Miksi teillä on onnellinen parisuhde? Hyvät ja toimivat neuvot pinoon!

Yhteinen vastuu lapsista ja perheen hyvinvoinnista.

Kummatkin pyrkivät tukemaan toisiaan tavoitteissaan ja haaveissaan.



Mieheni sanoin: " Parisuhde on kuin yritys. Jos haluaa saada sen toimimaan niin, että kaikki ovat onnellisia, on huolehdittava jokaisen hyvinvoinnista omana yksilönään."

Eli, jokaisen on oltava tyytyväinen ensin itseensä, vasta sen jälkeen perhe ja parisuhde voi toimia.



Yhdessä 14 vuotta ja edelleen onnellisia.

Kun on löytänyt Sen Oikean, koko parisuhde hoituu itsestään. Kun rakkautta riittää, sitä riittää, ei siinä sen kummempaa. Parisuhde hoitaa itse itseään.



t: Joskus turhassakin liitossa pitkään ollut ja sen Oikeansa löytänyt

1. ei kuseteta

2. kannan itsestä vastuuta

3. määrittelen omat ongelmani

4. suostun katsomaan itseäni kriittisessä valossa

5. suostun olemaan varattu

6. suostun keskustelmaan vaikeistakin asioista

7. opettelen asioita, riitelyä, sovintoa, sovittelua jne

on samanlaiset arvot, on samantyyppiset elämäntavat, luotetaan toisiimme 100%, kunnioitetaan toisiamme, keskustellaan ja sovitaan asioista yhdessä, kumpikaan ei pomota ja kumpikin tekee osuutensa oma-aloitteisesti, osoitetaan hellyyttä ja rakkautta, kohdellaan toisiamme niin kuin toivomme toisen kohtelevan itseämme. Siinä varmaan tärkeimmät.

Ja se on tuo, että on " hyvät lähtökohdat" siihen suhteeseen. Ainakin toisella pitää olla luja luottamus siihen, että se yksi ihmissuhde kantaa läpi elämän iän - ja siihen vahvasti liittyy oman lapsuuden ehjä koti ja omien vanhempien hyvä parisuhteen malli.



Meillä niin, että mies on ehjästä kodista ja hänen vanhemmillaan on aivan uskomattoman hyvä, lämmin ja rakastava parisuhde - joka on jatkunut jo 34 vuoden ajan! Minä olen itse avioeroperheen lapsi, siksi en olisi voinut ajatellakaan meneväni naimisiin toisen saman taustaisen kanssa - ei sille vain voi mitään, mutta se oma tausta vaikuttaa. Onhan se ihan tilastollinenkin fakta, että avioerolapsi eroaa aikuisena paljon helpommin, kuin sellainen aikuinen jolla on jo kotoa ehjän (hyvän!) suhteen malli.

-toisen huomioiminen (esim voi tehdä toisellekin leivän, tai tuoda kaupasta toisen jotain lempijuttua, kysyä mielipidettä jne)

-keskustelu, ei mennä nukkumaan riidoissa eikä pidetä mykkäkoulua

-KOSKETUSTA ja halia päivittäin, samoin rakkauden osoittaminen sanoin ja teoin

-kumpaakin tyydyttävä seksielämä (minusta nykyään liian vähän, kylläs se vaikuttaa aika paljonkin...muuten ihanaa, tässäkin se toisen huomioon ottaminen)

-rehellisyys, uskollisuus



enkä ole onnellinen...näin paperilla suhteemme vaikuttaa täydelliseltä, tiedämme mitkä ovat onnen avaimet...mutta kyse taitaakin olla liian erilaisista arvomaailmoista. Sille ei oikein voi tehdä mitään. Tällaiset asiat huomaa lopullisesti vasta parin vuoden päästä, jolloin on kuitenkin jo yhteistä eloa sen verran takana ettei halua luovuttaa. Toisaalta, voihan eri elämäntilanteet muokata näitä asioita...kaksi samankaltaista ihmistä voivatkin olla täysin erilaisia 10 vuoden päästä.



Ihanaa kuitenkin lukea, että näin moni kokee olevansa onnellinen.

Olemme edelleen hyvin rakastuneita toisiimme. Meillä on kummallakin silti omakin elämä, emme kyhnytä yhdessä koko ajan. Arvomaailmamme on sama. Meillä on vahva yhteenkuuluvuuden tunne, en osaa sitä sen kummemmin selittää, sellainen " me vastaan maailma" . Paljon seksiä. Kotityöt jaettu molempia tyydyttävästi (minä teen enemmän koska miehelä raskaampi työ ja pitempiä päiviä). Teen ruuan valmiiksi kun mies tulee töistä. Huomioimme toisiamme merkkipäivinä. Kunnioitamme toisiamme. Minulla on turvallinen olo mieheni kanssa, mutta tunnen olevani silti tasavertainen hänen kanssaan. Pusut aina nukkumaan mennessä, herätessä, tai lähtiessä/tullessa. Toisen huomioiminen pienillä asioilla (vaikka sen kaljapullon tuominen sohvalle;)).

nimittäin huumorintaju on meillä samanlainen:)

ollaan aivan erilaisia luonteeltamme, kiinnostuneita eri asioista, eikä yhteistä aikaa ilman lapsiakaan ole koskaan. Omaa aikaakaan kummallakaan ei juuri ole.

Yhdessä ollaan oltu yli 10v, ja onnellisia ollaan kuitenkin. Hassua.

- Hyvät lähtökohdat ja samanlainen maailmankatsomus, perusarvot

- Realistiset odotukset ja sitoutuminen yhteisiin tavoitteisiin

- Avoin ja vilpitön kommunikointi

- Toisen arvostaminen ja kunnioittaminen, suunnaton ihailu ja lojaalius

- Rakkaus, ystävyys, kumppanuus, jatkuvuus



Minusta monen ongelma on, että nuo odotukset ei ole realistisia ja kumppanille on enemmän vaatimuksia kuin itselleen.

Ja se yhteinen aika, jolla minäkään en tarkoita niitä ravintolaillallisia, vaan yhdessä oleskelua ja maleksimista kotona lapsen kanssa, kotitöitä tehden, siinä sivussa jutellen. Pysyy tottumus toiseen ja yhteys yllä.



Seksistä painottaisin vielä seksuaalisen hyväksymisen tärkeyttä. Meillä on kummallakin joitain fantasiatyyppisiä juttuja, joita ei varmaan kuka tahansa hyväksyisi, mutta meidän suhteessa ovat ok. Sillä alueella voidaan olla täysin avoimia. (Kunpa vielä jaksaisi harrastaa enemmän sitä seksiä, mutta eiköhän se tästä, kun taapero joskus vielä oppii nukkumaan...)

ja nukumme lähekkäinen!

Meillä on seksiä harvoin ( noin 2 kertaa kuussa), emme ole kumpikaan mitään himokkaita tyyppejä, mutta avioliittomme on onnellinen. Voimme luottaa toisiimme kun tiedämme että ainakaan seksin himo ei aja vieraisiin. ;D

Kunnioitus on kyllä molemmille suhteessa tärkeitä.

Kumpikin hyväksyy toisen sellaisena kuin toinen on, vikoineen kaikkineen.

Toisen kunnioittaminen.

Asioista puhutaan. Vaikeatkin asiat otetaan puheeksi, muttei jäädä jauhamaan.

Kumpikin saa kehittyä. Kummallekin järjestetään aikaa omiin harrastuksiin ja tärkeisiin asioihin.

Kun tuntuu, että on vaikeampi aika, ongelmaa koetetaan ratkaista. Jos tarvetta, haemme ulkopuolista näkökulmaa asioihin.

Läheisyys ja myös seksi tärkeitä.

Mutta tällä hetkellä ratkaisevin on se, että emme odota toisiltamme liikaa. Tiedostamme elävämme hektistä aikaa kahden hyvin pienen lapsen vanhempina ja olevamme väsyneitä. Molemmat ovat myös täysin sitoutuneet tähän valitsemaamme elämään, sitä ei tarvitse kyseenalaistaa. Ja tiedämme, että jonain päivää emme ole enää näin väsyneitä ja meillä on aikaa myös toisillemme. SIinä se. Arjessa riittää pienikin hetki luomaan läheisyyttä, kun tietää että yhdessä tässä ollaan.

Toisen arvostaminen ja kunnioittaminen. ITSENSÄ ARVOSTAMINEN!



Asioista niiden oikella nimillä puhuminen. Oman ja toisen tilan kunnioittaminen.



Sovituista asioista kiinni pitäminen.



RAKKAUS (sen muoto vaihteelee koko ajan)

Siksi, että avioiliittoome on solmittu Jumalan kasvojen edessä pyytäen Hänet kolmanneksi langaksi mukaan. Avioliitto on meillä kolmisäikeinen sidos, minä, mieheni ja Jumala yhdessä.



Tällä sidoksella on menty läpi 13 yhteistä vuotta, myös uskottomuus aviosuhteessa, murheet ja ilot.



On ihanaa tietää, että Jumala on täydestä sydämestään mukana avioliitossamme, emme siis olekaan kahdestaan ratkomassa arkipäiväisiä tilanteita!

1. monipuolinen seksi - odotellaan iltaa, jotta pääsisi...



2. yhdessä tekeminen - ei miesten ja naisten töitä, pyykkejä laittaessa jutellaan päivän kuulumiset



3. sauna - syvällisimmät keskustelut käydään täällä



4. yhteinen vastuu lapsista - sairaspäivät jaetaan tasan yms.



5. vapaus - työ- ja iltamenoista ei kinastella koskaan



6. raha - kaikki mikä taloon tulee on yhteistä, tästä ei riidellä koskaan



7. kumppanuus



8. riitely - savut pihalle aika ajoin - ja elämä jatkuu



9. tasa-arvoisuus - olemme yhtä tärkeitä!

Hyväksymme siis ylä- ja alamäet sellaisina kuin ne tulevat, emmekä kuvittelekaan elämän olevan jatkuvaa ruusuilla tanssimista. Siitä syystä, se joskus todella on sitä!! :)



Lisäksi järjestelemme elämämme niin, että molempien osapuolien toiveet ja tarpeet toteutuvat ja täyttyvät mahdollisuuksien rajoissa.



Kunnioitamme toisiamme, mutta saatamme myös riidellä räväkästi. Tärkeintä on kuitenkin sopia ja osata pyytää anteeksi.



Rakastamme toisiamme ihmisinä, emme haaveolentoina.

Luottamus. Halua jakaa arjen hyvät ja huonot asiat puolisojn kanssa (esim. kiukkuavat lapset ei jää vain toisen vastuulle ja toinen lähtee salille).

Raha-asioiden selkeät järjestelyt ja sitten ehkä tärkein TASA-ARVO kaikessa