onko ihan normaalia, että

Pari viikkoa on vielä lyhyt aika, mutta koita silti panostaa omaan hyvinvointiin. Älä murehdi imetystä, keskity vauvan ruokkimiseen sopivalla konstilla ja huolehdi, että itse pääset suihkuun, syömään, nukkumaan jne. Onko sulla kotona/lähellä joku, joka juttelee sulle mukavia ja pystyy esim. hieromaan hartioitasi iltaisin tai hoitamaan edes yhden yösyötön, jotta saisit nukkua pidemmän pätkän?

aina kilot karissu samantien synnytyksen jälkeen. Parissa viikossa mahtunu normaali farkut jalkaan.



Mut toi muu systeemi ei oo ollu meikäläisen kuvioissa. Ei rättipoikki väsymystä, eikä itkuisuutta. Tossa vaiheessa vauvat on vaan nukkunu ja syöny, ei turhia kätinöitä ole ollu.

Lapsen isä on alko-ongelmainen ja ei alunperinkään osallistunut mihinkään, tuli riehumaan synnytykseenkin.Tuntuu, että tää on yhtä helvettiä.

Kaverit tarjosi apuaan, pyydä vaan niin me kyllä autetaan ja tuetaan.Nyt kun on hätä, ei ole apua ja kaverit tipo tiessään.Tällasta.

teille kummallekin parempaan elämään jos tilanne ei nyt ole lapselle paras mahdollinen.



Oletko käynyt neuvolassa? Voisitko mennä äitisi luo jonkisin aikaa, jo pelkästää toisen aikuisen seura voisi helpottaa ja toisaalta esim. ruoanlaitto tulisi ehkä yhdessä tehtyä säännöllisesti.

Varmasti sulla on pää ihan sekaisin, kun on kaikkea turhaa stressiä. Älä ole vihainen ystävillesi, eivät välttämättä tiedä mitä heidän kannattaisi tehdä. Ota äitisi apu vastaan, jos vain mahdollista. Kerro neuvolassa tilanteestasi suoraan ja kerro, ettet enää jaksa. Pikkuvauvan hoitaminen on rankkaa, vaikkei olisi elämässään mitään huolia. Minulla on tuolla nukkumassa 10 päivän ikäinen vauva ja kyllä väsyttää ja mielialat heittelevät, enkä uskalla edes ajatella missä kunnossa olisin, jos olisi jotain isoja elämänmurheita lisäksi...



Neuvolasta sinut voidaan ohjata tuen piiriin, esim. kotiavun saaminen voi olla mahdollista paikkakunnasta riippuen. Jos mielialasi on pysyvästi hakoteillä tai nukkuminenkin on vaikeata, voi lääkärin kanssa juttelusta olla apua. Jos tuntuu ettet saa sanaa suustasi neuvolassa, niin kirjoita vaikka etukäteen paperille lyhyt kirje elämäntilanteestasi ja siitä, mihin voisit apua tarvita.



Älä jää yksin olosi ja ajatustesi kanssa!

adoptiokirjotus.huh huh.onko sulla omia lapsia??!!