Miten suhtautuisitte, jos saisitte tietää, että oma lapsenne on lesbo/homo?

surisin kyllä heti jo etukäteen sitä että elämästä tulee silloin niin paljon monimutkaisempi ja vaikea kuin heteroilla, joilla heilläkin on varmasti karikkonsa ilman että tarvitsee homovastaisessa yhteiskunnassa koettaa luovia vähemmistön edustajana. Eli surisin lähinnä sitä että yhteiskunta on homoille aika akru paikka, en surisi sitä että lapseni olisi homo, eikä se olisi pettymis tms, se vaan olisi yksi lapsen henkilökohtainen piirre, osa häntä itseään. Tietysti silti toivoisin saavani olla isovanhempi esim. adoption kautta tai esim. siten että homo- ja lesboperhe tekee yhteiset jälkeläiset ja kasvattavat vuoroviikko-periaatteella tai miten sitten nyt päättäisikään ko. lapseni ajatella omasta lisääntymisestään ja lapsista.



JOS voin hitusenkaan kasvatuksella vaikuttaa, eli jos olisi esim. täys-bi, niin toivoisin voivani kallistaa heteropariutumisen puolelle vaa'an ja siis vain siksi että elämä olisi vähän sujuvampaa ja vähemmän olisi huolehdittavaa kuin jos kumppani on samaa sukupuolta. Muutenkin yritän kasvattaa lapsistani osan "harmaata massaa", eli kykeneviä, hyviä kansalaisia, joilla on oma luonne ja identiteetti sekä yksilöllisyys, mutta jotka ymmärtävät että on turha polttaa ruutia tiettyjen realiteettien edessä, vaan on viisautta vaan hyväksyä tietyt olosuhteet ja tilanteet ja sopeutua. Eli ajattelen että mitä enemmän lapsi vastaa yhteiskunnan perustavista, sitä helpompi hänen on elämässä tulla toimeen ja pärjätä.