Lue keskustelun säännöt.
Apua. Tajusin juuri, etten rakasta miestäni. Mitä tehdä?
09.08.2010 |
Katselin mieheni nukkumista ja tajusin, että minulle ei herää minkäänlaisia tunteita. Ehkä surua siitä, että niitä ei herää.
Mieheni on juuri sellainen, minkä halusin ja jonka kanssa halusin tehdä lapsia ja meillä menee mielestäni hyvin. Mietin, että onko asia ollut joskus toisin, mutta en osaa sanoa... Jos ymmärrätte, niin mieheni oli se ns. alfa uros, jonka kanssa halusin olla ja tehdä lapsia - määrätietoinen, menestynyt, hyvännäköinen, hauska.. en vaan koskaan ajatellut, että minun pitäisi olla häneen korviani myöten rakastunut. Ja ehkä ei pitäisikään, mutta pitäisikö minun tuntea edes jotain?
Johtuuko tämä ongelmista, joita meillä on ollut? Voinko rakastua häneen? Tiedän, että yksi suurimpia asioita on se, että en koe häntä kohtaan mitään äidillistä... edellisissä suhteissa olen rakastanut hoivaamista yms heikkoutta poikaystävissäni. MIehessäni tätä puolta ei juuri ole. Voikohan tämä johtua sen puutteesta?
Surullista joka tapauksessa ja tunnen asiasta syyllisyyttä. En minä halua vaihtaakaan, mutta haluaisin tietysti rakastaa/olla rakastunut mieheeni.
Kommentit (25)
onko jollakin kokemusta, miten on saanut välittämisen takaisin suhteeseen?
Itse asiassa mieheni rakastaa lapsiamme kamalasti... on niin ylpeä niistä yms. luulen, ettei hänelläkään riitä minulle enää mitään tunteita, mikä on osa ongelmaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos kerran oot huomannut että hänelläkään riitä enää mitään tunteita sulle. Teillä on lapsiakin yhdessä, joten kyllä kannattais yrittää pelastaa se avioliitto.
Sulla sentä kestää noin 1,5v että oot ihastunut/rakastunut. Mulla kestää vähän yli 6kk, ja 9-10 kk päästä suhde yleensä jo loppuu. Nyt ollaan 10 kuukaudessa, ja jo yli kuukauden on ollut isompaa ja pienempää toraa koko ajan, ja luulen että tähän tämä pian loppuukin.
onko jollakin kokemusta, miten on saanut välittämisen takaisin suhteeseen? Itse asiassa mieheni rakastaa lapsiamme kamalasti... on niin ylpeä niistä yms. luulen, ettei hänelläkään riitä minulle enää mitään tunteita, mikä on osa ongelmaa.
Se pitkäaikaisempi rakkaus on sitä, että on hyvä olla toisen kanssa ja on läheisyyttä ja kumppanuutta. Pienten lasten kanssa tulee helposti vieraantumista ja tuntuu, että rakkauskin katoaa.
Paras tapa herätellä sitä läheisyyttä ja vanhempien välistä suhdetta, on yhteinen tekeminen ja yhteinen aika. Jos mahdollista, lapset hoitoon ja teette niitä samoja juttuja, mitä teitte yhdessä seurusteluaikana ja mikä tuo sitä yhteistä teidän kahden omaa maailmaa takaisin. Se ei ole aina helppoa ja vaatiikin sen tahdon yrittää tehdä asioita teidän suhteenne eteen.
Minäpä otin sen taiteilijan ja ollaan yhdessä oltu 10v. Nykyään parempituloinen kuin minä.
Ei minulla se ollut nyt tässä ongelmana. Tai tietysti se, että olisi kiva tuntea jotain vetoa omaa miestäkin kohtaan.
-ap