Miksi jotkut valopäät taivastelevat ääneen toisten lasten pituutta tai lyhyyttä??

Esimerkiksi omaa pituuttani on ihmetelty juuri siihen sävyyn kuin olisin joku mutanttijättiläinen ja vasta nyt yli 30-vuotiaana olen esimerkiksi uskaltanut käyttää korkokenkiä, koska olen niiiiiiiiiin ISO! Siis 170;)

Itse olen ollut tosi isokokoinen lapsi, olin jo kuudesluokkalaisena 170 senttiä pitkä (saman mittainen kuin nyt aikuisena) ja kyllä minuun on jäänyt traumat siitä hirveästä taivastelusta kokoni suhteen. Tunsin itseni tosi pitkään ihan epänormaaliksi mutanttijättiläiseksi. Kun olin 8-vuotias ja osallistuin Hippokisoihin, tullessani maaliin joku akkalauma hyökkäsi tivaamaan, että minkä ikäinen olen koska en millään voinut olla saman ikäinen kuin heidän tyttönsä, koska olin niin "suunnattoman suuri, katso ihan melkein pidempi ku me aikuiset" (olin siis noin 145-senttinen), ja "meidän tytöt on niin pieniä ja siroja ja hui kun sä oot iso". Se ei ollut mielestäni todellakaan mitään mukavaa toisen pituuden kommentointia=(

minun mielestäni on kyllä eri asia, jos joku ohimennen sanoo, että "oletpas pitkä tyttö" kuin jos joku akkalauma hyökkää kimppuun ja pällistelee ja sanoo "hui kun sä oot iso".

Joku asia voi olla arka paikka!

voi tietysti olla, en sitä sanokaan. Mutta en vain ymmärrä miksi tällaisesta asiasta meuhkataan, kun oikeasti välttämättä ei tarkoiteta pahaa. Etkö itse ole koskaan kommentoinut esim toisen hiuksia, rusketusta, pitkiä kynsiä tai vaikka silmien väriä?

Ettekö ole tähän päivään asti oppineet, että sillä on väliä, miten asiat sanotaan. Sävy, eleet yms. vaikuttavat. Jos kauhistellaan jonkun kokoa (pieni tai iso), niin kyllähän se jättää traumat. Ei kai kukaan sano hiuksistaan, että hui kamala, että onpa sun tukka pitkä/lyhyt - ihan erilainen kuin meidän maijoilla, tai oletpa sä tumma/vaalea. Musta tuo pituus ja paino on kanssa sellaisia ulkonäköön liittyviä asioita, jotka kuuluu korrektiuden piiriin. Kokoa voi positiivisesti ihailla vaikka balettitunneilla, että oletpas siro ja tämä laji varmaan sopii sulle, kun kevyenä on niin helppo hyppiä. Tai sitten suunnata isokokoista lasta koripallon pariin tyyliin tämä laji sopii varmaan sinulle. Ei niin, että kuules, ei susta ikinään ole balettitanssijaksi, kun olet niin jättiläisnorsu. Ymmärtänette pointin? Positiivinen vahvistaminen kasvattaa itsetuntoa. Oliskos itsestäsi kiva kuulla joka päivä, että susta ei tule huippukokkia millään tai että kyllä olet urpo sairaanhoitaja.

Toisaalta lapsen pitäisi oppia ymmärtämään sekin, että ei ihan kaikkeen sovi eikä kaikessa ole hyvä, muuten on taas kamalaa määkijää jossain idolsissa itkemässä että äiti sanoi että olen niin hyvä laulussa.

On vaikeaa sanoa ihmisen ulkonäöstä tai ominaisuuksista mitään, jos ei tajua hienovaraisuudesta mitään. Valitettavasti sellaisia urpoja on. Jos ei välttämättä tarkoita mitään pahaa ja silti sanoo hölmöyksiä, tarkoittaa vain sitä, että ihminen on sosiaalisesti lahjaton.

sehän tässä juuri nyt onkin, että jos joku sanoo ihan neutraalilla äänensävyllä "oletpas pitkä tyttö", siinä ei ole mielestäni mitään pahaa. Siis pituuden kommentoinnissa sinänsä. Tottakai ymmärrän, että sellainen kauhistelu ei ole suotavaa, mutta onko se sellaista oikeasti? Itse en ole ainakaan kuullut kenenkäänä oikeasti kauhistelevan vaan ihan normaalisti vain kommentoivan. Tässä ketjussa kuitenkin se normaali kommentointikin kielletään.

Ettekö todellakaan ymmärrä, että tällaiset asiat voivat jäädä vaivaamaan lasta vuosikausiksi? Vaikka pituus olisikin lähtökohtaisesti neutraali asia, siitä tulee erittäin ei-neutraali, kun sitä tarpeeksi taivastellaan. Kohta lapsi alkaa määritellä itsensä tämän ominaisuuden kautta: "Hei, olen Pirkko ja olen tosi pitkä."



ap

monta ajattelematonta? Minä olen ainakin kirjoittanut useamman viestin ja olen sanonut monesti, etten itse taivastele enkä käytä "kamala" -sanaa. Olen vain ihmetellyt, miksi tästä asiasta tehdään niin iso asia? Tuleeko lapselle siis myös trauma, jos hänelle sanotaan "onpas sinulla paksut ja tuuheat hiukset" ja hän tulee ikuisesti sisimmässään olemaan se paksuhiuksinen Terttu?

(tullut isäänsä) ja nuorempi lyhyt (tullut minuun). Molemmat taivastelut - onpas pitkä ja onpas pieni - on tullut kuultua tuhanteen kertaan. Sekä sitten vielä se, että miten tytöt voivat olla niin erilaisia.



Nuorempaa on nimitelty ruipeloksi, hukkapätkäksi, kääpiöksi ja kitukasvuiseksi. Ja tämä kaikki ihan aikuisten toimesta.

(tullut isäänsä) ja nuorempi lyhyt (tullut minuun). Molemmat taivastelut - onpas pitkä ja onpas pieni - on tullut kuultua tuhanteen kertaan. Sekä sitten vielä se, että miten tytöt voivat olla niin erilaisia. Nuorempaa on nimitelty ruipeloksi, hukkapätkäksi, kääpiöksi ja kitukasvuiseksi. Ja tämä kaikki ihan aikuisten toimesta.

kaikki kommentit pituuteen liittyen ovat siis olleet nimittelyä, vai?

(tullut isäänsä) ja nuorempi lyhyt (tullut minuun). Molemmat taivastelut - onpas pitkä ja onpas pieni - on tullut kuultua tuhanteen kertaan. Sekä sitten vielä se, että miten tytöt voivat olla niin erilaisia. Nuorempaa on nimitelty ruipeloksi, hukkapätkäksi, kääpiöksi ja kitukasvuiseksi. Ja tämä kaikki ihan aikuisten toimesta.

kaikki kommentit pituuteen liittyen ovat siis olleet nimittelyä, vai?

Tuleeko lapselle siis myös trauma, jos hänelle sanotaan "onpas sinulla paksut ja tuuheat hiukset" ja hän tulee ikuisesti sisimmässään olemaan se paksuhiuksinen Terttu?

Minä olen tavallisen kaunis, kropaltani sopusuhtainen nainen. Kaikki ok siis periaatteessa, mutta olen vielä aikuisenakin työstänyt lapsena ja nuorena toistuvasti kuulemiani kommentteja vaaleasta ihostani, hymykuopistani, pisamistani ja jaloista, joihin on vaikea löytää sopivaa kenkää.

(tullut isäänsä) ja nuorempi lyhyt (tullut minuun). Molemmat taivastelut - onpas pitkä ja onpas pieni - on tullut kuultua tuhanteen kertaan. Sekä sitten vielä se, että miten tytöt voivat olla niin erilaisia. Nuorempaa on nimitelty ruipeloksi, hukkapätkäksi, kääpiöksi ja kitukasvuiseksi. Ja tämä kaikki ihan aikuisten toimesta.

kaikki kommentit pituuteen liittyen ovat siis olleet nimittelyä, vai?

Sinunko mielestäsi tuo ei sitten ole nimittelyä?

niin? Tarkoitin, eikö pituutta ole koskaan kommentoitu ihan asiallisesti, ilman nimittelyjä? Onko se yhtä loukkaavaa?

Tuleeko lapselle siis myös trauma, jos hänelle sanotaan "onpas sinulla paksut ja tuuheat hiukset" ja hän tulee ikuisesti sisimmässään olemaan se paksuhiuksinen Terttu?

Minä olen tavallisen kaunis, kropaltani sopusuhtainen nainen. Kaikki ok siis periaatteessa, mutta olen vielä aikuisenakin työstänyt lapsena ja nuorena toistuvasti kuulemiani kommentteja vaaleasta ihostani, hymykuopistani, pisamistani ja jaloista, joihin on vaikea löytää sopivaa kenkää.

kyllähän se mieleen jää, mutta onko se siis paha asia? Tottakai ymmärrän, että nimittely ja mahdollinen kiusaaminen satuttavat, mutta minä yritän nyt tässä vain koko ajan kysyä, onko se ihan neutraali normaali kommentointi niin kamalaa.

kun en ole tajunnut hankkia mitään traumoja siitä, että koko lapsuuteni kuulin olevani pieni. No olin vähän lyhyt, siro ja hento ja loppuvuodesta syntyneenä olisin voinut muutenkin erottua koulukavereistani. Kyllähän ihmiset hämmästeli ja piti ikäistäni nuorempana ja minä todistin, että pärjään siinä missä muutkin. Ei se elämääni ole mitenkään vaikuttanut. Ehkä isous on enemmän negatiivista.



Lukiossa vasta saavutin muut pituudessa, mutta siroksi ja hennoksi jäin. Kuulen siitä edelleen, mutta en vieläkään tajua ärsyyntyä.

yritän nyt tässä vain koko ajan kysyä, onko se ihan neutraali normaali kommentointi niin kamalaa.

Yleensä se on joko kehuvaa tai sitten kauhistelevaa. Kehuminen on tietenkin hyvä asia, mutta sitäkin soisi kuulevansa kohtuudella, ettei nyt ihan identiteetti rakennu esim. ulkonäön varaan.

Kauhistelu taas ei ole neutraalia. Yleensä pitkiä tai lyhyitä lapsia nimenomaan hämmästellään ja taivastellaan. Joku yksittäinen kommentoija saattaa sanoa asiansa neutraalisti, mutta kun 95% muista sanaisen arkkunsa avaajista taivastelee, niin tietäähän sen mikä lopputulos on.

t. se joka kirjoitti vaaleasta ihosta, pisamista ym.

mutta jos jokainen uusi tuttavuus sanoo pitkäksi - kamalan pitkäksi - tosi pitkäksi - venahtaneeksi... niin ainakin meillä 5 vuotias miettii sitä. Traumasta en tiedä ja vaikutuksista loppuelämään, mutta tällä hetkellä hän on mielestään LIIAN pitkä ja haluaa eskarissa istua lattialla!



Ei siis ole väliä onko kommentti hyväntahtoinen tai pahalla sanottu.



(muistaakseni kirjoitin jo numerolla 14)

mutta mietipä jos kuulet ensin 90 kertaa kuinka "hirvittävän" pieni olet ja sitten kerran joku sanoo asiasta neutraaliin sävyyn, niin eipä tuo viimeisin kommentti juurikaan noista muista eroa lopputulokseltaan.

Tai vaikka kuinka "kamalan" laiha olet, oikea luuviulu, ja sitten perään kommentti hoikkuudestasi. Tuossa vaiheessa laihuus on jo ehdollistunut mieleen negatiivisesti.

yritän nyt tässä vain koko ajan kysyä, onko se ihan neutraali normaali kommentointi niin kamalaa.

Yleensä se on joko kehuvaa tai sitten kauhistelevaa. Kehuminen on tietenkin hyvä asia, mutta sitäkin soisi kuulevansa kohtuudella, ettei nyt ihan identiteetti rakennu esim. ulkonäön varaan.

Kauhistelu taas ei ole neutraalia. Yleensä pitkiä tai lyhyitä lapsia nimenomaan hämmästellään ja taivastellaan. Joku yksittäinen kommentoija saattaa sanoa asiansa neutraalisti, mutta kun 95% muista sanaisen arkkunsa avaajista taivastelee, niin tietäähän sen mikä lopputulos on.

t. se joka kirjoitti vaaleasta ihosta, pisamista ym.

että niin, hänellä on sellainen geneettinen sairaus



lapseni siis lyhytkasvuinen, ei kasva yli 130 cm:ksi