Lue keskustelun säännöt.
Voiko narsistisen läheisen hylätä?
03.08.2010 |
Mieheni äiti on pahimman luokan narsisti.
Jäätyään joitain vuosia sitten leskeksi käytös on vain pahentunut.
Mieheni edesmennyt isä oli aivan tossun alla ja niin masentuneen voimaton, ettei jaksanut yhtään laittaa vastaan saati lähteä suhteesta.
Mieheni on myöskin hyvin alistuvainen eikä omaa tahtoa meinaa vieläkään löytyä kymmenen vuoden omillaan olon jälkeen.
Mieheni on vasta viime vuosina herännyt todellisuuteen, että ei ole normaalia, että oma äiti haukkuu, loukkaa ja alistaa jatkuvasti.
Mieheni tuntee velvollisuudekseen pitää yhteyttä, kun kyse on kuitenkin omasta äidistä. Hänellä on äidistään hyviäkin muistoja ja nykyisinkin hän osaa olla joskus mukava, mutta seuraavassa sekunnissa sataakin jo kuraa päälle.
Tällä ihmisellä ei ole minkäänlaista empatiaa ja hän katsoo oikeudekseen sanoa omia totuuksiaan ihmisistä milloin siltä tuntuu. Viime tapaamisella hän oli haukkunut taas minut ja perheeni pystyyn, ehdottanut avioeroa, minun laittamista terapiaan ja sanonut miehelleni, ettei tätä olisi pitänyt koskaan synnyttää, kun puolusti itseään. Siis hän keksii ja antaa tulla täydeltä laidalta kaiken mitä vain sattuu keksimään.
Tarvitseeko tuntea syyllisyttä, jos hylkää tällaisen ihmisen? Voiko tällaiselle narsistiselle ihmiselle hakea jostain apua ja jos voi, niin mistä ja onko siitä edes mitään hyötyä?
Miten te muut, joilla narsisti on/on ollut lähipiirissä, olette jaksaneet? Onko ainoa ratkaisu laittaa välit kokonaan poikki?
Kommentit (6)
Sun miehesi on kasvanut narsistin vallan alla ja narsisti saa sun miehesi tuntemaan velvollisuutta. Jos yrittää pitää tapaamiset minimissään, jos ei niitä kokonaan halua lopettaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei tosin ihan noin paha tapaus kuin anopillasi, mutta vaikeaa on ollut meilläkin. Isäni katkaisi välinsä lapsiinsa taas kerran:(
Narsisti ei tajua tekevänsä väärin ja olevansa "sairas". Eli parantuminen on epätodennäköistä. Voimia! Tiedän mitä joudutte kokemaan.
kuunteli aikani kun porasin oloani, antoi saikkua ja sanoi että teet rajat. Puhutaan kuitenkin aikuisesta ihmisestä!
Vaikka olisi kyseessä sukulainen niin sen ihmiset ei määräänsä enempää saa vaikuttaa, varsinkaan jos alkaa pohtimaan miten se jaksaa.
Miten kamalaa onkaan isälle soittaa poliisille junan alle hypänneestä ihmisestä lapsensa tuntomerkkejä?
Kaikki tällänen lisää vanhempien ja muiden terveyden heikentämistä.
Itsestään kannattaa pitää huoli ja jos toinen satuttaa niin on erossa ihmisestä.
Itse en ole siskooni ollut yhteydessä pariin vuoteen, paloin vaan loppuun.
Ja se on yhä samanlainen, vanhemmat ja isovanhemmat tietää sen liikkeistä. Isä kirjoittaa paperille milloin viimeksi kuullut.
En tiedä onko se narsisti, masentuneeksi todettu kun otti alkoholia ja pakotettiin se arvioon.
Itsekäs paska. Haukkuu toisia omasta elämästään.
syyttää aina muita ihmisiä omasta kurjuudestaan. Hänellä ei ole kykyä asettua toisen asemaan.
En jaksa pitää yhteyttä, enkä tunne huonoa omaatuntoa.
Itse laitoin välit poikki läheiseen ystävään joitakin vuosia sitten. Nyt olo itsellä helpompi. Ei jaksa sitä, kun mitään ei osaa tehdä oikein.
Mun mielestä ei tosiaan tartte tuntea syyllisyyttä. Itsensä tossa kuluttaa loppuun. Kaikki ei vaan ansaitse yhteydenpitoa.