Lue keskustelun säännöt.
Te, jotka olette eronneet pitemmistä parisuhteista
05.08.2010 |
Eli useiden vuosien mittaisista, olitteko alussa ihan varmoja, että tämä on Se Oikea, ja olette hänen kanssaan elämän loppuun asti? Voitteko realistisesti ajatella, että nykyinen kumppaninne olisikin Se Oikea, kun olette ennenkin erehtyneet?
Kommentit (27)
En ole sitä tyyppiä, että voisin katsella miehen vikoja läpi sormieni niin kuin moni tuttavani. He lähes jumaloivat miestään, eivät huomaa tai kiinnitä huomiota heidän vikoihinsa ja pysyvät tunnetiloissaan pitempään kuin minä. Itse olen taas räiskyvämpi ja ailahtelevaisempi, toisena viikkona olen niiiiin rakastunut ja toisena toivon mieheni katoavan pois silmistäni. En voi samalla tavoin katsella hänen tai kenenkään puolisoni vikoja läpi sormieni ärsyyntymättä ja suuttumatta niistä (vaikka ääneen en mitään sanoisikaan).
Uskon tämän siis olevan myös luonnekohtainen kysymys. Itse olen ollut mieheni kanssa kuusi vuotta yhdessä ollen välillä varma, että tämän kanssa haluan vanheta ja välillä taas mietin miten jaksan samaa tyyppiä seuraavat neljäkymmentä vuotta. Ja kyllä, rakastan miestäni kovasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En voinut onneani uskoa kun tuntui että yhtäkkiä maailma tarjosi minulle parastaan, jotain mitä en olisi ikinä edes uskaltanut toivoa.
Nykyinen mieheni on ollut minulle "se oikea mies oikeaan aikaan", ja teen parhaani jotta pystyisimme pysymään yhdessä lopullisesti. Ei ole olemassa mitään "ainoita oikeita".
Olin ensimmäisen aviomieheni kanssa noin 10 vuotta ja tämän toisen kanssa on nyt kai 12. vuosi menossa. Molemmat niitä oikeita, juuri siihen tilanteeseen sopivia miehiä, jotka ovat antaneet juuri sitä mitä olen osannut haluta.
Exäni ei kuitenkaan enää olisi se oikea, koska olen eri ihminen kuin parikymppisenä ja tavoittelen elämässä eri asioita.
Uskon, että osasin toisella kierroksella valita paremmin, koska luulen oppineeni kokemusistani. Pidän todennäköisenä, että tämä nykyinen liittoni päättyy toisen kuolemaan, mutta varma ei sellaisesta voi olla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
seurustelemaan aloimme 15 vuotiaina. En minä silloin ajatellut että hän on minun tuleva mieheni. Enkä vielä 5 vuoden kuluttuakaa, juuri sen vuoksi koska olimme todella lapsia kun aloimme seukkaamaan.
Mutta nyt jos menettäisin hänet niin kyllä hetkellisesti maailmani romahtaisi.
Meillä neljä lasta ja vietämme kiireistä arkea mutta välillä otamme omaa kaksinkeskitä aikaa että saamme nauttia vain toisistamme.
Mietimme myös silloin tällöin että minkälainen mahtaa olla meidän vanhuus, saammeko lapsenlapsia ja pysymmekö terveinä.
Miehestäni on ajankuluessa tullut se oikea.
mieheni ei juo rahojaan PERSEESTÄ alas, siis kännää. Mitä lieneekään tuo kirjoittamana perheestä alas? =)