Hmm, nojoo, annoin kyllä vauvatarvikkeet miehen siskolle "omaksi"
mutta aika jännä silti, ettei mitään ole kuitenkaan näköjään tarkoitus antaa takaisin nyt kun meille kuitenkin on vielä yksi vauva syntymässä. Onneksi annoin suurimman osan parhaista tavaroista omalle siskolleni, häneltä sain kuitenkin kamat takaisin.
Kommentit (60)
Tuskin vaan on ehtinyt hankkiutua kamoista eroon, koska hänen lapsensa on vasta 1v. Ainakin tiedän, etten anna seuraavalla kerralla yhtään mitään.
ap
En, enkä pyydä
Suurinmassa osassa ihmisten riidoista on kysymys väärinkäsityksistä, koska ei osata kommunikoida. Sitten nautitaan siitä katkeruuden tunteesta jota kerätään sydänalaan. Ap. ei voi sanoa suoraan, että haluaa tavarat takaisin, mutta hän voi varmasti värittäen kertoa jokaiselle puolitutulle etteikö käly ole hirveä ihminen, kun 'varasti' meidän tulevan vauvan tavarat.
Kälyparka ei edes tiedä mistä häntä panetellaan. Ihmiset vaan katsovat kieroon.
sanonut edes miehelleni. Onhan noita kamoja meillä jo muutenkin, eli ei tarvi ostaa mitään tämän takia. Mutta periaate vähän jurppii. Tämä ei myöskään ole ihan ainoa asia, jossa vastavuoroisuus ei toimi.
ap
Ap, kannattaisko pyytää? Jos se miehen sisko ei luekaan just nyt av-palstaa.
asialle siskoltaan kysymään. Vai oliko tilanne niin että ap ei edes tarvitse niitä tavaroita mutta haluaa vain mollata kälyään?
mutta ei mun mielestä tällaisessa tapauksessa pitäisi joutua myöskään pyytämään. Ihmetyttää, että meiltä odotetaan kyllä näitä asioita pyytämättäkin (esim. miehen siskon odotukset meidän vauvakamppeiden suhteen tuli selväksi anopin ja miehen toisen siskon välityksellä), mutta vastapalvelusta ei koskaan tule.
Annoin kyllä ne kamat ihan mielelläni, en minä tavaraa niin rakasta.
mutta ei mun mielestä tällaisessa tapauksessa pitäisi joutua myöskään pyytämään. Ihmetyttää, että meiltä odotetaan kyllä näitä asioita pyytämättäkin (esim. miehen siskon odotukset meidän vauvakamppeiden suhteen tuli selväksi anopin ja miehen toisen siskon välityksellä), mutta vastapalvelusta ei koskaan tule.
Annoin kyllä ne kamat ihan mielelläni, en minä tavaraa niin rakasta.
Tolla asenteella tulet olemaan marttyyri koko elämäsi. Vanhuksena olet katkera ruikuttava mummo.
Nyt suu auki ja tee itsellesi selväksi mitä haluat! Jos haluat ne vauvakamat takaisin, mene sanomaan siitä. Varmasti saat. Jos et halua takaisin, älä perkele viitsi ruikuttaa ja jupista selän takana tuollaista paskaa.
Lelut, pinnasänky, syöttötuoli, kaikki on vielä yksivuotiaalla käytössä.
kyllä se on mun mielestä niin, että jos aikoo saada jotain toisilta, niin pitää itsekin antaa. Minä ja me ollaan annettu, eikä tämä siis ainoa kerta, mutta mitään ei koskaan tule takaisin.
ap
valitettavasti juuri tuo, että edessäpäin ei voida niitä asioita sanoa suoraan ja sitten takanapäin jäkätetään et se teki sitä ym. Kandee ap.een nyt vaan joko kärsiä hiljaa tai nostaa kissa pöydälle.
omaksi ja sitten vähän päästä kaipaavat takaisin.
Mulle antoi tavaroita yks sukulainen, joka ei koskaan enää hanki lisää lapsia. Hän ei enää halua niitä tavaroita koskaan nurkkiinsa.
Hän on itse vähän pidempi ja hoikempi kuin minä ja joukossa oli mm. äitiyshousut, joita minä käytin lähes päivittäin. Liian pitkät houst vain kuluivat huonoksi punteista ja ehkä ympärysmittakin kasvoi minun myötäni. Hyvin pian synnytykseni jälkeen hän kuitenkin alkoi suunnitella lisää lapsia ja vatsan kasvaessa alkoi kaivata juhliin käytettäväksi niitä hänen housujaan, jotka taitavatkin olla minulla.
No, enpä voinut niitä enää juhliin käytettäväksi antaa. Varsinkin kun on kyseessä vimpan päälle tekstiili-ihminen, joka silittää lastenkin vaatteet alushousuja myöten. Hän taisi vähän loukkaantua.
Mun mielestäni inhottavinta, mitä ihmiselle voi tehdä, on antaa jotain lopullisesti pois ja sitten odottaa sitä kuitenkin takaisin - ja vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin se oli oman käytön jäljiltä.
vaan jotenkin hassusti ajattelin, että jos meillä oli heille annettavaa, niin heilläkin olisi nyt meille. Mutta ei näköjään ole näin.
ap
Mun mielestäni inhottavinta, mitä ihmiselle voi tehdä, on antaa jotain lopullisesti pois ja sitten odottaa sitä kuitenkin takaisin - ja vielä yhtä hyvässä kunnossa kuin se oli oman käytön jäljiltä.
Minä ainakin olin jo ehtinyt hankkiutua eroon paljosta saamastani tavarasta, kun niiden antajat olisivat löytäneet niille uutta käyttöä. Ne jotka olivat ilmoittaneet lainaavansa, niin palautin kaiken.
Itse olen kyllä kysynyt aina tavaroiden alkuperäisiltä omistajilta, että haluavatko tavara¨nsa takaisin vai laitanko eteenpäin. Törkeää "hankkiutua" muiden tavaroista eroon...
Minä ainakin olin jo ehtinyt hankkiutua eroon paljosta saamastani tavarasta, kun niiden antajat olisivat löytäneet niille uutta käyttöä. Ne jotka olivat ilmoittaneet lainaavansa, niin palautin kaiken.
Itse olen kyllä kysynyt aina tavaroiden alkuperäisiltä omistajilta, että haluavatko tavara¨nsa takaisin vai laitanko eteenpäin. Törkeää "hankkiutua" muiden tavaroista eroon...
Minulle se että ANTAA jonkun tavaran ystävälle tai sisarukselle, oikeasti tarkoittaa että sen tavaran omistusuhde muuttuu. LAINA on eriasia, kommunikoikaa avoimesti niin ymmärrätte mistä oli kysymys.
Kysymys ei ole tavaroista, vaan siitä, että toiset olettavat/odottavat saavansa kaikein muilta, mutta itse eivät ole valmiita antamaan omistaan vastaavassa tilanteessa. Itse olen antanut paljon pois ja osan kanssa ollaan sovittu palautuksesta osalle sanonut, että takaisin ei saa tuoda.
Itse pitää tehdä selväksi antaako/myykö/lainaako!!! Itse lainasin tavaroita ja palautettuani kuulin kautta rantain pilanneeni milloin mitäkin.. Pakkasin kaikki lainaamani tavarani ja palautin, hyvin pidettyinä! En lainaa enää mitään keltään, joko ostan tai otan vastaan omaksi!!! Jos ei halua omistaan luopua on se täysin selvää varsinkin jos suunnittelee lisää lapsia! Antaa pois vaan sen mille ei enää ole käyttöä! Ja toki voit varmasti pyytää tavaroita takas eikä tarvitse täällä palstoilla itkeä.. saatikka muille sukulaisille/kavereille ruikuttaa!
Annoin pari jätesäkillistä vaatteita ystävälleni kun sai vauvan ( itse kysyi olisiko mulla pieneksi jääneitä ), ei sitten kai kelvannutkaan kun oli laittanut kaikki huuto nettiin myyntiin. Ihan kun en olisi niitä itse voinut kirpparilla myydä? Ajattelin että tulee tarpeeseen ja hyvää hyvyyttäni annoin ilmatteeks. Tuli vähän paska fiilis....
joita ei enää tarvi ja olisi siis antanut ne. mutta itse väkisin maksoin tavarat, nyt ne on mun :)
Minä ainakin olin jo ehtinyt hankkiutua eroon paljosta saamastani tavarasta, kun niiden antajat olisivat löytäneet niille uutta käyttöä.
Ne jotka olivat ilmoittaneet lainaavansa, niin palautin kaiken.