Miksi kätilöt kieltävät kiroilemisen synnytyssalissa?

tai ymmärtää näitä aikaisempia viestejä..



ei taida rautalanka riittää.



Ei haittaa, tervetuloa kiroilemaan, jos se sinusta on rinnastettavissa synnyttämiseen.

saanut tuollaista ohejeistusta missään vaiheessa naistenklinikalla, ei kyllä tehnyt mielikään kiroilla, joten en tiedä minkälaisen rangaistuksen siitä olisi saanut...



Jos se oli vain jonkun tietyn kätilön oma mielipide?

Jos olen oikein ymmärtänyt, kiroilu ei synny ihan samassa kohtaa aivokoppaa kuin muu puhe.



Lähinnä tulee mieleen, että mahdollisesti läsnä olevan isän ja hoitohenkilökunnan ei parane kiroilla. "Ponnista, perkele, niin että vittu rutisee...."



Synnyttävä äiti ei ehkä ole ihan siinä mielentilassa, että pitäisi erityisemmin hillitä itseään kiroilulta. Ja tuossa ylempänä joku viittasi kiroilun yleiseen moukkamaisuuteen ja ihmetteli, miksi pitäisi kiroilla. Käännän asian näin päin: jos kivunlievitykseen olisi kaksi yhtä tehokasta vaihtoehtoa, kiroilu ja jokin lääke, niin minkä ihmeen takia pitäisi niellä myrkkyjä? Tai ylipäätään, miksi kärsiä asiasta, jota voi edes hiukan lievittää käytössä olevin keinoin?

siivosuut.

niin se olisi ollut jotain sellaista "ai saatana" -tyyppistä. Se ei musta ole mitenkään kamalan pahasti sanottu, ja olisin pitänyt kohtuuttomana sitä jos siinä tilanteessa olisi alettu tuollaisesta haukkua. Kun ihmiseen sattuu niin paljon ettei pysty oikein muuta kuin ulisemaan niin siinä kätilön herkkäkorvaisuus olisi ollut liioiteltua.



Mitään huoritteluja ei tietenkään kenenkään, ei edes kätilön, tarvitse kuunnella työpaikallaan.



Synnytyksen jälkipyykkiä pestäessä paljon myöhemmin huusin kerran jonkun helvetin (jouduttiin siis pariin otteeseen leikkaamaan pois kipeää arpikudosta) ihan yllätyksestä, mutta pyysin kyllä anteeksi.

Jopa kätilö kehoitti kiroilemaan.

Ja varmasti pääsi itseltäkin pari perkelettä ja saatanaa. Mutta tuo yksi joka jotain kyrpähuoria huutelee, on kyllä jotain muuta. Kai se kertoo kielenkäytöstä yleensäkin, että tulee edes tuollaisia mieleen. Mä en edes ikinä kuule tuollaisia sanoja, saati että olisin itse niitä huudellut, sattui kuinka paljon tahansa.

niin mikäs siinä muka olisi pahasta? Miespolohan saa toisinaan kuulla kunniansa... :o) Itse työskentelen akuuttihoidossa missä usein törmää tilanteeseen että potilas on kovissa kivuissa eikä ole kyllä tullut mielen viereenkään kieltää kiroamasta jos sattuu! Sitten jos kiroaminen on kohdistunut esim. minuun (joskus ihmiset alkaa hädissään ja avuttomuudentunnettaan todella esim huoritella hoitajaa), olen asiasta huomauttanut, joskus jopa kysynyt että vieläkö vittuillaan vai joko saisi auttaa? Kipu tekee ihmiselle kummia ja se pitäisi kyllä kätilöidenkin tietää ja ymmärtää. Yksikään selväpäinen ei ole jättänyt koskaan pyytämättä anteeksi jos on minuun kiroilunsa kohdistanut ja aina olen sanonut ettei haittaa, kipu tekee ihmisestä toisenlaisen ja minun tehtäväni on auttaa, ei ruotia kielenkäyttöä.

ihan hirveästi ennen epiduraalia, siis sellaista "v** - s*** - p*** - j*** lorua oli tullut :) itsellä ei juuri muistikuvia ole. Epiduraalilla minut oli saanut hiljaiseksi.



Äitini suuttui minulle hirveästi, kun tuosta kerroin. Kätilö ei vissiin sanonut mitään, pitäisi tarkistaa mieheltä.



Normaalisti en juuri kiroile, silloin saattaa lipsahtaa, jos itseäni johonkin satutan.

Joo kato, sit ne vauvat on ihan et kauheeta toi äidin kielenkäyttö, mää haluun takas!

Ja vuoden päästä ekat sanat on just ne perkele ja vittu. On se julmaa.

Siinä se on vauvan kiva tulla maailmaan ku ekana näkyy äitin venyny peräaukko. Ookko sitä miettiny? Onhan se tosiaan aika K18-meininkiä, tarttis vastasyntyneiltä kieltää koko synnytykseen osallistuminen.

Tämä oli päivän paras kommentti! Synnytys ei tosiaan sovi yhtään herkän vauvan psyykelle...

Mä ainakin kiroilin ja PALJON, vaikka normaalisti en koskaan edes vahingossa päästele sellaisia sanoja.

tosin multa ei päässy ku yks prkl kun hartiat tuli pihalle.

Eikö nyt ihminen osaa tunteitaan tuoda julki muuta kuin typerällä kielenkäytöllä? En mä ainakaan haluaisi olla työpaikalla, jossa vittua haistateltaisiin yötä päivää.

Eikö nyt ihminen osaa tunteitaan tuoda julki muuta kuin typerällä kielenkäytöllä? En mä ainakaan haluaisi olla työpaikalla, jossa vittua haistateltaisiin yötä päivää.

ei helvetti niin heti tuli kätilöltä noottia. Alkoi vaan vituttamaan enemmän.



Nyt 40+0 ja seuraavasta kiroilen niin paljon kun huvittaa, menkööt vaikka kätilö vaihtoon.

Sillon kätilö rajotti mun kiroilua kun suusta pääs muitten joukossa sanat kyrpä ja huora :D Ei se muuten vittuperkeleistä välittäny :DDD

Sillon kätilö rajotti mun kiroilua kun suusta pääs muitten joukossa sanat kyrpä ja huora :D Ei se muuten vittuperkeleistä välittäny :DDD

Mä en ole eläessäni huutanut mitään kyrpähuoria eikä tulisi mieleenkään huutaa. Eikä kyllä vittuperkeleitäkään.

minäpä kiroilin omalla äidinkielelläni eikä kätilöä haitannut ollenkaan :) Kaverit ovat myös valittaneet siitä, etteivät saaneet kiroilla.



Tuskin kätilöstä on kiva jatkuvasti kuulla kiroilua ja ehkä tähän liittyy hieman taikauskoakin. Kirotaan saatanaa apuun ja huudetaan helvettiä. Mitä jos ne pahat voimat vaikka tulisivatkin ja tekisivät jotain lapselle tai äidille?

jos samaan aikaan tyyppi kokisi ihan aitoa kipua. Silloin saa kirvata kun sattuu, sanoi mun iskä ennen. Ja hyvin tuntuu pari perkelettä aina pahinta tuskaa helpottavan.



Niin ja muuten, sain siitä perkeleestä sormen heristelyä kätilöltä minäkin ja vielä nuhteet päälle sitten kun vauva oli syntynyt. Mua lähinnä huvitti vain se, että joku viitsii saivarrella kun toinen on juuri repinyt ahterinsa kahtia.

Miksi siellä pitäisi kiroilla?

Eikö nyt ihminen osaa tunteitaan tuoda julki muuta kuin typerällä kielenkäytöllä? En mä ainakaan haluaisi olla työpaikalla, jossa vittua haistateltaisiin yötä päivää.

Tästä oli lehdessä ihan hetki sitten juttu, englannissa yliopistossa oli tehty tutkimus, jossa kaksi koeryhmää pitivät kättä jääkylmässä vedessä.

Toinen ryhmä sai hokea jokainen itselleen "mieluisinta" kirosanaa ja toinen ryhmä taas hoki jotain ihan muuta sanaa.

Tulos oli että kirjoilevan koeryhmän henkilöt pystyivät pitämään kättään kylmässä pidempään, kivunsietokyky siis kasvoi.

EN nyt jaksa itse sitä lähdettä alkaa etsimään, mutta löytynee googlettamalla helpostikin.

Ja eiköhän se ole jokaisen oma asia mitä siellä synnytyssalissa sanoo tai huutaa. Kätilöt on ammattinsa valinneet, asiakkaat on kovissa tuskissa, alkukantaisessa tilassa, joten jos nyt jotain kiroilu helpottaa niin keneltä se on pois.

Jos kätilön korvat ei kestä niin tulpat korviin tai alan vaihtoon.

niin ja itse en kiroile muuten ollenkaan, mutta jos satutan itseni, esim lyön varpaan kipeästi niin kyllä silloin ihan tahtomattaan tulee puuskahdettua kirosana.

Synnytyksestä en tiedä kiroilinko, ei ole selviä mielikuvia viimeisestä tunnista avautumisvaiheen lopussa. Ponnistusvaiheessa en sanonut sanaakaan, keskityin ponnistamiseen, sen muistan ihan selvästi.