Jos pitäisi valita, toivoisitko 4 poikaa vai 4 tyttöä? Miksi?

4 tyttöä!

tuo meidän ihana 5v poika on niin rakas mutta tekee koko ajan jotain kolttosia, hajottaa paikkoja ja muutenkin on kaukana sitäsiististä :D olisin aika puhki jos heitä olis tossa 4 kappaletta :D

No meillä ainakin tekee sitä jatkuvasti ja vinkuu todella...silti rakastan :D

sillä olen ollut pkssa töissä ja siellä ainakin ryhmässä eniten töitä aiheuttivat pojat. Tyttöjen leikit rauhallisempia ja uskoivat puhetta paljon paremmin. He myös osasivat ihan eri tavalla huolehtia asioistaan ja tavaroistaan kuin pojat. Tytöt tuntuivat olevan jotenkin vastuullisempia jo pienestä pitäen.

olen AINA toivonut tyttöä. En ole tyttöä koskaan kuitenkaan saanut. Minulla on kolme poikaa. Haluaisi kovasti tytönkin. Olen miettinyt, että jos olisin voinut valita niin olisinko ottanut 3 tyttöä. Ja ehk olisin, mutta en tiedä olisinko silloin kaivannut sitä poikaa mitä en saanut. En ehkä näin paljon kuin mitä kaipaan tyttöä mitä en saanut.

Mutta olen ehkä sitten kuitenkin onnellinen, että minulla on 3 poikaa eikä tyttöä, sillä en olisi muuten koskaan päässyt näin lähelle poikien elämää. Minulla on siskoja ja olen hyvin nuorena alanut kummitädiksi tytölle. Olen siis saanut jo nähdä tyttöjen elämän (myös omani). Tätä poikien elämää en olisi ikinä nähnyt jos en olisi poikiani saanut. Uskon siis, että oli hyvä, että sain poikia enkä tyttöjä. Harmi tietysti, että en saanut molempia.

tyttojen leikit ei kiinnosta.

Vältyn miniöiltä



En myöskään kestä poikien mölyämistä, älyttömyyksiä, miekkailu/sotaukko/pärinäleikkejä



3 tyttöä on jo ja heidän kanssaan on mennyt hienosti

kun tyttoja halutaan. mita mielenkiintoista on kiltissa helpossa hiljaisessa lapsessa. jos minulla olisi moinen (ihanan rap-laulavan pojan asemesta) kannustaisin tyttoa villiksi rumpuja soittavaksi tyypiksi.

Vaikka tytöt syövät vähemmän, eivätkä meuhkaa kuten pojat. Mutta ajattelen pitkällä tähtäimellä: kaikki sanovat, että pojat on murrosiässä helpompia kuin tytöt. Siksi.

Miksi pojat saavat näkyä ja kuulua, tyttöjen pitää mukautua ja olla hiljaa. Ettekö luota kykyihinne kasvattajina vai yritättekö vain elämässänne päästä helpommalla luomalla se tyypillinen lannistettu tyttö, joka ei uskalla tai pysty näyttämään todellista luonnettaan ennen kuin nelikymppisenä terapiassa, jolloin laittaa välit poikki dominoivaan äitiinsä?



Hyväkäytöksinen ei ole sama kuin rauhallinen ja hiljainen. Hyväkäytöksinen lapsi on reipas ja osaa ilmaista tarpeensa selkeästi. Hän on reilu kaveri, tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa. Hän saattaa joutua vaikeuksiin, mutta osaa selvittää ne itse tai ainakin pyytää oikeanlaista apua. Hyväkäytöksisellä lapsella on hyvä itsetunto, eikä hän joudu näin vaikutuksille alttiiksi tai toisten painostuksen kohteeksi.



Kuinka moni tuntee tytön, joka olisi tällainen? Olen opettaja ja tunnen nyt tällaisen tytön ensimmäistä kertaa. Aivan ihana tapaus! Tällaisia poikia tunnen useita vuosien varrelta.



Älkää kasvattako tytöistänne mukautuvia ja kilttejä vain, jotta pääsette itse helpommalla. Kasvattakaa heistä määrätietoisia, tahtonsa ilmaisevia, reippaita toimijoita.



Juuri tänään olin sukulaisten luona kyläilemässä ja suvun lapset leikkivät keskenään. Pieni tyttö tuli kuiskimaan äidilleen, miten poika oli ottanut lelun hänen kädestään. Poika leikki ihan nätisti huoneessa, ja äiti oli ehkä vähän epätietoinen, oliko poika todella ottanut lelun vai ei, joten hän vain totesi tytölleen, että ei se mitään, ota toinen lelu.



Tuon äidin olisi pitänyt itseasiassa vähän torua lastaan ja todeta, että ensin ei tulla äidille itkemään vaan ihan ensin ilmoitetaan lujalla ja selkeällä äänellä pojalle, että älä vie leluani. Jos tämä ei toimi, sen jälkeen tullaan ilmoittamaan asiasta aikuiselle. Asia kiinnosti minua, joten kävin kysäisemässä pojalta, oliko hän ottanut lelun tytöltä. Oli hän. Tunnusti sen ihan heti. Mutta tytön äiti koki, että olisi ollut liikaa vaivaa käydä selvittämässä asia...



Päätelmä: tyttöjä haluavat ovat laiskoja, koska haluavat päästä helpommalla.

Hyväkäytöksinen ei ole sama kuin rauhallinen ja hiljainen. Hyväkäytöksinen lapsi on reipas ja osaa ilmaista tarpeensa selkeästi. Hän on reilu kaveri, tulee toimeen erilaisten ihmisten kanssa ja erilaisissa tilanteissa. Hän saattaa joutua vaikeuksiin, mutta osaa selvittää ne itse tai ainakin pyytää oikeanlaista apua. Hyväkäytöksisellä lapsella on hyvä itsetunto, eikä hän joudu näin vaikutuksille alttiiksi tai toisten painostuksen kohteeksi.

Kuinka moni tuntee tytön, joka olisi tällainen? Olen opettaja ja tunnen nyt tällaisen tytön ensimmäistä kertaa.

nuoria naisia jotka ovat olleet samanlaisia jo ekaluokkalaisesta. Oma tyttäreni ja hänen kaveripiirinsä eiköhän ne kiltit tytöt ole vähemmistönä nykyajan lapsissa.

Mitä tulee alkuperäiseen kysymykseen otan 4poikaa ja vaihdan ne 20v neljään nuoreen aikuiseen tyttäreen, miniät kun tahtovat omia ne pojat kokonaan ja samalla menee lastenlapset.

Vaikka tytöt syövät vähemmän, eivätkä meuhkaa kuten pojat. Mutta ajattelen pitkällä tähtäimellä: kaikki sanovat, että pojat on murrosiässä helpompia kuin tytöt. Siksi.

Minulla on 2 lasta, kumpikin poikia, ja poikien jutut tuntuu tutummilta. Eipä siihen mitään muuta syytä ole.



Varmasti ne tyttöjen jututkin tulisivat tutuiksi jos minulla olisi tyttöjä, mutta nykytilanteessa 4 poikaa kuulostaa minulle sopivammalta kuin 4 tyttöä.

Pojat vaan on niin ihania. Tykkään pienten poikien raisuista ja villeistä leikeistä ja hurjasta mielikuvituksesta, hirviöistä ja monsteriautoista, jalkapallosta ja muusta rymyämisestä. Siis poikamaisista pojista :)

Poikia löytyy meidän perheesTä. Ihania, komeita, seurallisia, avuliaita. Olen aina ihaillut isoveljeäni, hoitaa meidän äidin asioita ja on huomaavainen ja nyt minulla on itselläni samanlaisia

ainakin yhden tytön eli vastaisin 4 TYTTÖÄ.



Minulla on kolme lasta, joista keskimmäinen on tyttö. Ehkä en osaa arvioida objekstiivisesti, koska pojillani on asperger-piirteitä.

-Tyttö oli vauvana helppohoitoinen

-Tyttö on oppinut asiat nopeasti ja helposti esim. kävely, leikkaaminen, ilman vahinkoja

-Tyttö on enemmän samanlainen kuin minä luonteeltaan (rauhallinen, aamu-uninen, tykkää kauniista, hiljainen ja hidas)

-Tytön kanssa minulla on enempi yhteistä ja esim. leikkiminen barbeilla on minulle helpompaa kuin riehuminen

-Vaaleanpunaiset hepenet ovat ihania! Vaaleanpunainen on muuten hyväksynnän väri, kun taas sininen on älykkyyden (eikös masennusta kuvat jotenkin Blue-värinä?)

-Tutkimuksesta olen kuullut, että tytär lisää äidin ikää 2 vuodella, poika vähentää 2 vuodella

-Yleensä tyttären kanssa läheiset välit säilyvät tämän aikuisuudessakin

-Tyttö saa heräämään omia lapsuudenmuistojani



Tässäpä tätä. Tytär haastaa äitinsä kyllä varmasti kovemmin kuin poika ja tytär osaa sanoa tosi viiltävästi. Monet tytöt ovat lisäksi isäntyttöjä, joille äiti on vain kakkonen.Mutta en vaan jaksaisi millään 4 poikaa! Jos pojat olis syntyneet peräkkäin ensin, lapsiluku olisi jäänyt kahteen - onneksi ei niin käynyt!

Eli meiltäkin löytyy tyttö, ihana pikku prinsessa, jota en nyt vaihtaisi mistään hinnasta pois, mutta jos olisi pitänyt valita ennen syntymää niin olisin valinnut ne 4 poikaa:)

Poikia löytyy meidän perheesTä. Ihania, komeita, seurallisia, avuliaita. Olen aina ihaillut isoveljeäni, hoitaa meidän äidin asioita ja on huomaavainen ja nyt minulla on itselläni samanlaisia

Kiintoisa aihe. Ja mulla on itselläni 4 tyttöä. Ja näin toivoinkin. :)

Ja molempia kun on, niin kokemuksen syvällä rintaäänellä.



Vaikka tytöt ovat monimutkaisempia, niin nautin kaikista tyttöjen jutuista ja tytöt ovat (ainakin mun kokemuksella) rauhallisempia ja järkevämpiä. Poikien maailma vaan ei oikein aukea mulle kaikkine tappeluineen, työkoneineen ja madonkaivuineen.

Monestakin syystä. Tytöistä saa todenäköisesti enemmän seuraa vanhempana, itse olen paljon tekemisissä äitini kanssa. Lapsenlapsetkin pysyy varmemmin "lähellä", miniät kun voi muuttaa vaikka toiselle puolella maapalloa jonkun gigolon kanssa! Itselläni on ollut varsin helppo murrosikä joten ehkä tyttäristänikään ei tulisi hirveän hankalia. Prinsessahörhelöt eivät ole koskaan kiinnostaneet, mutta poikien maailma on täysin vieras! Itselläni on 2.5v poika joka on ihana kuin mikä, mutta hänestä joutuu olemaan paljon enemmän huolissaan kuin tuosta tyttärestä! Kokoajan saa pelätä että koska se loukkaa ja pahasti! En pärjäisi ilman rauhoittavia jos poikia olisi 4!

T: tytön ja pojan äiti