Mikä seuraavista äitinä olemisessa on raskainta?

teki kaikissa ylläolevissa niin tai näin, niin kahden vuoden päästä se on kuitenkin väärin ja piltillä on huono lapsuus.

koska lapset ovat energisiä ja kaipaavat tekemistä silloinkin, kun vanhemmat ovat väsyneitä. Harmittavaa on myöskin se, että kun heille järjestää jotain kiivaa, niin kiukuttelevat kahta kauheammin, kun pitäisi lopettaa se kiva ja joskus esim vanhempien kanssa hoitaa joitain menoja yhdessä, menoja joiden aikana täytyy käyttäytyä.

äidin on päätettävä kaikesta, otettava selvää, tehtävä, huolehdittava ja muistettava. Se talossa asuva mies tuskin huomaa niitä pieniä eikä ainakaan kuule huutoa. Mikään lapsien hyväksi annettu ohje ei muistu mieleen eikä muutenkaan lapsia huomioi muut kuin äiti.

jos itse on kuosissa, jaksaa kaikki kasvatusrimpuilut ja lapsen virikkeet.

vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti kaikkeen mahdolliseen. Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä, koska viimeiseen 7 vuoteen en ole täysiä öitä nukkununut kuin kerran vuodessa yksin hotellissa. Ja ehkäisyn pettämisen seurauksena sama meno jatkunee vielä monta vuotta.

huoli lapsen tulevaisuudesta....siitä, että hänen elämänsä olisi hyvä ja elämisen arvoinen

teki kaikissa ylläolevissa niin tai näin, niin kahden vuoden päästä se on kuitenkin väärin ja piltillä on huono lapsuus.

Mulla on jatkuvasti huono omatunto ja pelkään joka asiassa pilanneeni lapseni lapsuuden. :( Erityisesti tietysti kasvatuskysymyksissä, kun valitsen esim. rangaistuksen tai käytän näitä kuuluisia kiellettyjä kiristys, lahjonta, uhkailu -kolmikkoa. Kunpa olisi ihan selkeät oikeat ja väärät eikä tätä ikuista harmaata, jossa ei tiedä, menikö metsään vai ei, kun lapsi on kummiskin edelleen aika haasteellinen...

mutta nyt tuntuu, että pienten kanssa välillä myös aivot tuhoava TYLSYYS! 1-2 v:n keskittymisjänne on noin sekunti ja sellainen ei malta olla hetkeäkään yksin eikä paljoa nuku. Koko valveillaoloaika pitää esitellä sille jotain aikuiselle tylsää ja kuunnella kirkumista. Ei jaksaisi aina!!

Ulkopuolelta tulevat odotukset.



Teet niin tai näin, niin aina teet väärinpäin. Ja varsinkin toiset naiset osaavat olla susia toisilleen.

riittämättömyys, huoli lapsen tulevaisuudesta ja pärjäämisestä maailmassa, syyllisyys kasvatusvirheistä.



Välillä koen ihan musertavaa tuskaa em. asioista.

a) Lapsen terveydestä huolehtiminen ja vastuu, ruokavaliot, sairauksien ennaltaehkäisy ja hoito ym



ja



f) Muu, mikä - pienien ja isompien kirpaisevien surujen myötäeläminen (joista osa elää vain vanhempien sydämissä): esim. kun lasta ei oteta leikkiin mukaan, kun lapsi ei saakaan kutsua sinne ystävän synttäreille jne + sen miettiminen miten auttaa lasta selviämään elämässä niin että löytää ystäviä ja osaa olla hyvä ystävä jne

Haastavan lapsen kanssa tuo vaikeaa, kun ei apua saa mistään tai kukaan ei osaa tai ei halua neuvoa miten missäkin tilanteessa pitäisi toimia ja miten joissain ongelma tilanteissa pääsee eteenpäin.

ja sitten pitäisi olla vielä tasapuolinen ja johdonmukainen

T. Useamman mukulan äiti

ihmissuhteet, vaikka ne liittyykin moneen noista. Kaikissa perheissä ei ole kovin paljoa ihmissuhteita. Sukulaisia ei ole tai ovat liian etääntyneet, ehkä ystäväperheitäkään ei ole, kukaties harvaan asutulla alueella ei oikein naapureitakaan. Onhan kuntia, joihin syntyy vain pari lasta vuodessa. Miten saada lapsi tasapainoiseksi jos se on valtaosan elämästään vain äidin ja isän tai pahimmassa tapauksessa vain jommankumman kanssa.

Etenkin nyt näin lomalla. Lapsen pihakaverit ovat tietysti omilla lomillaan ja näin siis muksulla on tylsää.

Helpolla pääsisi jos vain antaisi katsoa dvd:tä ja pelata, mutta kun ei se käy laatuunsa sekään.



Mennään ja touhutaan mekin paljon, mutta lomallakin olisi kiva olla välillä vaan kotona.

[iErityisesti tietysti kasvatuskysymyksissä, kun valitsen esim. rangaistuksen tai käytän näitä kuuluisia kiellettyjä kiristys, lahjonta, uhkailu -kolmikkoa. ...

[/quote]

Eihän tuo kolmikko mikään kielletty ole. Se on lapsen kasvatuksen ja äidin mielenterveyden säilymisen selkäranka. :DDD

Raskainta on olla menettämättä hermoja lapsen kiukutteluun. On todella raskasta kun lapsi ulisee, inisee, itkee, huutaa, jopa ilman syytä! Joskus painaa huoli lapsen menettämisestä, ehkä en ansaitse lasta.

Toisten ihmisten reaktiot, kommentit, ym. puuttuminen, myös naapureiden kiukku lasten metelistä.

Lasten riitely ja tottelemattomuus. (Ja meillä sentään tiukat rajat, joista pidetään kiinni. Joten josksu ei ymmärrä miten jaksavat ja jaksavat aina vaan kokeilla rajoja!)