Onko täällä musliminaisia?
Siis sellaisia, jotka todella harjoittavat uskoaan ja pukeutuvat hijabiin. Kaipaisin rehellisiä ja asiallisia vastauksia näin anonyyminä....
Koetteko koskaan uskoanne vaikeaksi? Koetteko jäävänne jostain tärkeästä paitsi, kun ette voi mennä uimarannalle tai kun näillä helteilläkin pitää kulkea peittävästi? Kuinka kivaa olisikaan tehdä kaikkea "normaalia", joka kuitenkin musliminaiselle on työlästä tai mahdotonta :(. Tarkoitan siis asioita, joita en itse näe lainkaan pahoina, vaikka kuinka yrittäisin miettiä niitä islamin ja vahvan imanin pohjalta.
Olenko ainoa ajatuksineni? Riittääkö teille "vain" usko siihen, että palkinto odottaa sitten myöhemmin? Uskotteko oikeasti, ettei muita palkita?
Kommentit (4)
miehesi kotimaassa siis? Uimapuvussako? Minusta vaatteissa uiminen on ihan eri juttu kuin ilman. Normaaleilla asioilla tarkoitin urheilua, eli juuri uimista ja lenkkeilyä esimerkiksi. Ja lasten synttärijuhlia, tai oikeammin sitä, ettei sellaisia saisi viettää.
http://www.modestswimwear.co.uk/
Kaikki eivät hyväksy, mutta minusta tässä on ihana uida. Itselläni on vähän samanmallinen. Ja se suojaa kuumalta ja palamiselta. On siis hyvä, ei painava. itsekin käytän aina muslimimaissa. Täällä Suomessa en käy uimassa eikä tee mielikään.
Itselleni on vaikeaa huivin käyttö kesällä varsinkin Suomessa. Kukaan ei katso minua, jos kuljen ilman huivia, mutta huivin kanssa päät kääntyvät ja kaikki tuijottavat varsinkin kesäkuumalla. Ainakin itse koen näin ja koen sen vaikeaksi.
Ei ap
Tarkoitan, että jos olette näitä käännynnäisiä tai virallisesti palanneita, niin miksi ihmeessä, ette mene uimaan uimarannalla? Eihän Suomessakaan ihmiset kehdanneet uikkareissa hyppiä vielä 100 vuotta sitten ja se ottaa aikansa, että päästään liian ahdasmielisistä asenteista eroon. Ei 100 vuotta sitten elänyt nainen olisi ikinä suostunut laittamaan bikineitä päälle ja menemään rannalle miesten silmien alle. Sama nykyajan musliminaiset. Ovat kasvaneet siihen, että ajatuskin ahdistaa. Mutta jos on kasvanut täällä lapsuutensa ja nuoruutensa, niin tuskin tuollaisissa on enää sellaista sisäsynnynnäistä häpeää. Eli miksi ihmeessä annatte uskonnon tehdä elämästänne vaikeaa?
vain muita palkita. Keskityn omaan uskonelämääni ja yritän tehdä parhaani.
Tietty välillä on tajuton hiki pinnassa näillä helteillä, mutta kenellä ei olisi? Mietin tarkkaan ennen päätöksen tekoa, joten nykyään en koe jääväni paitsi mistään tärkeästä. Mieheni kotimaassa saan elää haluamaani rantaelämää yllin kyllin. Enkä missään nimessä tunne halua paljastaa itseäni täällä Suomessa uimarannalla tai -hallissa.
Mitäköhän muita 'normaaleja' asioita tarkoitit, mikä olisi musliminaisille työläitä tai mahdottomia?