Mikä avuksi, lapsi ei pysy ostoskärryissä!?

Mitä minä siitä, jos joku katsoo, katsokoot. Lapsen parhaaksihan turvavaljaat on. Huutokin loppui aikanaa, kun tajusi, että sinä ollaan.

Sana "ei" auttaa normaalien lasten kanssa monessa asiassa.

Kyseessä villi 1,5 v. Itse käytin rattaita ja koria. Pistin miehen tekemään tuossa vaiheessa isommat ostokset, tai sitten yhdessä, tai sitten itse kun mies palasi töistä.

Sana "ei" auttaa normaalien lasten kanssa monessa asiassa.

tai sitten sinä niin että lapsi jää isän kanssa kotiin?



Ajattelin neuvoa että menisitte yhdessä (kaksi aikuista ja lapsi) kauppaa ja sanoisitte lapselle että jos alkaa riehua niin joutuu lähtemään pois (ulos, autoon..). Sitten myös todella toteuttaisitte uhkauksen (jos tarvis) ja toinen hoitaisi ostokset loppuun. Näin niin monta kertaa että alkaa sujua.



Neuvoisin myös antamaan lapselle pikku-kärryt ja keräämään niihin ostoksia. Ei tietenkään mitäsattuu vaan esim. nyt otetaan leipää, haluatko tämän tumman vai tuon vaalean? Haetaanpa sitten jukurttia ja omenoita! Mitä sitten olettekaan ostamassa.



Mutta koska lapsenne on noin pieni ehkä pitäisin hänen kanssaan vähän taukoa kaupassa käynneistä jos mahdollista.

Oletko kokeillut kieltää?

Sana "ei" auttaa normaalien lasten kanssa monessa asiassa.

"ei" on hauska leikki ;D

Vähän vanhempien kanssa alkaa jo toimimaankin.

Jos vyötä ei ollut, käytin kaulaliinaa tai huivia.

Vaihtoehtona on sitoa lapsen jalat höllästi mutta napakasti yhteen joten ei saa vedettyä niitä ylös.

Oppi nopeasti pysymään kärryssä sitomatta. Eikä kukaan soittanut lastensuojeluun :)

tai sitten sinä niin että lapsi jää isän kanssa kotiin? Ajattelin neuvoa että menisitte yhdessä (kaksi aikuista ja lapsi) kauppaa ja sanoisitte lapselle että jos alkaa riehua niin joutuu lähtemään pois (ulos, autoon..). Sitten myös todella toteuttaisitte uhkauksen (jos tarvis) ja toinen hoitaisi ostokset loppuun. Näin niin monta kertaa että alkaa sujua. Neuvoisin myös antamaan lapselle pikku-kärryt ja keräämään niihin ostoksia. Ei tietenkään mitäsattuu vaan esim. nyt otetaan leipää, haluatko tämän tumman vai tuon vaalean? Haetaanpa sitten jukurttia ja omenoita! Mitä sitten olettekaan ostamassa. Mutta koska lapsenne on noin pieni ehkä pitäisin hänen kanssaan vähän taukoa kaupassa käynneistä jos mahdollista.

Ei juurikaan neuvottelut mene perille.

Jos sana ei kuulu niin poistutaan kaupasta. Kyllä se lapsi oppii kun opetetaan. Ja se opettaminen aloitetaan kun siihen tulee tarvetta eli kun kauppareissut ei suju.

silloin siltä pois joutuminen on ei-kivaa, eli kokeilisin tuota samaa mitä joku jo ehdottikin: yhdessä kauppaan, jos menee kikkailuksi, samantein toisen vanhemman kanssa pois kaupasta jonnekin TYLSÄÄN paikkaan, esim autoon missä ollaan ihan hiljaa ilman radiota tms. Heti kun meno rauhottuu, pääsee takas kauppaan. Tietysti samaa hommaa saa toistaa useamman kerran mutta uskoisin että sitten kun homma menee perille, se on sitten siinä eikä tarvitse enää uusia "koulutusta". Hermohja tämä versio voi vaatia varsinkin siltä autossa istuvalta vanhemmalta... Tsemppiä!

välittäisi siitä ruokakaupasta, niin se autoon vientihän on palkinto huonosta käytöksestä. ELi ompa hyvää kasvatusta. Parempi köyttää kiinni. Ja ei-sanan opettelemiseen meneen joillakin lapsilla vuosia johdonmukaisuudesta ja jaksamisesta huolimatta.

1,2v. joka ei myöskään istu syöttötuolissa kun sen hetken että ruoka on syöty tai ostoskärryissä sen hetken, että kierros on alussa.Minä olen laittanut autonavaimiin karbiinihakasen, jolla saan avaimet kiinni kärryyn ja josta ne ei irtoa ja avaimiin kiinni pikkuisen hauskan avaimenperän, jota lapsi saa sitten näpertää ja peppu pysyy paikoillaan.Avaimenperää voi vahtaa sillon tällöin jos alkaa mielenkiinto loppumaan.

Itse en anna lasteni syödä/juoda kaupassa, enkä viedä omia leluja mukana.



Tsemppiä!

Kaikki tenavat ovat kauppakärryissä istumisesta tapelleet (tosin se auto ei jostain syystä ongelmia aiheuttanut..) Kaupassa käynnit oli tuskaa, mutta periksi ei annettu. Jos sinne kauppaan on pakko lapsen/lasten kanssa lähteä, niin sitten kakara tekee kuten äiti käskee, vaikka isommallakin huudolla.



Lopputulos on meillä ollut se, että kukaan ei ole juossut kaupassa ympyrää ja kärryissä on istuttu, volyymista riippumatta. Nyt kaikki nuo isommat osaavat olla ihmisiksi mankumatta ja temppuamatta kaupassa (ja jos pelleilevät, niin eivät pääse jatkossa mukaan) ja vain vauva enää temppuaa, jos asiat ei ole hyvin.



Kärsivällisyyttä uhmisten vanhemmille (ja meille muille kaupassa olijoille) toivotellen äiti kera lasten 8v, 6v, 4v ja 5kk

Lapsiko saa päättää mitä tekee?



Jos lapsi ei tahdo istua niin sinun tehtäväsi on laittaa lapsi istumaan. Lapsi istumaan, pidät toisella kädellä koko ajan kiinni ja toiselle työnnät kärryjä/ keräät ostoksia. Jos lapsi huutaa niin anna huutaa, kyllä se joskus oppii ettei se hyödytä mitään.



Minulla 3 alle kouluikäistä ja kaupassakäymistä on kuule harjoiteltu jokaisen kanssa. Nyt ostosten teko (ainoana aikuisena) onnistuu pääsääntöisesti ihan hyvin, toki joskus joku kokeilee rajoja. Kyllä ne oppivat kun vain pysyt tiukkana ja teet selväksi, että kärryssä istutaan ja PISTE. Jos nyt annat periksi niin mitä luulet lapsen oppivan siitä?

Kuinka paljon puolitoistavuotiaalta voi vaatia? Tämä minua kiinnostaa ihan oikeasti. Omani on juuri sen ikäinen, että alkaa ilmaista omaa tahtoa (1 v 2 kk), mutta vielä viikkoja sitten hän oli vauva.



Onko tässä kuitenkin joku pehmeä tapa edetä?

Esimerkiksi hedelma- ja vihannesosastolla sanot lapselle, etta laittaa tomaatteja pussin, kun tomaatteja on tarpeeksi menette YHDESSA punnitsemaan ja lapsi saa painaa napista, jossa on tomaatin kuva. Muilla osastoilla lapsi saa valita esim ostetaanko mansikka vai mustikki jogusrttia ja laittaa valitsemansa karryyn. Kaikkea ei tietysti voi antaa lapsen paattaa ja ottaa mutta paljon kuitenkin. Nain kauppareissusta tulee myos opettavainen. Omani (nyt 2,5v) olemme nain toimineet. ALku vaatii hieman harjoittelua, mutta on sen arvoista. Poika oli n2v kun laski hienosti omenoita joita laittoi pussiin (osasi laittaa esim 5 omenaa).



Automarketissa vierahtaa helposti puolituntia tuntikin. Se on pitkaaika tuon ikaiselle istua paikallaan kun ymparirilla on kaikenlaista kiinnostavaa ja aiti ei huomioi vaan touhuilee muuta.

Myos se auttaa, kun teemme lista ja ostamme VAIN litalla olevat tuotteet ja yli viivaamme kun ostos on karryssa. Listalla on myos usein jotain pienta (esim pillimehu tai jaatelo)jonka lapsi saa onnistuneen kauppareissun paatteeksi.



Haluaisin viela ilmaista kauhistukseni. SIDOTTE LAPSENNE KARRYYN????!!! Eihan tasta kauaakaan ole kun jossain paivakodissa oli sidottu lapsia tuoleen ja siita nousi hirvea haloo. Itse kuitenkin teette samoin.

Kyseessä villi 1,5 v. Itse käytin rattaita ja koria. Pistin miehen tekemään tuossa vaiheessa isommat ostokset, tai sitten yhdessä, tai sitten itse kun mies palasi töistä.

Sana "ei" auttaa normaalien lasten kanssa monessa asiassa.

Käyn nykyään rattailla kaupassa, jolloin köytän lapsen niihin kiinni turvavaljailla. Minäkään en välitä jos lapsi huutaa, kun ei sillä mtn hätää oikeasti ole.

Esimerkiksi hedelma- ja vihannesosastolla sanot lapselle, etta laittaa tomaatteja pussin, kun tomaatteja on tarpeeksi menette YHDESSA punnitsemaan ja lapsi saa painaa napista, jossa on tomaatin kuva. Muilla osastoilla lapsi saa valita esim ostetaanko mansikka vai mustikki jogusrttia ja laittaa valitsemansa karryyn. Kaikkea ei tietysti voi antaa lapsen paattaa ja ottaa mutta paljon kuitenkin. Nain kauppareissusta tulee myos opettavainen. Omani (nyt 2,5v) olemme nain toimineet. ALku vaatii hieman harjoittelua, mutta on sen arvoista. Poika oli n2v kun laski hienosti omenoita joita laittoi pussiin (osasi laittaa esim 5 omenaa).

Automarketissa vierahtaa helposti puolituntia tuntikin. Se on pitkaaika tuon ikaiselle istua paikallaan kun ymparirilla on kaikenlaista kiinnostavaa ja aiti ei huomioi vaan touhuilee muuta.

Myos se auttaa, kun teemme lista ja ostamme VAIN litalla olevat tuotteet ja yli viivaamme kun ostos on karryssa. Listalla on myos usein jotain pienta (esim pillimehu tai jaatelo)jonka lapsi saa onnistuneen kauppareissun paatteeksi.

Haluaisin viela ilmaista kauhistukseni. SIDOTTE LAPSENNE KARRYYN????!!! Eihan tasta kauaakaan ole kun jossain paivakodissa oli sidottu lapsia tuoleen ja siita nousi hirvea haloo. Itse kuitenkin teette samoin.

Tuo ehkä toimii parivuotiaalla mutta ei näin pienellä. Jos annan tomaatin käteen on sotku valmis, siis sitä tomaattimuussia on sitten joka paikassa. Jos annan painaa vaakanappia niin alkaa kauhea huutokiukku kun sitä ei saakaan jäädä räpeltämään ja painelemaan kymmentä muutakin nappia. Ei myöskään osaa vielä valita "otetaanko tuota vai tätä", ehkä tosiaan sitten parivuotiaana. Eikä meillä tosiaan ole aina aikaa jäädä "leikkimään" sinne kauppaan, yleensä kun samalla reissulla yritetään ehtiä jotain muutakin, esim. palauttaa kirjastoon kirjoja niin olisi hyvä saada nuo kauppareissut hoidettua asiallisesti. Edes kenkien sovittaminen (hänelle itselleen) ei kiinnostanut, kun olis sen verran pitänyt pysyä paikoillaan.. sain kuitenkin sopivat ostettua.

Täytyy siis sinnitellä vielä jonkin aikaa ja ehkä kokeilen niitä valjaita.

Meillä sujui kauppareissut hyvin siinä kahden vuoden molemmin puolin, kun lapselle oli pieni paperi ja kynä ja siinä kärryssä istuessaan piirteli. Toki välillä piti käydä "jaloittelemassa" (=juoksentelemassa), mutta sitten taas jatkoi piirtelyään.



Aika ja iän lisääntyminen myös varmasti auttaa. Jos mahdollista, säästä hermoja ja hoida kaupassakäynnit vähän aikaa ilman lasta.



terv. kohtalotoveri

niin joko isä tai sinä kävisitte jompikumpi ostoksilla yksin, ilman lasta tai jos lähistöllä asuu joku luottohenkilö, niin lapsi sinne ostosreissun ajaksi, jos heille sopii.