Miksi kätilöt kieltävät kiroilemisen synnytyssalissa?

on...?

Aatelkaa lapsparkaa, jos se muistaa vielä sen tekohetkenkin.. Tai sikiö on nähny isin ja äitin tekevän sitä raskausaikana! K18 ei vissiin tarkota raskausviikkoja?

Vaan sitä helvetillistä tuskaa! Itse kirosin kakkosen synnytyksessä, kolmosen oli helpompi, joten en kironnut.



Jos joku olisi minua yrittänyt estää kiroamasta, olisin vaihtanut kätilöä. Ihan sama, kun jos tosiaan olisin jalka murtuneena hirveissä tuskissa ja joku uuno valittaisi silloin minulle liiasta huutamisesta ja kiroilusta. Tuskissaan kun ihminen käyttäytyy miten käyttäytyy, ei siinä paljon hyvät tavat muistu mieleen! : D



Eiköhän se kuulu ihan työnkuvaa kestää pari ärräpäätä ja muutakin epämiellyttävää siellä synnytyssalissa.

kirosanojahan sanotaan VOIMAsanoiksi. Enkä kyllä ole ennen kuullut kätilön ketään kieltäneen kiroilemasta.

ja kaiken muunkin puhumisen ponnistusvaiheessa, koska se turhaan heikentää ponnistustehoa! Miksi en luottaisi kätilön ammattitaitoon ja olisi hiljaa sen aikaa kun pyydetään, varsinkin kun se kerran edesauttaa lapsen syntymää?

ja kaiken muunkin puhumisen ponnistusvaiheessa, koska se turhaan heikentää ponnistustehoa! Miksi en luottaisi kätilön ammattitaitoon ja olisi hiljaa sen aikaa kun pyydetään, varsinkin kun se kerran edesauttaa lapsen syntymää?

sen sijaan helvetillisen 18 tunnin avautumisvaiheen aikana kirosanoja taisi tulla joitakin. Jos kätilö olisi "kieltänyt" mua kiroilemasta, olisi sanonut, että hän voi sitten hakea paikalle sellaisen kätilön, joka kestää muutaman kirosanan.

synnytettiin, ettei vaan häiritä lääkäreiden työtä... Huhhuh. Jos kiroaminen jotakuta auttaa ponnistusten välissä vaikka, niin siitä vaan! Ei kai siinä synnytysregression tilassa edes tiedosta, mitä mölinää suusta pääsee! Itselläni ei ainakaan ole mitään käsitystä, mitä olen huudellut lähes 2 h kestäneen ponnistusvaiheen aikana.

ollut mitään tarvetta kiroilla, vaikka kivut olivat todella kovat. Ei myöskään minulla, itse asiassa ei tullut edes mieleen kiroilla. Keskityin hengittämiseen ja itseni tajuissa pitämiseen. Mutta kaipa se on yksilöllistä, miten kipuun suhtautuu ja miten se vaikuttaa käytökseen. Itse pikemminkin käperryin itseeni kuin halusin kommunikoida kenenkään kanssa. KÄtilöt välillä pyysivät availemaan silmiä että näkivät että ymmärrän vielä puhetta, mutta muuten pidin silmiäkin kiinni pahimman vaiheen yli.

nimenomaan se sana kuuluu olennaisesti synnytykseen? Jotenkin mä ymmärrän vielä saatanan ja perkeleen, mutta kyrpä ja huora menee kyllä yli aika pahasti. Mä olen synnyttänyt kolme lasta luomuna ja normaalisti kyllä välillä kirosana lipeää jos vaikka osuu se varvas mojovasti ovenpieleen. Synnytyksissä en kiroillut, se ei jotenkin vaan kuulunut siihen hommaan. Enkä mä oikein ymmärrä, että kätilönkään tarvis kuunnella kenenkään huorittelevan tai huutavan vittua koko synnytyksen ajan. Joku raja synnyttäjän touhuissakin, kävi sitten miten kipeää hyvänsä.

elin siinä missä se vittukin.. vai onko oikeesti vittu vaan niin iskostunut meitin korviin ja aivoihin... =(

kyrpä, kyrpä, kyrpä, kyrpä, kyrpä, kyrpä, kyrpä,

kirosin mutta pyytelin myös anteeksi sanojani, koska en normaalioloissa kovinkaan voimasanoja käytä :)

kätilö sanoi vaan, että ei haittaa, anna palaa, kaikki keinot mitkä helpottaa, on sallittuja :)

kun täytyy rautalangasta vääntää.. että on siinä synnytyksessä muutakin kun ponnistusvaihe.



Itse päästelin kirosanoja avautumisvaiheessa, mutta ponnistusvaiheessa mölisin kun eläin, tai olin hiljaa. Nopea oli ponnistusvaihe, kätilö ei käskenyt olla hiljaa tai puuttunut muutenkaan kun näki että homma hoituu ilman häntäkin.

kuunnella työpaikallasi kiroilua?

on surullista, jos joku kiroaa lapsensa syntymisen hetkellä. Sattuuhan se, mutta eikö voisi vaikka laulaa (kuten minä tein, siis lauloin vain: la, la, la, la....) Tuon laulamistekniikan opin viereisellä pedillä synnyttämättömien vuodeosastolla olleelta naiselta, joka vietiin ensin saliin.

oikeasti tiennyt, että kätilöt kieltävät kiroilun. Itse en kiroillut enkä huutanut muutenkaan eikä tehnyt mielikään. Mutta kaikissa synnytysoppaissahan sanotaan, että kaikenlainen huutaminen ja riehuminen on turhaa ja vie vain turhaan voimia silloin kun pitäisi yrittää rentoutua ja kerätä voimia ja keskittyä siihen synnytykseen. En minä ainakaan kiroillessani pystyisi rentoutumaan.



Nyt muuten tuli mieleeni, että minulta kiellettiin irvistäminen siksi, että silloin voimani keskittyvät liiaksi kasvolihaksiin. Eikö tuo voisi liittyä jotenkin siihen kiroamiseenkin.

sairaanhoitajana sitä kuuntelemaankin, eikä se nyt hirveästi ole haitannut :D



Harvassa paikassa siltä välttyy työpaikan ulkopuolellakaan.



Rinnastetaanko taas kätilö ja pankkivirkailija? Jos ei kestä kiroilua, ei kannata varmaan kätilöksi ruveta. Sitten voi miettiä vaikka patologin uraa, siellä ei kauheasti ainakaan hoidettavat kiroile.



Jessus..

se nyt niin mee että tässä synnytyksessä kiroilulla tarkotetaan sitä, että jokainen huutaa vittuperkelettä täysillä KOKO ponnistusvaiheen ja keskittää kaikki voimansa siihen vittuperkeleeseen???



Kyllä pääsi "ai saatana" tai "ei jumalauta.." kun oikein kova poltto tuli, ja mikä siinä nyt on niin kauheeta että tästä jauhetaan vieläkin?



Sekö että satuin olemaan jonkun työpaikalla, alaikäinen vastasyntynyt tulollaan?



Erittäin onnellisia olivat lasten syntymähetket, ei tullut negatiivista energiaa parista kirosanasta sen enempää kun perseen repeämisestäkään.

eli käytännössä sellanen lihakset rentouttava mölinä auttaa, mutta eipä nyt koko synnytystä kauheesti lallattanut. Ihanaa, jos joku voi keskittyä pelkästään laulamiseen.



En myöskään joutanut keskittymään erikseen siihen että "tekeekö mieli kiroilla". Jos tulee sellainen poltto joka meinaa viedä tajun, niin kyllä se "ai saatana" tuli ihan spontaanisti.



Ja ei, en kiroile normaalioloissa varsinkaan lasten kuullen.

jos tulisin sinun työpaikallesi kiroileman.

on surullista, jos joku kiroaa lapsensa syntymisen hetkellä. Sattuuhan se, mutta eikö voisi vaikka laulaa (kuten minä tein, siis lauloin vain: la, la, la, la....) Tuon laulamistekniikan opin viereisellä pedillä synnyttämättömien vuodeosastolla olleelta naiselta, joka vietiin ensin saliin.

eräs sukulais mamma joka yritti sitä synnytyslaulua opettaa.. Ei pysynyt pokka harjoittelussa ja kun kätilö sitä ehdotti repesin tajuttomaan naurukohtaukseen vaikka kivut oli aivan järkyttävät. =DD

Samainen äippäliini sanoo että himpura jos jalkaan sattuu, oli lähellä lapsia tai aikuisia. Lässyttää kaikille..

No mulla oli avautumisvaihe niin järkyttävä että siinä tuli keksittyä ihan omia voimasanoja. Loppuvaiheesta avautumista olin kuulemma vain hokenut että "ei enää vittu ikinä tätä". Ponnistusvaihessa sain toisen kätilöistä nauramaan kun tokaisin miehelle että ole sinä perkele nyt hiljaa siinä. Itse en muista kumpiakaan sanoneeni. Enkä sitä kun olin vannonut ponnistusten välissä hommaavani sterilisoinnin.

Ja tämä siis kuopuksen kanssa joka myös todellakin jää viimeiseksi lapseksi.

Mutta ihmetyttää että kaikki olettaa tuon kiroilun tapahtuvan silloin lapsen syntymän aikana. Itse kirosin lähinnä avautumisvaiheessa ja ponnistaessa tiuskin miehelle, niiden ponnistusten välissä siis. Silloin kun kumpikin lapsista on tullut ulos asti, sanoi mieheni että olen vain voihkaissut kovaan ääneen, kuin olisin saanut jätti orgasmin. =)

No joistain ihmisistä kun kaikki tuntuu olevan surullista..

jos tulisin sinun työpaikallesi kiroileman.

ei minua ainakaan haittaa jos joku kiroilee työpaikallani, mikäli se ei ole haistattelua tai muuten uhkaavaa. Ja minun työpaikallani siis kiroillaan.

t. kaupan kassa