Mistä ihmeestä löytäisin hyvän miehen? :OD

"Liian hyvä ollakseen totta"-mies on nähty ja eihän se totta sitten ollutkaan.



ap

Kunnon naiselle löytyy kunnon mies.

Enpä olis uskonut, että tällaista täällä koskaan ihmettelisin...

Erosin muutama vuosi sitten ja oon ollut melko vannoutunut sinkku siitä saakka, paria lyhyttä seukkaamista lukuunottamatta. En oikein tiedä, miten niihin olen päätynyt, kun olen ollut sinkkuna onnellinen ja nauttinut kaikesta menosta ja meiningistä, pitänyt hauskaa. Ja voi, kuinka hauskaa olenkaan pitänyt! :D No, nyt tilanne onkin yllättäen se, etten enää "jaksa" pitää koko ajan hauskaa ja mennä ja rellestää, vaan kaipaisinkin koti-iltaa ja sohvalla löhöilyä ja yhteistä puuhastelua pihalla ja jotain sellaista... tavallista olemista. Siis ilmeisesti parisuhdetta? Vai olenko masentunut, kun mikään "entinen" ei kiinnosta? Vai mistä ihmeestä on kyse? Mä itse ehkä luulen, että haluaisin miehen ja parisuhteen ja sitä kaikkea paskaa, mikä ei oo moneen vuoteen kiinnostanut yhtään... Omituista. No, helpommin sanottu kuin tehty. HYVIÄ, KUNNOLLISIA, KIVOJA MIEHIÄ ei nimittäin taida olla olemassakaan? Rentut, juopot, pettäjät, läheisriippuvaiset, välinpitämättömät, työnarkomaanit, työnvieroksujat, tosikot, mielenterveysongelmaiset, oidipuskompleksiset, narsistit ja kaikki maailman muut sekopäät on nähty. Normaalia, tavallista, hauskaa, mukavaa miestä? Ei havaintoja.

Täydellistä ihmistä ei ole. Parisuhde on juuri sitä, että toiselle annetaan anteeksi epätäydellisyyttäkin. Sinun ongelmasi, hyvä AP, olet sinä itse.

Onkohan ap oma-arvio ihan kohdillaan? Jos et sittenkään ole sellainen helmi ja jumalan lahja kaikille maailman miehille kuin kuvittelet vaan elähtänyt luuska?

Onpa mukava, että ketju on ottanut tulta alleen.

Joku kirjoitti, että vaikutan siltä, että oon tottunut olemaan yksin ja päättämään jne. Varmasti näin osittain onkin (ja pelkään, että ajan kuluessa koko ajan vain enemmän ja enemmän, lienee ihan normaalia). Erosta on kuitenkin "vasta" kolme vuotta, joten ihan yksineloon (tai lasten kanssa eloon) en kuitenkaan koe olevani mitenkään jumiutunut.

Ja koska on nuo lapset, ihan hirveästi en usko olevani "reissussa rähjääntynyt", toki olen railakasta sinkkuelämää viettänyt, mutta en niin paljon kuin vastaavassa tilanteessa lapsettomana olisin.

Tuollaista ysin tyylistä miestä juuri tarkoitan. Joku kirjoitti, että pitäisi tietää tarkemmin, mitä hakee, mutta en tähän lähtenyt tarkentamaan, mitä kunnollinen tai mukava mulle tarkoittaa, kun eihän tämä mikään deittisivusto ole. Mutta 9 missä sinun kaltaisiin miehiin sitten voi törmätä? Oon 34, joten aika harvoissa tämän ikäisen naisen harrastuksissa on sopivan ikäisiä vapaita miehiä. Baarissa miehet tuntuvat olevan yhden yön seuraa vailla. Kaupan kassajonossa? Prisman puutarhamyymälässä? Motonetissä? :D

No, en nyt vielä toivoani heitä, ja kuten aikaisemminkin sanoin, sinkkuna on ollut ja tavallaan on välillä vieläkin, ihan kivaa. Välillä vain kaipaisin niin paljon jotain muuta...

Minun elämästä, paitsi olen mies.

Tuohon, että löytäisi jonkun elämän kumppanin kaupan jonosta, prisman hedelmäosastolta on täyttä bs:ää. Ei se vaan noin toimi Suomessa. Kaikki naiset, joita elämäni aikana olen tavannut, olen tutustunut niihin bileissä, baareissa, tms. ja monesti kaverin kautta. Kyllä baareissa käy yllättävän paljon miehiäkin, jotka ottavat kohtuudella.

Koska en tunne vetoa muihin.

Jos et sittenkään ole sellainen helmi ja jumalan lahja kaikille maailman miehille kuin kuvittelet

Vai väitinkö?

Ja edelleenkään en etsi mitään täydellisyyttä, vaan tavallista, kivaa, mukavaa, kunnollista miestä, koska sellainen nainen olen itsekin.

Enkä ihan elähtänyt luuska ole, sen tiedän ja olenhan kuitenkin joskus jollekin kelvannut kumppaniksi, ja eron jälkeiset seurustelut olen lopettanut itse. Varmasti olenkin itse tässä se ongelma, mutta ehkä sen takia, että juoksen asemalle, kun juna on jo mennyt ja ehkä vähän epäröiden, halusinko yleensäkään siihen junaan vai en. Tunnen kyllä kivoja miehiä ja sellaisiakin, joille tietäisin kelpaavani, mutta joku kipinä tai värinä vain puuttuu.

Mutta joo, parisuhteen kyllä haluaisin. Haluaisin rakastua ja rakastaa ja oikeasti uskon, että vihdoin olisin tosissani valmis taas jakamaan elämääni toisen aikuisen ihmisen kanssa. :)

ap

sitä suhdetta puoli vuotta, ja jokainen kunnon mies haistaa tämän tosiasian.

Jos et sittenkään ole sellainen helmi ja jumalan lahja kaikille maailman miehille kuin kuvittelet

Vai väitinkö?

Ja edelleenkään en etsi mitään täydellisyyttä, vaan tavallista, kivaa, mukavaa, kunnollista miestä, koska sellainen nainen olen itsekin.

Enkä ihan elähtänyt luuska ole, sen tiedän ja olenhan kuitenkin joskus jollekin kelvannut kumppaniksi, ja eron jälkeiset seurustelut olen lopettanut itse. Varmasti olenkin itse tässä se ongelma, mutta ehkä sen takia, että juoksen asemalle, kun juna on jo mennyt ja ehkä vähän epäröiden, halusinko yleensäkään siihen junaan vai en. Tunnen kyllä kivoja miehiä ja sellaisiakin, joille tietäisin kelpaavani, mutta joku kipinä tai värinä vain puuttuu.

Mutta joo, parisuhteen kyllä haluaisin. Haluaisin rakastua ja rakastaa ja oikeasti uskon, että vihdoin olisin tosissani valmis taas jakamaan elämääni toisen aikuisen ihmisen kanssa. :)

ap

kaipaa ihmistä makaamaan vierelleen sohvalle ja puuhastelemaan pihalle, ihan tavallisia asioita, mutta kuitenkin pitäisi löytyy kipinää ja värinää ja jännitystä.



Kasva aikuiseksi.

Ilmoitus seuranhakupalstalle vain! Löysin oikein hyvän aviomieheni kolme vuotta sitten netistä. Kannattaa korostaa ilmoituksessaan tositarkoitusta. Seksin vonkaajien vastauksia tulee joka tapauksessa, ne voit deleetata. Kirjoita rehellinen ja selkeä kuvaus itsestäsi. Tärkeintä on, että tunnistat itsesi siitä.



Kirjoituksesi on melko melankolinen. Ehkä olet masentunut. Jos tilanne jatkuu pitempään, käy lääkärillä.



Ainakin olet pettynyt miehiin. Se ei ehkä ole paras mahdollinen tunnetila uutta suhdetta kaavaillessa. Monesti pieni rauhoittuminen ja asioiden pohdiskelu ennen seuraavaa siirtoa puhdistaa omia tunnelmia kummasti!



Toivon, että löydät hyvän miehen!

Jos erosit yhdestä, joka ei miellyttänyt? Ja olet havainnut että muissakin on ikäviä ominaisuuksia. Yleensä parisuhteessa joutuu sietämään myös sitä epätäydellisyyttä.

Mistä niin päättelit?

Ja se muutaman vuoden takainen ero ei ollut minun päätös.



ap

Eli mies ei saa olla

juoppo = sinä määrittelet paljonko saa juoda vai saako yhtään

pettäjä => onko kerran pettänyt aina pettäjä? jos ei ole luvannut mitään, onko pettäjä kun olet odottanut enemmän?

läheisriippuvainen => haluaa viettää enemmän aikaa kanssasi kuin sinä hänen kanssaan

välinpitämätön => haluaa viettää vähemmän aikaa kanssasi kuin sinä hänen kanssaan

työnarkomaani => suhtautuu vakavasti työntekoon, työ iso sisältö elämässä (paha?)

työnvieroksuja => ei suhtaudu riittävän vakavasti työntekoon (paha sekin)

jne jne.

normaali, tavallinen, hauska, mukava, hyvä, kunnollinen, kiva => sellainen kuin sinä määrittelet

nettideittisivulta aviomiehensä. Kypsässä iässä eli vartin vajaa 40v:nä.



Älä luovuta!

kirjoitat juuri kuin omaa tarinaani. Naurattaa ihan kuin oisin omaan tekstiini törmännyt :D

Olen myös tullut siihen tulokseen, että ei niitä kunnollisia miehiä joka oksalla ole! Itse olen ollut reippat 3v sinkkuna, lukuun ottamatta kahta lyhyempää suhdetta, jotka sitten kariutuivat karmivalla tavalla.... yksi ylimääräinen tuli raskaaksi...ja toinen oli henkisesti pahasti epätasapainossa... huoh. nyt tuntuu ettei uskalla enään edes päästää ketään lähelle, vaikka todellisuudessa jo kaipaisikin ihania koti-iltoja ja parisuhde arkea ylä- ja alamäkineen. Tsemppiä!

Ne on elokuvien/kirjojen/lehtien naisille rustaamaa fantasiaa.

että on _riittävän_ hyvä mies.

vaan mistä löytyis.......... Tuskimpa semmosta on olemassakaan.

Kirjoituksestasi paistaa se että olet pitkään sanellut menemisesi ja tekemisesi. Silloin voi olla vaikeaa tottua tilanteeseen jossa asioista päätetäänkin yhdessä.



Muuten mielenkiintoista on sekin, etteivät kaikki ns. kunnon miehet ole kiinnostuneita kovin reissussa ja lukuisissa suhteissa rähjääntyneistä naisista. Syynä on se että eri suhteissa kärsityt kolhut jäävät usein rasittamaan suhdetta, vaikkei niitä itse ajattelisikaan.



No, on kuitenkin fiksua jättää rentut ja kummalliset tyypit. Ehkäpä tärppää kun käyttää järkeään eikä lankea huuhaajuttuihin.

Olen toki nauttinut vapaa-ajastani, alkuun kävin baareissakin tms, mutta pariin vuoteen ei ole jaksanut innostaa tuollainen. Suhteita en ole harrastanut ollenkaan.



Nyt on tullut mieleen, että taitaisin haluta tavata miehen, tutustua ja oppia sellaiseen luottamaan. Ei kyllä aavistustakaan, missä tavalliseen mieheen voisi tutustua, olen ujo, enkä siis baareissa enää tykkää käydä.



Olenkohan yksin aina?