Voiko 3-vuotias aloittaa päiväkotielämän niin, että vältetään lapsen itku?

itkeskelee ja sitten pikku hiljaa tottuu... Jos ei itke niin ihmettelisin :O Siis jos on ennen pk:ta ollut vain kotona. t.tarhan täti

3v ja 4,5v.



Ei tarvinut itkeä, vaikka olivat siihen saakka olleetkin vain mun kanssa kotona. Mulla on erittäin sosiaaliset ja uudesta innostuvat lapset ja kerroin, että äidin täytyy mennä töihin, että saadaan rahaa ja voidaan tehdä sitä ja tätä ja te saatte mennä siksi aikaa päiväkotiin ja saatte uusia kavereita jne. Ja lapsille se oli ok.



Eli poiketen tuon tarhantädin mielipiteestä; mun mielestä sen EI TARVI mennä niin, että itkun kanssa sopeudutaan, toki varmaan yleisempää niin.

että lapsi potee eroahdistusta, vaikka olisi kuinka sosiaalinen:)



Mutta ei kannata ainakaan pitkittää itkua itse jäämällä hyysäämään, monesti lapsen itku loppuu vanhemman lähdettyä.



Toki sitten voi soittaa myöhemmin ja kysyä kuinka sujuu, jos mietityttää.



Ja ainakin me laitammenkin monesti viestin, miten menee, jos aamulla on tullut itku.



Usein itkuja ei tule myöskään ihan heti alussa, vaan lapsi ehtii olla päiväkodissa pidempäänkin.



Mutta ainakaan omassa päiväkodissani eivät kaikki kolme vuotiaat ole itkeskelleet.

Oma melkein 3v menee syyskuussa eskariin. Asun ulkomailla ja täällä eskari alkaa kun ollaan 3v. Kyseessä on kuitenkin ihan samanlainen laitos kun Suomessa päiväkoti. Lapsi odottaa tätä innolla. Tietää, että eskarilaiset on isoja. Käyvät potalla ja syövat itse ja osaavt jo (hieman) pukeakin näitä taitoja on nyt kesällä vielä hieman hiottu.



Olemme jo pari kertaa käyneet siellä tutustumassa ja itku tulee jos tulee kun kotiin pitäis lähteä ;) Poika jää mielellään sinne leikkimään. En nähnyt/kuullut muidenkaan itkevän.



Luulen, että jos päiväkotiin menosta tehdään lapselle kiva juttu hän menee sinne mielellään. Jos taas päiväkodista tehdään "peikko" itkee lapsi sinne mentäessa. Kannusta siis lastasi. Kerro hänelle, että päiväkodissa on paljon lapsia eli paljon leikkikaverieta, uusia leluja, että siellä oppii lauluja ja loruja ja että siellä askarrellaan.

itkun kanssa vai mikä on pointti?

vaarallista! Ja riippuu paljon äidin omasa asenteesta miten lapsi käyttäytyy, eli jos hössöttää ja voivottelee tms. niin varmasti lapsikin hermostuu...

Meillä 3-vuotias itki/ oli itkemäisillään joka aamu koko viime kauden. Toinen ryhmiksen tädeistä oli kylmä ja muita suosia yms. Syyskuussa aloitetaan uudessa paikassa. Onko tällainen itkuisuus teidänkin mielestä jo epänormaalia?

Niin alkaisin varmaan jo miettiä mikä hoitopaikassa on vikana.



Toisaalta joku saattaa ihan uhmaamistaan koitetella vanhempiaan vaikka ihan joka aamu, mikäli on monenlaista soutamista ja huopaamista vanhempien taholta.



Mutta ei tuossa varmastikaan siitä ollut kyse.Mitä ne päiväkodissa tekivät asian eteen?

jotai häikkää siellä oli. Voi olla ryhmäkootkin niin suuria et lapsi ei oo sopeutunut ja tädeillä ei ole ollut aikaa

Toiset itkee toiset ei.

lähde nopeasti töihin tms. aamulla niin itku vähenee

Meillä lapsilla päivähoito on ollut hankalinta aloittaa tai noin ylipäänsä 3-4 vuotiaana.



Helpointa se on ollut n. 2-vuotiaana ja sitten taas "pikkueskarina" n. 5 vuotiaana.



Varmasti täysin lapsikohtaista. Meillä esikoisella oli kaikkein vaikein aloitus, hän oli silloin 3½ vuotias. Vähän alle 2-vuotias pikkusisko sopeutui hienosti. Sitten taas kun oli aika palata kuopuksen äitiysloman+hoitovapaan jälkeen päiväkotiin, oli tällä keskimmäisellä tosi itkuista ja esikoinen taas solahti eskariin kuin kala veteen, samoin silloin vuorostaan vähän alle 2-vuotias kuopus.



Mun mielestä tää on enemmä lapsikohtainen kysymys kuin joku tietty maaginen ikä. 3-4 vuotiaalla voi olla kovakin eroahdistus, kuten meillä tai he voivat olla ihan superreippaita ja tykätä hoidossa olemisesta kovasti.

meillä 2v- täyttävä lapsi aloitti siten myös. Tosin tehtiin töitä sen eteen eli valmisteltiin lasta etukäteen asiaan henkisesti ja taidolllisesti, valittiin isä ekojen viikkojen viejäksi/tuojaksi ja tutustuttajaksi (koska lapsi äiti-riippuvainen kovasti) jne.



Ekalla viikolla lapsi oli esitellyt itsensä uudelle sedälle eteisessä " mä olen XX ja olen tullut tänne viihtymään" ;-).



Eli meidän neiti, nyt eskari ei ole koskaan itkenyt päiväkotiin jäämistä, vaan on siellä aina viihtynyt hyvin. Toki jos saa, niin valitsee kotipäivän edelleen päivähoidon sijasta ;-).

Meni päiväkotiin 2 v 10 kk ikäisenä. Viimeisen vuoden oli mummun hoidossa työpäivieni ajan, ei tainnut silloinkaan ainakaan usein itkeä. Siinä ehkä sitten "vierottui" äidistä.



Me alettiin puhua päiväkotiin menosta varmaa puoli vuotta ennen aloitusta. Tyttö odotti innoissaan. Pari-kolme päivää harjoiteltiin alussa.



Meillä auttoi myös se, että vien tytön kahdeksalta, pääsee suoraan ruokapöytään, eikä huomaa alkaa itkeskelemään.



Myös oma asenne vaikuttaa, itse olin reippaalla mielellä, innoissani menossa töihin ja luotin täysin päiväkotiin.

odotti todella innoissaan päiväkodin alkua ja iloisena oli sinne menossa (tutustumassakin oltiin käyty).

Silti ensimmäisenä aamuna tuli lapselta iso itku joka oli tosin loppunut kun minä lähdin (jäi tädiin sylissä ikkuanan taa vilkuttamaan).

Seuraavana aamunanakin oli vähän surkea ,mutta loppu viikon meni jo reippaasti. Nyt Maanantaina meinasi taas viikolopun jäliltä vähän itkettää ,mutta loppu viikon meni jo innoissaan. Sen pidemmästä ajasta ei vielä kokemusta olekkaan :).

Se on normaali reaktio ilmaista tunteita.

Eiköhän se lapsi itke syystä (toiset tosin herkemmin kuin toiset). Jos syy poistetaa, niin itkunkin luulisi loppuvan.



Alkuitkuja pidetään normaalina, mutta itse kyseenalaistaisin miksi. Eikö lapsen voisi sopeuttaa päiväkotiin, niin että lapsi kokee sen turvalliseksi? Tällöin ei tarvittaisi itkuja, mutta vaatii aikaa ja lapsentahtisuutta, sekä herkkyyttä aikuiselta.



Nykyisin monessa päiväkodissa suositellaan vähintään 2viikon tutustumisjaksoa (tai ainakin näin on pääkaupunkiseudulla, muusta Suomesta en tiedä). Tällä pitkällä tutustumisella lapsi pääsee pikkuhiljaa tutustumaan päiväkodin elämään yhdessä aikuisen kanssa ja turvallisuudentunne voi säilyä paremmin.



Minusta lapsen itkuun pitäisi aina reagoida, kun kyseessä on "oikea" itku. Se kertoo että jotain on vinossa.

Itki 3. aamuna, siihen se jäi. Kuukauden kuluttua tuli aika, jolloin aamulla ei olisi halunnut mennä hoitoon, sekin jäi pois parissa päivässä. Mulla oli silloin osittainen vuorotyö, eli oli myös vapaaapäiviä viikolla joskua. 3v jo joskus kyseli, että voisiko hän huomenna mennä hoitoon, pidä vapaapäivä vasta silloin ja silloin.