Miksi sanoilla on suvut?

Jos tipahtaisimme faaraoiden aikaan todennäköisesti ymmärtäisimme melko hyvin sen ajan suomenkielisiä, esim. englannin- tai ranskankieliset sen sijaan ei juttukumppania löytäisi.

Ja mitä vanhempi kieli sitä vähemmän siinä on "turhaa tavaraa".

luulisi, että kielien kehittyessä ajan myötä kaikki tuollainen turha sälä olisi jo tippunut pois. Kai suomi on sitten sieltä kehittyneimmästä päästä! :)

Jos täällä on jotain suvullista kieltä äidinkielenään puhuva, niin olisi kiva kuulla, mitä ne suvut teille merkitsee... Pärjäisittekö ilmankin...? Ja onko se suku teille yhtä selvä juttu kuin on esim. ihmisten nimien suvut...?

keskeltä, poikkeuksia on enemmän kuin säännönmukaisuuksia :) Suomi on varmaan aika vaikea kieli, suomalaisetkaan eivät osaa kirjoittaa sitä edes auttavasti oikein. Mihinkähän muuhun sitä voisi verrata?

keskeltä, poikkeuksia on enemmän kuin säännönmukaisuuksia :) Suomi on varmaan aika vaikea kieli, suomalaisetkaan eivät osaa kirjoittaa sitä edes auttavasti oikein. Mihinkähän muuhun sitä voisi verrata?

Niin, mutta sijamuodot yms. sisältävät merkityksen. Suku ei sen sijaan tuo asiaan mitään informaatiota ts. lauseen ymmärtämisen kanssa suvulla ei ole mitään väliä.

on yleensä vierasperäisten sanojen suku. Sikäli kuin saksalaista kiinnostaisi etymologia kaikessa arkikielessä.

jossa vauva tai esim. opettaja on aina maskuliini, jos näistä oli siis kyse, köh. En nyt sitten muista muuta, joten vaikea repiä... Englanninkielessä shiiistä ja hiiiistä en osaa keksiä muuta kuin harmia, varsinkin näin suomenkielisenä.

on yleensä vierasperäisten sanojen suku. Sikäli kuin saksalaista kiinnostaisi etymologia kaikessa arkikielessä.

Ja tyttöhän on saksassa loogisesti neutri eikä suinkaan feminiini...