Lue keskustelun säännöt.
Apua. Tajusin juuri, etten rakasta miestäni. Mitä tehdä?
09.08.2010 |
Katselin mieheni nukkumista ja tajusin, että minulle ei herää minkäänlaisia tunteita. Ehkä surua siitä, että niitä ei herää.
Mieheni on juuri sellainen, minkä halusin ja jonka kanssa halusin tehdä lapsia ja meillä menee mielestäni hyvin. Mietin, että onko asia ollut joskus toisin, mutta en osaa sanoa... Jos ymmärrätte, niin mieheni oli se ns. alfa uros, jonka kanssa halusin olla ja tehdä lapsia - määrätietoinen, menestynyt, hyvännäköinen, hauska.. en vaan koskaan ajatellut, että minun pitäisi olla häneen korviani myöten rakastunut. Ja ehkä ei pitäisikään, mutta pitäisikö minun tuntea edes jotain?
Johtuuko tämä ongelmista, joita meillä on ollut? Voinko rakastua häneen? Tiedän, että yksi suurimpia asioita on se, että en koe häntä kohtaan mitään äidillistä... edellisissä suhteissa olen rakastanut hoivaamista yms heikkoutta poikaystävissäni. MIehessäni tätä puolta ei juuri ole. Voikohan tämä johtua sen puutteesta?
Surullista joka tapauksessa ja tunnen asiasta syyllisyyttä. En minä halua vaihtaakaan, mutta haluaisin tietysti rakastaa/olla rakastunut mieheeni.
Kommentit (25)
voinko rakastua mieheeni jotenkin tms...
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaaraliselta toi sun hoivaamisen tarve.
parempi kun pysyt tyytyväisenä nykyiseen mieheesi, etkä ala etsimään mitään hoivattavaa.
Ties minkälainen alkoholisti ym. sinulle sitten löytyy.
Ja ihan normaalilta toi kuulostaa. Itse olin ensin palavasti rakastunut mieheeni ja ajattelin, ettei se rakkaus koskaan lopu.
Nykyisin en ehkä enää rakasta niinkään.
oikein hyviä miehiä ovat olleet. Nykyinen ei vaan ole YHTÄÄN sellainen, että osoittaisi näkyvästi heikkouksia tai toisaalta välittämistä minua kohtaan. Voi olla, että kaipaisin jotain tunteikkaampaa pitääkseni omia tunteita yllä.
En juu ole vaihtamassa, onhan meillä lapsiakin ja todella samanlaiset arvot ja päämäärät. Mietinpä vaan, kun tämä on surullista.
Osaatko sanoa, miket sinä rakasta miestäsi? Mietin, että johtuuko minulla meidän ongelmistamme/arjen raskaudesta vai siitä, että en vaan rakasta.
vaaraliselta toi sun hoivaamisen tarve.
parempi kun pysyt tyytyväisenä nykyiseen mieheesi, etkä ala etsimään mitään hoivattavaa.
Ties minkälainen alkoholisti ym. sinulle sitten löytyy.Ja ihan normaalilta toi kuulostaa. Itse olin ensin palavasti rakastunut mieheeni ja ajattelin, ettei se rakkaus koskaan lopu.
Nykyisin en ehkä enää rakasta niinkään.
vahvemmalta ja toisinaan heikommalta.
On päiviä, että en tunne mistä kohtaan mitään, on päiviä,että mies ärsyttää ja mietin onko järkeä jatkaa ja on päiviä, että rakastan kovastikin. Arki latistaa rakkautta, eli sitä yhteistä panostamista kahteen ihmiseen ja heidän väleihinsä - niin saattaa se rakkauden tunnekin putkahtaa nurkan takaa. Tunteet ei pysy samoina joka päivä, viikko ja kuukausi, rakastaminen on paljon myös tahdosta kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ja ollut miehesi kanssa useamman vuoden. Tunnen vähän samanlaista laimeutta, mutta uskon sen kuuluvaan sekä omaan ikääni että suhteen kestoon. Romanttinen, huumaava rakkaus muuttaa jälleen muotoaan.
Olemme kumppaneita, välillä ihan kyllästyneitäkin. Suuria ongelmia on ollut (ei pettämistä), mutta olemme selvinneet niistä. Minusta tämä on jokin taspaksuuden vaihe, jolloin ei kannata hötkyillä ainakaan mitään syrjähyppyjä.
Teen enemmän omia juttujani, haerrastan enemmän, olen itseni kanssa ja nautin omasta elämästäni. Silloin tällöin miehen hymy ja puhelu töistä aiheutaakin ilonpilkahduksen. Olen varma, että rakkaus syttyy uudelleen vielä syvällisempänä. Vaihtamallakaan en parempaa elämää enää saa. Lapset menettäiviät isän ja kodin.
sitä paitsi, eikö minun pitäisi tuntea edes Jotain :(
-ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakahduttavaa, huumaavaa ihanuutta niin että kipeää melkein tekee?
sitä paitsi, eikö minun pitäisi tuntea edes Jotain :( -ap
Ei aina tunne. Ei yhtään mitään välillä, ihan on yhdentekevä hetkittäin. Kysypä nyt itseltäsi, haluatko rakastaa ja jos haluat, ryhdy tekemään töitä suhteenne eteen. Rakkaus löytyy kyllä takaisin, jos molemmilla on halu siihen. Ei kuitenkaan välttämättä samanlaisena kuin aiemmin, mutta hyvää miestä ei kannata kierrättää suhteeseen kuuluvan normaalin laimenemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
KUn katson nukkuvaa miestäni.. onnea, hellyyttä... en tiedä. Jotakin. Muuta kuin korkeintaan lievää ärsytystä :(
-ap
Pakahduttavaa, huumaavaa ihanuutta niin että kipeää melkein tekee?
Mietin nimenomaan, että jos tekisi töitä asian eteen, auttaisiko. Ongelmahan on vaan siinä, että olen miettinyt, että olenko ikinä ollut häneen ns. sillä tavalla rakastunut vai oliko aina kyse vaan siitä, että halusin sellaisen miehen. Ei, hän ei ole mikään kiltti tossukka, vaan erittäin itsenäinen ja määrätietoinen ihminen, mikä ei tosin muuta tätä asiaa miksikään.
Entä jos käykin niin, kuten on edellisissä suhteissa joskus käynyt, että etäännyn kaikesta huolimatta entisestään.. kohta en arvosta häntä edes ihmisenä! Kamala ajatus. EHkä niin ei käy, kun on lasteni isä. Joskus minulle on käynyt niin, kun rakkaus on loppunut tms. niin tämä ihminen on alkanut etoa minua suunnattomasti.
Sitä paitsi, yksin on vaikea tehdä suhteen eteen mitään. Mieheni ei todellakaan osaa tällaisia asioita käsitellä.
sitä paitsi, eikö minun pitäisi tuntea edes Jotain :( -ap
Ei aina tunne. Ei yhtään mitään välillä, ihan on yhdentekevä hetkittäin. Kysypä nyt itseltäsi, haluatko rakastaa ja jos haluat, ryhdy tekemään töitä suhteenne eteen. Rakkaus löytyy kyllä takaisin, jos molemmilla on halu siihen. Ei kuitenkaan välttämättä samanlaisena kuin aiemmin, mutta hyvää miestä ei kannata kierrättää suhteeseen kuuluvan normaalin laimenemisen vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko 3 vai 4 kympin kriisi? Onko suhde 2, 7 vai 10v vanha?
Missä on sanottu että rakastamisen tunne pysyisi aina samanlaisena? Se vaan hiipuu, asiat on itsestään selviä, toinen on turvallinen ja joka päivä samanlainen. Uusia leluja saa aina, mutta sanoisin että olet vaan viimein oppinut tuntemaan puolisosi kunnolla.
Mutta sitten jos seksi alkaa tuntua yhdentekevälle puolisosi kanssa, peli on menetetty. Kämppäkavereita saa aina ja yksin on jopa helpompi elää. Jos et tarvi puolisoa omaan seksuaalisesti tyydyttävään elämään, ei juuri ole mitään jäljellä.
Käytä miestäsi häikäilemättä seksuaalisesti hyväksi ja ole tyytyväinen siihen että hän on helppo kumppani. Hyviä fiiliksiä vielä tulee ja löydät uusia juttuja kumppanistasi.
Mutta en silti usko, että on mikään ikäkriisi, jotenkin vaan tajusin sen selkeästi yhtäkkiä... en ole ehkä halunnut myöntää itselleni. Ehkä nimenomaan se, että pienten lasten vuoksi vaihtaminen ei olisi mikään vaihtoehto, tämä asia on sikäli pelottavaa, että sitten tässä ollaan, vaikka ei koskaan tuntuisi miltään.
Lisäksi minua huolettaa tosiaan, että olenko koskaan rakastanutkaan. Meillä on ollut urien kanssa niin kiire ja lasten teossa ja kaikessa, että en ikinä pysähtynyt kuulostelemaan edes rakastanko millään tasolla.
-ap
Onko 3 vai 4 kympin kriisi? Onko suhde 2, 7 vai 10v vanha?
Missä on sanottu että rakastamisen tunne pysyisi aina samanlaisena? Se vaan hiipuu, asiat on itsestään selviä, toinen on turvallinen ja joka päivä samanlainen. Uusia leluja saa aina, mutta sanoisin että olet vaan viimein oppinut tuntemaan puolisosi kunnolla.
Mutta sitten jos seksi alkaa tuntua yhdentekevälle puolisosi kanssa, peli on menetetty. Kämppäkavereita saa aina ja yksin on jopa helpompi elää. Jos et tarvi puolisoa omaan seksuaalisesti tyydyttävään elämään, ei juuri ole mitään jäljellä.
Käytä miestäsi häikäilemättä seksuaalisesti hyväksi ja ole tyytyväinen siihen että hän on helppo kumppani. Hyviä fiiliksiä vielä tulee ja löydät uusia juttuja kumppanistasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaaraliselta toi sun hoivaamisen tarve.
parempi kun pysyt tyytyväisenä nykyiseen mieheesi, etkä ala etsimään mitään hoivattavaa.
Ties minkälainen alkoholisti ym. sinulle sitten löytyy.Ja ihan normaalilta toi kuulostaa. Itse olin ensin palavasti rakastunut mieheeni ja ajattelin, ettei se rakkaus koskaan lopu.
Nykyisin en ehkä enää rakasta niinkään.
Alkoholistikin on ihminen ja jos oikea ihminen osuu kohdalle niin alkoholismi ei rakkautta kaada. Se että löytää yhteyden toiseen ei ole itsestäänselvyys. Väärä mies on väärä mies vaikka olisi itse prinssi.
En nyt ymmärrä miksi ei saa hoivata toista jos vaikka on alkoholist, narkkari tai muuten kipeä, vaikka jalkansa menettänyt, kunhan henkinen yhteys löytyy?
Onpa synkkä maailmankatsomus sinulla. No synkäksihän se vetää, jos ei kykene rakastamaan toista tai edes vaihtamaan mieheen jota voisi rakastaa.
Tuosta ei ole pitkämatka järjestettyihin avioliittoihin.
T: alkoholistin vaimo
Vaikka olisi kuinka kunnon mies ja kävisi kirkossa sunnuntaisin niin vähän vaikea sellaista on rakastaa, jos ei tunne fyysistä vetoa.
Ettekait te rahan takia miehiänne nai?
Eikä kannata valita sellaista miestä johon yleisesti naiset tuntevat vetoa, vaan sellainen johon te itse tunnette vetoa. Turha sellaista stereotyyppistä alfaleukaista miestä on ottaa jos ette tunne mitään tuota patsasta kohtaan.
Yksinkertaisia asioita ja yksi elämä. Ajattelitte sitten viettää sen tuikituntemattoman ihmisen kanssa kuin veljen kanssa väkisin.
Ainakin on talous kunnossa vaikka sen taiteilijan kanssa olisi ollut ihanaa ja kiihkeää. Kyllä minä sitä taiteilijaa rakastin ja rakastan vieläkin. Ei sellaisen kanssa tälläistä asuntoa olisi saatu ja venettä + autoja...
Kaikkea ei voi saada.
Vaikka olisi kuinka kunnon mies ja kävisi kirkossa sunnuntaisin niin vähän vaikea sellaista on rakastaa, jos ei tunne fyysistä vetoa.
Ettekait te rahan takia miehiänne nai?
Eikä kannata valita sellaista miestä johon yleisesti naiset tuntevat vetoa, vaan sellainen johon te itse tunnette vetoa. Turha sellaista stereotyyppistä alfaleukaista miestä on ottaa jos ette tunne mitään tuota patsasta kohtaan.Yksinkertaisia asioita ja yksi elämä. Ajattelitte sitten viettää sen tuikituntemattoman ihmisen kanssa kuin veljen kanssa väkisin.
fyysistä vetoa, itse asiassa se ei mielestäni ole kovin kummoinen saavutus vielä - tuntea fyysistä vetoa miestä kohtaan. Vaikeampi on löytää sellainen, jota jaksaa joka helkkarin päivä. Itselläni se 'vetovoima' loppuu aina noin 1.5 vuoden päästä, joten sillä ei tee mitään sen jälkeen.
Enemmän ehkä itse kaipaisin, että meillä olisi joku yhteys jollakin keskustelun tasolla... kuulostaa niin typerältä. Meillä on todellakin paljon yhteistä kaikin puolin, mutta joku - ehkä pienikin juttu - on kai aina puuttunut. JOskus ajattelin, että sillä ei olisi mitään väliä. Nyt pelottaa, että jos sillä onkin ja tämä tunnekylmyyteni johtuu siitä. Sellainen asia, että täydentäisimme esim. toisemme lauseita ei ole mieheni kanssa ikinä mahdollista ja se on kai minulle sitten niin kovin tärkeää, vaikka luulin ettei olisi.
-ap
Vaikka olisi kuinka kunnon mies ja kävisi kirkossa sunnuntaisin niin vähän vaikea sellaista on rakastaa, jos ei tunne fyysistä vetoa.
Ettekait te rahan takia miehiänne nai?
Eikä kannata valita sellaista miestä johon yleisesti naiset tuntevat vetoa, vaan sellainen johon te itse tunnette vetoa. Turha sellaista stereotyyppistä alfaleukaista miestä on ottaa jos ette tunne mitään tuota patsasta kohtaan.Yksinkertaisia asioita ja yksi elämä. Ajattelitte sitten viettää sen tuikituntemattoman ihmisen kanssa kuin veljen kanssa väkisin.
aikoinaan. Mutta jos tässä jotain kipinää saisi viritettyä, olisin kiitollinen.
Onko kenelläkään vinkkejä, miten yrittää?
-ap
Ainakin on talous kunnossa vaikka sen taiteilijan kanssa olisi ollut ihanaa ja kiihkeää. Kyllä minä sitä taiteilijaa rakastin ja rakastan vieläkin. Ei sellaisen kanssa tälläistä asuntoa olisi saatu ja venettä + autoja...
Kaikkea ei voi saada.
Vaikka olisi kuinka kunnon mies ja kävisi kirkossa sunnuntaisin niin vähän vaikea sellaista on rakastaa, jos ei tunne fyysistä vetoa.
Ettekait te rahan takia miehiänne nai?
Eikä kannata valita sellaista miestä johon yleisesti naiset tuntevat vetoa, vaan sellainen johon te itse tunnette vetoa. Turha sellaista stereotyyppistä alfaleukaista miestä on ottaa jos ette tunne mitään tuota patsasta kohtaan.Yksinkertaisia asioita ja yksi elämä. Ajattelitte sitten viettää sen tuikituntemattoman ihmisen kanssa kuin veljen kanssa väkisin.
Kyllä sekin on ihan hyvää aikaa jos eletään tasaisesti ilman isompia ongelmia. Kyllä se rakastumisen vaihekin sieltä taas aikanaan tulee kun on sen aika, eli näitä uusintarakastumisia omaan puolisoon kyllä tulee kun kerkiää, ei sitä voi itse nopeuttaa mitenkään.
ole kun tuommoista ehdit miettia. Suosittelen jatkamaan nykyisen kanssa jos kaikki on todellakin hyvin. Ja varsinkin jos teilla nyt on viela lapsiakin. Jos nyt jattaisit miehesi sen takia etta et tieda rakastatko hanta ja huomaat myohemmin etta rakastatkin niin silloin tilanteen korjaaminen voi olla hankalaa, lahes mahdotonta. Mita voisit saada tilalle, ei hyvia miehia jokaisella puunoksalla kasva.