan luurin korvaani ja katson tiukasti kohti poikia. Jalat tulevat alle alta aika yksikön ja nämä vähän yli vaahtosammuttimen kokoiset pojat pinkovat karkuun.
Tiedättekö te missä lapsenne luuraa tällä hetkellä. Eivät ehkä ole vain viattomasti potkimassa palloa keskenään. Olisiko joskus ihan viisasta mennä mukana ja seurata leikkejä.
Nyt haluan kuitenkin huomauttaa, että nämä lapset taisivat olla maahanmuuttotaustaisia, mutta tiedän, että asia ei koske vain heitä, vaan ihan suomalaistakin juurta olevat pikkupojat keksivät kolttosia, joilla voi olla hyvin ikävät seuraukset. Ja ennen kaikkea, jos näistä asioista ei keskustella lapsille tai heitä ei opasteta, eikä valvota pienenä, niin äkkiä heistä kehittyy niitä linnakundeja, jotka ei heittele enää pikkukivillä, vaan tirvaisevat tiilellä otsikkoon. Mutta joka tapauksessa näyttäisi siltä, että kivitystuomiot eivät välttämättä ole niin harvinaisia suomessakaan. Inhottaa kulkea kadulla, kun pitää pelätä pikkupoikia ja heidän kujeitaan. Auta armias, jos menet oikaisemaan toimintaa, niin pääset omasta hengestäsi.
Mitä jos nämä pojat olisivat osuneet vaikka vauvaan vaunuissa?! Nyt mars katsomaan niitä poikien leikkejä ja varoitatte tekemästä mitään niin hölmöä, kuin esimerkiksi heittämästä kiviä kohti ihmisiä.
Kommentit (7)
Kyllä meno on mennyt ihan mahdottomaksi. Tulevia linnakundeja!
Ei kukaan valvo enää ja oikeasti lapsia saa jo pelätä.
Kerran minä ojensin junassa (noin kymmenen vuotta sitten) romanilasta, joka hakkasi tummaihoista kaveriaan junassa. Sanoin, että kavereita ei saa hakata, niin eikös tämä ruvennut poksimaan minua ja tönimään. Viereisellä penkillä istunut mies vaan painautui sanomalehteen ja oli kuin ei olisi ollutkaan. Kyllä pelotti. Ja nämäkin olivat jotain alaluokkalaisia.
Lapsista on tullut ihan käsittämöttömän röyhkeitä.
Itse en usko väkivaltakasvatukseen. Päinvastoin, juuri hakkaajien lapsista tulee tälllaisia.
Lapsia pitäisi vahtia ja valvoa ja opastaa. Ei liikaa vapautta ja lapset pitäisi ohjata tekemään asioita, joissa he voivat purkaa energioitaan fiksulla tavalla. Pitäisi kertoa, mitä näistä asioista oikein seuraa.
Nyt pitäisi jokaisen vanhemman vaan ottaa asioikseen ja ryhtyä oman lapsen kohdalla toimiin. Lapselle pitää kertoa, minkälaista jälkeä kivi saa aikaa, kun se kopsahtaa päähän. Netistä varmaan löytyy opetusmateriaalia.
Ja tuo sinun vaunuepisodi, kyllä se ahdistaa, jos yksin pitää suojella pientä vauvaa tuommoisilta lapsiterroristeilta.
"Mutta, kun eihän se meidän pikku Jesse osaa tehdä mitään tuommoista!" Ja samaan aikaan Jesse ryövää mummon käsilaukkua takapihalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
paikalla kivien heittelijöitä oli näkyvissä.
Miten minä sen ottaisin selville, jos lapsi itse ei kerro missä on kavereiden kanssa liikkunut? Toivon itse että kaikki sivulliset aikuiset puuttuvat oman lapseni käytökseen jos näkevät että hän tekee jotain sopimatonta tai kiellettyä, mutta muuta en voi juuri sillä hetkellä tehdä. Ja vaikka miten kotona juteltaisiin ja kasvatettaisiin ja neuvottaisiin ja opastettaisiin, niin mikään ei takaa että lapseni silti käyttäytyisi aina hyvin. Enkä viitsi enää 7-vuotiaan lasta kieltää menemästä kavereiden kanssa ulos.
et voikaan tietää. Mutta nämä oli varmaan viisivuotisia lapsia. Ja uskon, että jos kasvatus on mennyt kohillee, eikä lapsi ole mikään ylivilkas toheltaja, niin kyllä käytöstavat ja tiiviit välit vanhempiin ehkäisevät tämmöiset asiat.
Johan sinun asenteesi on, että "Hyvä ap, pidä suusi kiinni, mä en voi tehdä kuule mitään, koska..." Seli seli. Ei se niin mene. Olet oikeassa, että et voi tietää kaikkea mitä poikasi tekee, mutta voit silti toimia parhaasi mukaan. Ja kyllä 7-vuotiaan pojankin leikkejä voi seurata ja valvoa. 7-vuotias on vielä ihan lapsi. Vapautta voi antaa, mutta ei tuonikäinen vielä sanele kaikkia menojaan. Välinpitämätön tai kykenemätön asenne heijastuu lapseesi ja myös edes auttaa häntä olemaan välittämättä.
et voikaan tietää. Mutta nämä oli varmaan viisivuotisia lapsia. Ja uskon, että jos kasvatus on mennyt kohillee, eikä lapsi ole mikään ylivilkas toheltaja, niin kyllä käytöstavat ja tiiviit välit vanhempiin ehkäisevät tämmöiset asiat.
Johan sinun asenteesi on, että "Hyvä ap, pidä suusi kiinni, mä en voi tehdä kuule mitään, koska..." Seli seli. Ei se niin mene. Olet oikeassa, että et voi tietää kaikkea mitä poikasi tekee, mutta voit silti toimia parhaasi mukaan. Ja kyllä 7-vuotiaan pojankin leikkejä voi seurata ja valvoa. 7-vuotias on vielä ihan lapsi. Vapautta voi antaa, mutta ei tuonikäinen vielä sanele kaikkia menojaan. Välinpitämätön tai kykenemätön asenne heijastuu lapseesi ja myös edes auttaa häntä olemaan välittämättä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja kiipeilee sillan kaiteilla ja heittelee autojen päälle ties mitä ja kiusaa eläimiä jne. Kyllä ne jossain vaiheessa sen läksyn oppii, kun joku ulkopuolinen pistää komentaen.
Olin vauvani kanssa eilen vaunulenkillä normaalisti hiljaisella ja rauhallisella rantatiellä, kun vierelleni tuli neljä noin 7-9 v poikaa.
Yksi heistä kysyi nukkuuko vauvani,raotin harsoa ja kurkkasin vaunuihin.
Kun kerroin heille , että kyllä vauvani nukkuu. He aloittivat suu vaunuissa kiinni mahdottoman kiljumisen. Vauva tietysti parahti itkuun säikähdyksestä. Pojat ottivat vähän välimatkaa, kun sanoin tiukasti, että nytpä pojat toimitte tyhmästi. Otin vauvan syliini ja kun sain hänet rauhoitettua niin jatkoimme matkaa.
Niin taas nämä pojat tuli tähän viereen kiljumaan. Otin yhtä pojista kiinni niin muut juoksivat vähän matkan päähän ja alkoivat heitellä minua kivillä, kävyillä yms. Päästin pojan irti kun tunsin oman ja vauvani olon uhatuksi.
' Vielä matkan päästä nämä "tulevaisuuden toivot" heittelivät kiviä ja huusivat solvauksia. Olin ihan järkyttynyt kun tulin kotiin, mihin tämä maailma on menossa.