Miksi teillä on onnellinen parisuhde? Hyvät ja toimivat neuvot pinoon!

1 toisen ehdoton kunnioitus- kummallekaan ei tulisi mieleenkään esim. nälviä toiselle



2 mistä tahansa voi puhua toiselle (johtuen tuosta ekasta) ja toista kuunnellaan- jopa silloin, kun ei jaksaisi



3 paljon pusuja, halauksia, helliä sanoja- joka ikinen päivä



4 paljon seksiä



5 täydellinen luottamus kaikkia toisen tekemiä asioita kohtaan

Se on ollut suuri apu suurienkin kriisien jälkeen. Sellainen hassuttelu ja yhdessä tekeminen vahvistaa me-henkeä. Huumoria on yhtä tärkeä kuin suola lohiruoassa!

Me ei nälvitä koskaan toisille. Ei huudeta. Ei haukuta. Otetaan sitä aikaa yhdessä ja muistetaan aina ottaa toinen huomioon.



Uskokaa, mutta ollaan näin oltu jo vuosia yhdessä. Meillä kummatkin saa mennä menojaan, koska luottamus toimii.

1. yhteiset harrastukset

2. paljon keskustelua

3. yhteinen työ

Käytännössä teemme siis kaiken yhdessä. Olemme samassa työpaikassa (yhteinen yritys) olemme siis lähestulkoon kokoajan yhdessä. Ja meillä menee hyvin. Keskustelemme todella paljon iltaisin. Vapaa aikaa meillä ei ilman lapsia ole, mutta käytämme sen ajan kuinkas muutenkaan , kuin yhdessä lasten kanssa puuhasteluun. Tässä on meidän onnellisen parisuhteen salat.

Toisen kunnioittaminen, esim. riidellessä ei loukata toista nimittelemällä tms. Turha kiukuttelu pois, ei olla enää murkkuikäisiä ja asioissa pitää joustaa ja katsoa niitä toisen kannalta. Harrastamme myös seksiä, välillä enemmän, joskus vähemmän;) Lapsen syntymän myötä tulleet tärkeiksi samanlaiset kasvatusperiaatteet ja arvot. Luotettavuus, missä tahansa asiassa. Molemmilla omia harrastuksia ja myös yhdessäoloa koko perheen kesken paljon. Arjesta nauttiminen; hyvä ruoka, ulkoilu,saunaillat, takkatuli. Samanlainen huumorintaju, paljon naurua. Yhdessä oltu 7v, 2v naimisissa.

Astrologinen yhteensopivuus, asian voi toki myös ilmaista siten, että luonteet sopivat yhteen - ja arvostetaan samoja asioita.



Tämän lisäksi meillä myös;



* Puhutaan paljon, ja aina kun on vähänkin aihetta - mitään ei jäädä yksinään hautomaan pitkäksi aikaa.



* Arki toimii, ja toisen kanssa on arjessa helppoa olla yhdessä.



* Samanlaiset haaveet tulevaisuuden ja hyvän elämän suhteen.



Ja tietysti se, että tullaan toimeen myöskin toisen huonojen puolien kanssa. Jos jokin piirre oikein kovasti ärsyttää, ei kannata valita elämänkumppanikseen ihmistä jolla tämä taipumus on - hyvä itsetuntemus (tieto siitä mitä haluaa!) on siis myös tärkeää siinä vaiheessa, kun puolisoa valitsee.



Näillä eväillä ollaan oltu yhdessä 4½ onnellista vuotta, ja toivottavasti yhtä seesteisesti jatkossakin =o)

1. Kunnioitamme toinen toistamme ja hyväksymme toistemme pikku viat emmekä yritä muuttaa toisiamme. Kuuntelemme toistemme mielipiteet, etsimme kompromisseja, joustamme ja hyväksymme toisillemme omat harrastukset ja kaverit.



2. Jaamme kotityöt, jotta ehtisimme olemaan myös yhdessä ja myös käymään itseksemme lenkillä ym.



3. Paljon naurua ja samanlainen kiero huumorintaju. Kyky nauraa itselleen, heittäytyä hetkeen ja repiä siitä iloa irti.



4. Seksiä



5. Ehdoton rehellisyys toista kohtaan, alkoholinkäyttö kurissa



6. Omat tilit. Mieheni on pihi ja minulla taipumusta törsäilyyn (hänen mielestään). Riitaa ei tule, kun on omat tilit. Laskut maksetaan yhteiseltä tililtä.



7. Samanlainen arvomaailma

että on aiemmissa parisuhteissa harjoitellut, ettei enää mokaa. Kävikö mielessä, että aika paljon kypsempiä kuin sinä, ovat ihmiset, jotka osaavat pitkässä liitossa harjoitella parisuhdetta. Ei tarvitse vaihtaa toiseen vaan osaa sen saman puolison kanssa elää elämää eteenpäin. Sori, mutta minua vituttaa ihan kympillä just tuo, että tullaan huutelemaan, että on niin vorheistä opittu että. Ei siihen kuule tarvita useita suhteita. Sinäkin olisit voinut pysyä siinä samassa suhteessasi ja siinä harjoitella niitä taitojasi. Argh.

Yleensä keskustellen keksitään joku kompromissi, mutta jos puolisosta tuntuu tosi pahalle joku toisen päätös, niin toinen on kyllä valmis taipumaan. Näin on molemmilla hyvä olla, kun tietää että on valtaa toiseen vaikka sitä ei käyttäisikään. Tiedän ettei tämä kuulu kaikkien liittojen reseptiin, mutta me ollaan onnellisesti pusutellen pärjätty jo yli 10 vuotta.

Kovasti oli yhteneväisiä noi vinkit mitä on tullut.

Onko kellään ollut joskus tosi väljähtänyttä ja sieltä on noustu " uuteen kukoistukseen" ?

Mä vaan ihmettelen, et miten sen miehen saa tajuamaan et parisuhteeseen pitää panostaa ja sitä pitää tietoisesti hoitaa. Mä kyllä tajuan ja haluan ja yritän ottaa asian esiin ja egdottaa yhteistä harrastusta, peli-iltaa, tms, mut kaikki jää puhumisen asteelle " et sit joskus" ku on aikaa... Kaikki muu menee mun ja parisuhteen edelle. Joku sanoi, et lapset on se onnellisuuden perusta... Entäs sitten kun lapset ovat aikuisia ja ne muuttaa pois kotoa ja ollaan kahdestaan....??? mä haluisin jatkaa senkin jälkeen avioliittoa, en mä ole naimisissa vaan lasten vuoksi. Entä jos lapsia ei oltais saatukaan...

Keskinäinen kunnioitus, samanlaiset elämänarvot, toisen huomioiminen arjessa, kumpikin tekee perheen ja toisen eteen mielellään asioita. Keskinäinen kemia kunnossa, intohimoa riittää, vaikka pitkä suhde takana, huumorintaju. Annamme toisillemme omaakin aikaa ja molemmilla myös omia asioita, vaikka perhe siis lapset ovat ykkösiä. Kerromme toisillemme ja osoitamme teoin, että rakastetaan ja välitetään. Haluamme vanheta yhdessä. Keksimme perheenä kivoja asioita ja olemme tekemisissä myös muiden ihmisten kanssa, perheenä, yhdessä ja erikseen. Pyrimme sopimaan ristiriidat niin ettei niistä jää mitään hampaankoloon ja pyydetään anteeksi. Kerrotaan vaikeatkin asiat toiselle ja tuetaan toisiamme niin hyvinä kuin pahoinakin päivinä.

Ennenkaikkea meillä on onnellinen parisuhde siksi, että rakastamme toisiamme.

Vastuu parisuhteesta on kummallakin, ja se vastuu täytyy myös kantaa; mikäli ei enää rakasta toista, se tulee sanoa ja purkaa avioliitto.



Olemme yhdessä vain ja ainostaan siksi, että haluamme, emme lasten, rahan tai omaisuuden takia. Voimme erota koska vain.



Kumpikin kantaa vastuun itsestään, eikä tee omista ongelmistaan toisen ongelmia.



Jos ärsyttää, se pitää sanoa, silläkin uhalla, ettei toinen halua sitä kuulla.



Emme ole olleet kumpikaan aina uskollisia, riitelimme parisuhteemme viiisi ensimmäistä vuotta, muttemme ole koskaan lakanneet rakastamasta toisiamme, emmekä kertaakaan ajatelleet erota. Yhdessä nyt 15 vuotta.

Kumpikin seisoo omilla jaloilla eikä yritä hakea toisesta syitä omiin ongelmiinsa. Se on kaikkein tärkein. Monet ihmiset, joilla pyyhkii suhteissa heikosti, yrittävät todellisuudessa käsitellä omia ongelmiaan tekemällä niistä toisen ongelmia. Siksi on paljon niitä, joilla sattuu aina ' huono tuuri' suhteissa.



Ydinongelma löytyy omien korvien välistä. Joko valitaan kumppani aivan epärelistisilla toiveilla laput silmillä tai sitten siirretään ongelmat toisen ongelmiksi. ' Sulla ei ole tarpeeksi aikaa mulle' (Ja sulla ei ole muuta tekemistä kuin odottaa mua saapuvaksi ma-su)



Ongelmatilanteissa katsotaan kumppaniin ja peiliin. Sitä rakentavampi tulos, mitä useammin katsoo ensin peiliin. ' Sä et ikinä ota vastuuta kotitöistä' (oletko todellisuudessa edes yrittänyt antaa vastuuta: tekisitkö itse kotitöitä toisen antaessa siihen yksityiskohtaiset ohjeet ja nalkuttaessa työn jäljestä)



Valinta on alunperinkin mennyt kohdalleen. Kumpikin on valinnut rinnalleen tyypin, joka osaa kantaa vastuunsa, on luotettava, pystyy sitoutumaan ja niin edelleen. Ei tarvitse nalkuttaa miksei toinen hoida lasta tai maksa osuuttaan menoista. Kuin ne muka tulisivat jotenkin yllätyksenä. Suurin osa on vain sulkenut silmänsä todellisuudelta ja toivonut puolison muuttuvan esim. lapsen syntymän johdosta.



Arki, etenkin lapsiperheessä. Jos suhteen hoitaminen käsittää pari kahdenkeskistä iltaa vuodessa, niin eihän se mitään hoitamista ole. Yhtä tehokasta kuin kuntosalilla käyminen kaksi kertaa vuodessa. Paljon tärkeämpää on miettiä, miten nonmaalista arjesta tulee parempaa.



Elämä muuttuu ja ihmiset sen mukana, vaikka pohja säilyykin. Se pitää hyväksyä. Suhteen vaikeimmat vaiheet liittyvät lähes poikkeuksetta muutoksiin. Niistä selviytyminen vaatii ensin muutoksen hyväksymistä ja sen jälkeen lujaa tahtoa. Usein homma meinaa tyssätä jo hyväksymiseen.



Huumoria ja seksiä. Jos niitä ei ole enää ollenkaan, ei ole muutakaan.



Nämä tietysti vain suhteissa, joissa ei ole väkivalta-, päihde tai vastaavia vakavia ongelmia.

sanoisin että meidän suhteemme salaisuus on

molemminpuolinen kunnioitus, samankaltainen arvomaailma, toisiaan täydentävät vastakohdat..minä laiska, mies ahkera, minä lyhytpinnainen, mies pitkäpinnainen, mies hidas ja perusteellinen, minä nopea hutaisija (vuosien varrella minuunkin on tarttunut miehen perusteellisuutta)... minä joustamaton, mies joustava...



Minua miellyttää kumppanini ulkonäöllisesti, seksielämämme sujuu...tällä hetkellä sillä saralla ion kuitenkin hieman hiljaisempaa kun on pieni vauva ja talon remppa kesken.

Voimme puhua toisillemme ihan mistä asiasta tahansa....meillä ei ole mitään salaisuuksia...

Sille, joka älähti, että voi harjoitella kasvamista yhdessä ja samassa parisuhteessa sanoisin, että niin voikin ja pitkässä suhteessa väistämättä pitääkin, jos on alun alkaen seurustelee kumppanin kanssa, jolla on perusasiat kunnossa. Kaikilla ei vain ole ja kun aloittaa seurustelun 20 v., niin sitä ei ehkä heti osaa huomata.



Minulla taustalla kummitteleva katastrofaalinen suhde toimii sillä tavalla, että muistan liki päivittäin olla kiitollinen ja onnellinen siitä, että olen voinut löytää niin ihanan ja tasapainoisen miehen kuin omani.



Hyvässä avioliitosamme olemme kaksi itsenäistä ihmistä, jotka jakavat vastuu omista teoistaan ja kunnioittaa toista osapuolta itsenäisenä ihmisenä. Eli henkisesti olemme vapaita elämään ja hengittämään omana itsenämme.



Tässä hyvässä liitossa olen huomannut, että hyvä ihmissuhde on nimenomaan pieniä tekoja, ei suuria tunteita. Teot ja sanat ylläpitävät tunteita kaiken arjen raadannan keskellä. Mekin vietämme todella paljon aikaa yhdessä, koska viihdymme toistemme seurassa ja haluamme jakaa arjen keskenämme (ja lapsemme kanssa!). Sen sijaan osaamme kyllä juhlia ilman toisiammekin. Mutta perusarjen jaamme keskenämme.



Näitä ei ole vielä muistaakseni ketjussa mainittu:



Lasten tultua kuvioihin mukaan olen myös ymmärtänyt, että todella tärkeä tekijä on, että hyväksyy kumppaninsa perheen. Minä koen aidosti olevani osa mieheni sukua ja uskon mieheni vähintään pitävän perheestäni. Uskon, että kun elämä meitä väistämättä heittelee, tämä tulee olemaan meitä vaikeiden aikojen yli kannatteleva tekijä. En aina rakasta anoppiani, mutta kunnioitan häntä silloinkin kun joku pikkuasia kismittää, koska hän on kasvattanut niin ihanan pojan!



Ja itse ainakin yritän olla realisti. Tajuan, että meillä on tilastollisesti yli 40 vuotta aikaa elää yhdessä. Tähän tulee mahtumaan monta muutosta ja kriisiä. Mutta miten se sitten tosi paikan tulee, sen saa nähdä.



Emme koskaan lähde kodista antamasta suukkoa emmekä koskaan käy nukkumaan ilman iltahalia. Väsyneinä riitelemme välillä paljonkin, mutta riidat ovat purnausta ja pientä kinaa, ja päättyvät yleensä nauruun.

ja varmasti on ajattelemisen aihetta muillekin kuin minulle. Kiitos aloittajalle!

me pidämme 100% yhtä ulospäin: kummankaan vanhemmat ei tiedä meidän riidoista, isovanhemmat kuulevat meidän perhettä koskevista asioista aina vain " konsensuksen" , keskustelu on käyty meidän välillä. Samoin yhteisille tutuille/työkavereille ei irvailla toisesta mitään.



Toinen juttu: kumpikin pyrki tekemään kotitöistä ne, missä on parempi ja enemmän silloin kun jaksaa. Molemmilla on joissain asioissa peukalo keskellä kämmentä ja välillä väsyneitä aikoija raskaan työn takia, joten ainoa keino pärjätä on jatkuva " auttamishalu" , ei mikään kotitöiden tasajako



Molemmat arvostamme samoja asioita, joten rahasta ja vapaa-ajan vietosta ei ole ikinä riitaa. (tämä on enemmän tuuria kuin taitoa) Molemmat myös haluamme tarjota toiselle sitä vapaa-aikaa, sen lisäksi että itsekin vietämme sitä, ja sitä veitetään yhdessä.

Molemmat ollaan kotona opittu, että lupaukset on pidettävä.

Osoitamme toisillemme välittävämme, puhumme paljon ja teemme asiat yhdessä. Luotamme toisiimme täydellisesti ja haluamme toisillemme aina hyvää. Nauramme, laulamme ja pidämme yhdessä hauskaa ihan arjessa. Jaamme toistemme kanssa mukavat jutut ja päivän tapahtumat.



Varaamme yhteistä aikaa kalenteriin, jos se ei muuten onnistu. Kumpikin hoitaa osuutensa arjesta, kummankaan ei tarvitse ajatella joutuvansa huolehtimaan asioista " yksin" . Olemme kiinnostuneita toistemme elämästä. Hellimme toisiamme päivittäin ja menemme iltaisin yhtä aikaa nukkumaan. Sängyssä juttelemme ja halailemme, seksiä harrastetaan silloin kun jaksetaan, eikä siitä tehdä ongelmaa - seksin suhteen ollaan muutenkin kaikin puolin avoimia. Olemme toistemme tärkeimmät ihmiset.

olemme jakaneet vastuuhommat 50/50. esim. miehen vastuulla on tiskit, kissankakat, muksujen haku tarhasta, roskat ja muksujen ruokinta. mulla taas kissojen ruokinta, pyykit, muksujen vienti tarhaan ja imurointi. tässä muutama. jos jotain hommaa ei ite kykene tekemään on se silti itsellä vastuussa että homma tulee hoidettua (delegointi toiselle). esim. mies ei keskiviikkoisin kykene hakemaan muksui tarhasta päivystysvuoron takia, joten kysyy aina kykenenkö minä hakemaan. jos en pääse, niin kysyy hän vanhempiaan tai muita sukulaisia. jos joku homma alkaa tympimään, vaihdamme hommia. mukavaa, kun ei nukkumaan mennessä tarvitse stressata onko aamuksi puhtaita astioita tms.