Synnytystarina
Koetan laittaa lyhyesti... :)
Toisen lapseni aika tulla maailmaan tuli 3.8. rv 40+2. Klo 20.45 hulahti vedet ja tiesin soittaa välittömästi esikoiselle (1v11kk) hoitajan paikalle ja ilmoittaa että kohta tullaan synnärille, sillä ekasta synnytyksestä tiesin että mulla on ns. yliaktiivinen kohtu ja tiheät supistukset.
Eli kiire tulisi olemaan, kotona ei pysty tiheitten suppareitten kanssa kauaa olemaan, esikoinen syntyi n. 6 tunnissa vesien tulosta ja tuolloinkin alkoivat supistukset heti parin minuutin välillä (vaikkei kättärillä heti uskoneet ennenkuin laittoivat käyrille..) ja tihenivät alle minuutin väliin 1,5 tunnissa kun tuolloin saavuttiin synnärille.. se oli rankkaa kun ei ollut hengähdystaukoa supistusten välillä..
Samoin kävi tällä kertaa, supistukset alkoivat viiden min kuluttua vesien menosta noin minuutin välillä, oli täysin turhaa kellottaa :) onneksi kipu oli ok, vauva oli tosin jo alhaalla ja alkoi heti painaa peppua kohti.
21.45 saavuimme NKL. Supistuksia tuli todella tiuhaan ja aika kovia kipuja samalla, onnekseni sentään ko. tiheät supistukset kestävät vain lyhyen aikaa joten olivat vielä siedettäviä. Pääsin käyrille, kiskoin ilokaasua ja tullessa siis klo 21.45 olinkin jo 5 cm auki. Kätilö laittoi tipan, sain ringeriä ja antibioottieston streptokokkiin ja hetikohta anestesialääkäri antoi epiduraalin jota oli toivonut jo ovella. Esikoisen ponnistin ilman puudutuksia ja samaa rääkymistä en enää halunnut kokea.
Epiduraali toimi hienosti, koska vauva oli jo alhaalla ei vienyt kipua kokonaan mutta selvisi kovalla yninällä ja parilla kirosanalla aina supistuksen yli. Tiuhassa olivat ja kätilöllä riitti puuhaa jotta kaikki tippapiuhat ehdittiin laittaa. Klo 23 olin noin 8 cm auki ja muistaakseni kätilö painoi reinoja lopussa sormin pois tieltä. 23.20 pääsin jo ponnistamaan, halusinkin kun alkoi painaa niin valtavasti peppua kohti, oli siis kova ponnistamisen tarve.
4 min ponnistelua tai ainakin yrittämistä, tuntui etten saa oikein ponnistettua, kunnon satsit kakkasinkin pöydälle ja sitten päästiin asiaan ja parilla ponnistuksella vauva syntyi klo 23.24.
Synnytyksen kokonaiskesto vesien tulosta 2h 44min :) Ei yhtään repeämää, ei tikkejä, 2 dl verta vain lähti ja alapäässä ei tuntunut oikeastaan lainkaan kipuja synnytyksen jälkeisinä päivinä. (verrattuna esikoiseen, kun meni häntäluu, repeämissä tikkejä, 1500 ml verta lähti jne..olo oli nyt kerrassaan mahtava)
Tuloksena neiti 3804g ja 50 cm, täydellinen :) Esikoinen oli 09/08 3716g ja 50cm ja ovatkin kuin kaksi marjaa myös ulkonäöltä tuuheine tukkineen :)
Tässäpä tämä,
onnellinen maitokone kiittää :)
Kommentit (3)
Kertomuksesi kuulosti mukavalta synnytykseltä :) Tollastahan kaikki toivoisi itselleen. Itse odottelen esikoistani,viikkoja olis 39+3,joten syntyä sais kun tulis vaan. Ittee alkanut vähän pelottaa/jännittää synnytys, mut uskon selviäväni siitä,kun kaikki muutkin on selvinnyt.
Yöt mennyt viikon ajan huonosti, supistellut kovasti, mutta sitten ovat aina loppuneet :( Ei meinaa enää jaksaa odottaa.
Tässäpä oma synnytyskokemukseni: (tyttö syntyi rv 40+6)
Ti-ke -välisenä yönä oli supistuksia yks tunnissa keskimäärin (aiemmin niitä oli tullu satunnaisesti ehkä yks, max. kaks / yö), joten ajattelin sillo että saattaa olla tapahtumassa jotakin.
Keskiviikko-aamuna oli tosi huono olo, oksetti kovasti ja ei oikein ruoka maistunu. Sillo supistuksia oli jotain puolen tunnin välein. Sit alko klo 12 keskiviikkona päivällä supistuksia tulee viiden- kuuden minuutin välein säännöllisesti. Ne oli kestoltaan vielä lyhkäsiä, sellasta 20-30 sekuntia. Oottelin, ja neljän maissa iltapäivällä soitin Kätillöopistolle. ne sano että voin olla huoletta kotona, kunnes supistuksia alkaa tulla alle viiden minuutin välein, ja että ne on minuutin- puolentoista mittasia / yks supistus.
Nooh, oottelin sitten, ja illalla alko viiden aikaan supistelee 3-4 minuutin välein. Eka ne oli 50-60 sekuntii kestäviä, ja lopulta alko kestää puoltoista minuuttii yks supistus. Sit ilta-seitsemän jälkeen mies soitti Kättärille taas tilanteesta, ja ne sano,että siellä on sulku, ei mahdu sisälle. Ohjasivat meidät sitten Naistenklinikalle, jonne mentiin taksilla. Oltiin siellä illalla klo 20 maissa.
Sitten ku päästiin sinne sisälle, nii kattovat mun paikat, ja sano, että kohdunsuu on auki jo 3-4 cm, että tänne nyt jäätte.
Noh, jäätiin sitte sinne, kävin suihkussa ja sitten testasin ammetta kivunlievityksenä ensimmäisenä. Lilluin siellä veessä jotain tunnin, muttei se oikein auttanut niihin ite supistuskipuihin. Siirryttiin sitten toiseen huoneeseen, ja siellä aloin hönkiä ilokaasua. Siitä tuli mulle sellanen huono olo, samanlainen, ku laskuhumalassa, että huone pyörii päässä ku silmät sulkee. (MUTTA; se oli kuitenkin sillä tavalla apuna, että kun siinä joutu keskittyy sen tasasesti hengittämiseen, niin se vei siltä supistuskivulta osan huomiosta pois.Jatkoinkin sen käyttöä sit koko synnytyksen ajan.)
Sitte puoliltaöin kätilö kyseli mite väsyny oon, ku ponnistusvaiheeseen tarvii voimia. Sanoin että oon tosi väsyny. Se ehdotti, että hän pistää jotain kipulääkettä (olikohan Petidin) mulle, ja antaa pari nukahtamislääkettä, että saisin nukuttua.
Noh, suostuin siihen, ja ei mitää vaikutusta. En nukahtanu mihinkään.
Juteltiin sitte paljon sen kätilön kans epiduraalista, kun minuu on pelottanu koko odotuksen ajan ja pelotti edelleen synnytyksessä sen ottaminen. En tykkää piikeistä yhtään, ja ajatus siitä, että se vielä pistetää selkäytimeen, oli kammottava. Kätilö oli ymmärtäväinen ja totes ettei ketään pakolla piikitetä.
Sanoin että yritän vielä sinnitellä ilokaasulla, minkä hönkäilyä jatkoinkin sitten.
Supistukset kun koveni, niin heitin lopulta maskin lattialle ja pyysin, että voisinko saada sen epiduraalin, jos se ei oo liian myöhäistä =D
K'ätilö katto että kohdunsuu on auki 7-8 cm , mutta koska lapsi ei ollu vielä tarpeeks laskeutunut, voisin hyvin ottaa sen epiduraalin vielä tässä vaiheessa.
Noh,sitten lääkäri tuli sitten huoneeseen ja pisti sen. Lääkärinä oli onneks tosi ihana nainen ja asiantunteva. Eikä se piikki tuntunut missään. Tunsin sellasta "rätinää" selkärangassa, iha ku olis joku tähtisadetikku palanut siellä, muttei mitää muuta. Eikä sekään koskenu, lähinnä tuntu jännältä.
Se epiduraali pistettiin siis n. klo 04. Nukahdin melkee heti sen jälkeen, ja heräsin aamulla puol kasia ennen. Kätilö toivotti huomenet ja sano että katotaa paikat, ja sano että kohdunsuu on yli 10 cm jo auki, että voidaa kuule ruveta ponnistelemaan =D Eli tuossa ku nukuin ton 4h nii oli auennut loppuun asti, enkä ite ollu tietoinen ollenkaan yhtään mistään. Mulle siis jäi tosi hyvä kokemus epiduraalista. Ja saatoinpa tuon kokemuksen myötä vähä päästä eroon piikkikammostakin. :) Ainakin vähän siis, en kokonaan. ;D
sitten ponnisteltiin puolisen tuntia, ja lopulta neiti pääsi ulos. Ponnistusvaihe oli fyysisesti rankin, vaikka oli ollu kipeitä supistuksia 20 tuntia, mutta toi oli erilainen vaihe. Mulla onneks ei toi epiduraali enää vaikuttanu mitää siihe ponnistamiseenkaan, vaan tunsin iha hyvin vielä paikat siinä vaiheessa :D Muuten olis varmasti ollu vaikeeta.
Mutta sellasen vinkin voisin kaikille synnyttämään meneville antaa, mitä ite meinaan treenata kunhan joskus tehää toinen lapsonen.. Kannattaa treenata jotakin hengitysharjotuksia, millä saat ittensä rentoutettua. Joissakin vaiheissa kun huomasin että huudan, niin sillo kipu koveni. Kun kätilö huus vieressä että "hengitä mun kanssa" ja kun onnistu saamaan ittensä hengittää rauhallisesti sisään ja ulos, se vei kivusta ainakin puolet pois. Kirkuminen ei auttanu. =D
Tsemppiä koitokseen!!
T. Maitobaarin pitäjä
tarkennukseksi vielä, että esikon ponnistin jakkaralla ja tällä kertaa sängyllä puoli-istuvana :)