Elounelmat elokuussa
avaan uuden kuukauden, mutta kirjoittelen kuulumisia paremmalla ajalla :)
iipukka 38+6
Kommentit (86)
Onnea Eltzu85:lle! Kylläpä niitä vauvoja tuli sitten useempi tässäkin pinossa juuri maanantaina.
Toivotaan todella, että kaikki kääntyy parhain päin!
Ja lykkyä Sasbelle käynnistykseen!
T:Serpentiini
Onnittelut vauvojen saaneille! :)
Ilmoittelehan Sasbe miten meni, itse haluaisin kuulla juuri tuosta käynnistyksestä kun näyttäisi olevan sama täällä edessä.
Edelleenkin siis yhtenä kappaleena. Tänää oli neuvola ja laittoivat uuden ajan maanantaiksi. Tiistaiksi sain sitten ajan, jossa meinaavat käynnistellä jollei mitään ole tapahtunut. Taitaa silloin juuri olla viikon yli la.
Edelleenkään ei edistystä kohdunkaulassa, supistelee mutta suurin osa ei siis ole niitä kipeitä. Nyt vain jännitetään viikonlopun yli että jos se pienoinen sieltä osaisi itse tulla eikä tarvitsisi käynnistellä. On tämä odottavan aika niiiiin pitkä :/
Riikka__40+3
Kovasti paljon onnea kaikille vauvan saaneille ja tsemppiä vauva-arkeen! =)
Mulla oli laskettuaika eilen, mutta tosiaan täällä sitä edelleen kotona jäpitetään. Jouduin tällä viikolla käymään kolmesti neuvolassakin kun verenpaine oli pompannut aika ylös ja sitä on nyt tiiviisti seurailtu. Synnytys olisi paras lääke siihenkin, mutta kun ei vaan... =D. Supistuksia tulee lähes päivittäin, ja muutaman kerran on tullut jo säännöllisesti ja aika kivuliaita, mutta ei ihan tarpeeksi tiheään ja ovat sitten loppuneet yhtäkkiä kuin seinään muutaman tunnin jälkeen. Elättelen toiveita että jos kuitenkin vielä tällä viikolla suostuisi syntymään. Maanantaina olisi sitten seuraava neuvola, jos mitään ei siihen mennessä tapahdu. Erittäin odottavissa tunnelmissa siis mennään täälläkin. Meinaa välillä turhauttaa kovasti kun noita suppareita tulee ihan kivasti, mutta mitään ei sitten tapahdu kuitenkaan. Noh, lohduttaudun sillä että ei yksikään vauva ole vielä vatsaan jäänyt, eli tavalla tai toisella syntyy parin viikon sisään =).
Malttia ja sujuvia viime päiviä toivottelen täältä kohtalotovereille! Pitkiltä tuntuvat kyllä kieltämättä nämä viimiset päivät ja viikot =).
T. Hansu 40+1
Onkohan mahtanut tapahtua vielä? Aika hiljaista täällä, joten joko on tapahtunut tai sitte on kova odotus jokaisella.
Miten siellä Lapissa (?) noin nopeasti käynnistellään, että jo viikon kuluttua la:sta? Luulin, että aina vähintään 2 vkoa ootetaan jos ei kontrollissa mitään kiireellistä huomata (vauvan iso koko tms).
No parempihan se odottavan kannalta on nopeasti saada asiat eteenpäin :)
Itsellä kontrolli maanantaina, enkä odota mitään tapahtuvaksi viikonloppuna, ei mitään merkkejä edelleenkään.
Te, jotka yliaikakontrolleissa ootte käyneet, kai sinnekin saa mies tulla mukaan (äippäpolille)?
T: Serpentiini, 40+5
Itse ihmettelen samaa että miten näin aikaisin luvattiin käynnistellä, mutta kun neuvolasta sinne synnärille soitettiin ja yritettiin varata aikaa perjantaiksi, ei se kuulema sopinut joten aikaistettiin. Tosin luulempa että jos jotain edistystä on tapahtunut siihen mennessä niin eivät ala edes tuolloin tiistaina käynnistelemään vaan odotellaan sinne perjantaihin ainakin. Näin minä luulen.
Heh,en viitsinyt tarkempaa paikkaa laittaa niin laitoin ympäripyöreästi paikkakunnaksi Lapin :) Eli synnärinä Länsi-pohjan keskussairaala.
Miksei saisi tulla mies mukaan? Eikös mies ole tervetullut kaikkiin kontrolleihin? :) Itse ainakin meinaan tuon toisen puoliskon sinne raahata mukana kun eipä sitä nyt tiedä joudutaanko sinne jäämään...
riikka__40+4
Täälläkin vielä yhdessä koossa, vaikka terkkari epäili nähdäänkö enää ensi viikolla. Ajattelin huomenna kävellä neuvolaan ja poiskin, jos pystyy. Terkkari lupasi tehdä reippaan tutkimuksen, jos lähtis kunnon supistuksia tulemaan.
Minullakin supistuksia edelleen joka päivä ja osa todella napakoitakin. Eilen illalla nukkumaan mennessä jotain hulahti housuihin (piti ihan vaihtaa), mutta tänään ei ole päiväs aikaan mitään tullut. Outoa toimintaa... Esikoisen synnytys alkoi verisellä vuodolla.
Meilläkin päin yliaikaistarkastus on 10 päivää yli eli 41+3 ja jos ei mitään huolestuttavaa, niin antavat odotuttaa. Eli minulla taitaakin sitten olla viimeinen tavanneuvola huomenna, huih! Ja kyllä meilläpäin ainakin miehen saa ottaa mukaan ihan joka paikkaan:)
Lähdempä tästä päiväsaunaan lämmittelemään.
Seea 40+0
Ihanaa, vihdoin ja viimein vauva päätti syntyä, eikä tarvittu käynnistystä tai muutakaan. Just muutamaa tuntia ennen yliaikaiskontrollia syntyi:)
Synnytys meni jokseenkin vauhdikkaasti, enkä toivo sellaisia tuskia kenellekään, joka ei ilman puudutteita halua synnyttää.
Supistukset alkoi oikeastaan ke-to yönä. Ne oli semmosia jonkin verran tuntuvia muttei kipeitä suoranaisesti. Yö meni aika lailla odotelles kipeämpiä suppareita. Torstaina kun heräsin tuli veristä limaa elikkäs limatulppa alkoi irrota ja supparit jatkui. Soitin synnärille, jossa arvioitiin et synnytys on käynnistynyt ja toivottivat tervetulleeksi kun siltä alkaa tuntua:) Supistukset voimistui muttei ollut kuitenkaan vielä hirveen kipeitä. Koko päivä meni odotelles. Illalla kymmenen jälkeen lähdettiin sairaalaan. Sisätutkimuksissa kätilö sanoi, et paikat on vielä kiinni, eikä luultavasti synny hetkeen. Ottivat kuitenkin sisään mutta lähettivät miehen kotiin. Luvattiin soittaa sitten kun mennään saliin.
Sain panadolia ja litalginia lihakseen puolilta öin. Kätilö käski hälyyttämään jos ei helpota niin antaa jotain vahvempaa. Kivut vaan kävi tuskaisemmiksi koko ajan. Klo 1.10 hulahti vedet ja silloin hälytin kätilön. Sisätutkimuksissa kohtu oli 4cm auki. Kätilö laittoi käyrille ja meni laittamaan salia valmiiksi. Kivut kävi aivan järjettömiksi, ei voi edes sanoin kuvata. Olo oli suoraan sanottuna helvetillinen. Huusin hoitaja. Kätilöt lähtivät viemään saliin ja matkalla vauva alkoi työntämään itseään ulos. Salissa juuri ja juuri kerkesin siirtyä sängystä toiseen kun tyttö oli ulkona. Yksi voimakas ponnistus ja se oli siinä. Salissa oltiin suurin piirtein 1.30 ja vauva syntyi 1.33. Ei kerennyt mies paikalle mutta eipä siitä olisi paljon iloa ollutkaan. Tuli sitten vähän myöhemmin kun hoitaja soitti sille.
Nyt pari päivää myöhemmin päästiin kotiin. Tyttö on aivan syötävän suloinen:) Pienoinen kammo tällä hetkellä synnytyksestä ja mietin uskaltaako moiseen enää ryhtyä. Toivon mukaan aika kultaa muistot eikä kokemus estä uutta raskautta. Ensimmäinen synnytys oli helppo vaikka kestikin paljon kauemmin. Sitä jotenkin typeränä ajatteli, että tämä menee jokseenkin samaa rataa. Siitä olen onnellinen, että olin sairaalassa. Jos olisin odotellut vesien menoon niin kotiin olisi syntynyt. Meillä sairaalaan 30km.
Loppu hyvin kaikki hyvin, en voi muuta sanoa:) Tsemppiä kaikille koetukseen ja toivon mukaan muilla menee edes vähän sinne päin kuinka on suunnitellut.
maisa02 ja tyttönen 2vrk (3446g ja 50cm)
Piti tulla kommentoimaan synnytystäsi. Itselläni on kahdessa synnytyksessä käynyt niin, että kalvot on puhkaistu 3 sentissä ja muksu on ollut tunnin sisällä ulkona. Ja puudutteet eivät minuun silloin tehoa, joten tiedän tasan mistä helvetistä puhut kun kohdun suu aukeaa niin rajusti ja kroppa jo ponnistaa.
En ehtinyt tästä kolmannesta olemaan sairaalassa edes kahta tuntia, mutta muuten kuulosti niin tutulta :D syntymäaika meillä 1.31 :D painoa 3.5 ja pituus 50 cm ja siis tyttö myös :)
Onnittelut Maisa! :) Sitähän ei koskaan tiedä kuinka kipeää se synnytys sitten tekee tai kuinka vauhdikkaasti se vauva sieltä päättää tulla, mutta hyvä että kaikki on nyt hyvin! :)
Täällä viimeinen neuvola takana. Kaikki ok muuten, mutta eipä halua edelleenkään pienoinen tulla! Huomenna sitten sinne äippäpolille, meinas se neuvolatäti että alkaisivat käynnistellä, mutta senpä näkee sitten taas siellä että alkavatko millekkään... Niin toivoisi että tämä osaisi tulla itsestään ulos mutta eipä taida onnistua :(
Täällä ei ainakaan olla suunniteltu synnytystä sen enempää, kuin että se pienoinen tulee ulos! :D
Menee miten menee, kaikki mahdolliset kipulääkkeet meinaan ottaa mitä annetaan :D On niin alhainen kipukynnys muutenkin...
riikka__ 40+6
Onnea muillekin vauvautuneille!
Saatiin meidänkiin nyytti maanantai aamuna klo 06:05. 3660 g ja 53 cm. Synnytys loppujen lopuksi sektiolla. Koitettiin ensin alatiesynnytystä vaikka synnärillä lääkärin ultrassa oli yllättäen perätilassa. Avauduin kyllä täysin 10 cm, ja ponnistelin melkeen tunnin, mutta vauva ei silti mahtunut lantiosta, vaikka se kuvattiin ennen koitosta. 15 h avautuminen aika turhaa, sektiolla vauva ulkona alle 5 min.
Olishan nuo järkyttävät kivut voinu jättää väliinkiin, mutta tulipa koettua sitten kaikki vaiheet leikkauksen lisäksi. Paitsi nyt sitte tuo itse vauvan ulostulo alateitse.
Tarkempia selostuksia ehkä myöhemmin. Aattelin nyt vaan ilmoittaa että tämä elokuinen tuli elokuussa :)
Serpentiini ja Vilpuri 4 pvää
Onnittelut kaikille jakautuneille, Serpentiinikin vihdoin sai Vilpurin :) Toi sun synnytys kuulosti aika karulta tosiaan. Ite pelkään että mulle käy jotain samantyylistä... Tossa viikko sitten nimittäin th joutui uudestaan tutkimaan onko meijän vauva perätilassa, mutta totesi sitten että on vaan edelleen niin korkealla että epäilykset johtu siitä. Torstaina edelleen totesi että vauva on aika korkealla vaikka vähän laskeutunut, mut epäilen että voishan se silti mahtua ehkä vielä kääntymäänkin kun niin hirveesti vieläkin liikkuu. Mä olen etukäteen päättänyt, että en aio perätilasta synnyttää ja miehellekin ilmoittanut sen ja tämä kokemuksesi kyllä vahvistaa tuon päätöksen (vauvan kokoarvio samaa luokkaa kuin Serpentiinillä).
Maanantaille (41+5) sain nyt äitiyspoliajan ja siellä sit suunnitellaan mitä tehdään jollei ole tullut silloinkaan ulos. Ehkä ke 8.9. aletaan käynnistään ja epäilenkin että sinne asti joudun odottelemaan. Vauva liikkuu edelleen hyvin ja vettä kuulemma sopivasti eikä mitään kivuliaita supistuksia ole ollut, joten olen jo henkisesti varautunut odottelemaan vielä monta päivää.
Lahja80 41+3
... että mitä haluaa perätilassa olevan vauvan kanssa. Meilläkin neuvolassa oli koko ajan RT merkintä, vaikka aina kyselin ja ihmettelin, että mitä ruumiinosia nyt on missäkin, kun ei mun mielestä täsmännyt RT:n kanssa. 3 päivää ennen (rv 40+3) neuvolassa vielä 2 terkkaa kokeili ja oli samaa mieltä, että pylly siellä ylhäällä on. Korkealla oli siis kanssa koko ajan. Vilpuri oli myös tosi vilkas masussa.
Sunnuntaina synnytys alkoi vesien menosta (samalla vähän verenvuotoa sen ekan vessareissun aikana), ei mullakaan ennen ollut yhtään supistusta tai muuta merkkiä tulevasta, että kyllä se sit yhtäkkiä voi vaan alkaa. Mun lantio kuvattiin, ja sen piti olla hyvän kokoinen lääkärin mielestä. No Vilpuri ei ollut samaa mieltä. Mut näillä mennään. Ei se kuulemma hukkaan mennyt se kaikki "turha" siinä välissä, toissynnyttäjä ja seuraavat alatiesynnytykset sitte ehkä (siis ehkä) helpompia.
Tsemppiä kaikille, pinnistelkää loppuun asti.
Serpentiini
Voi, mikä synnytys Serpentiini. Pääasia, että molemmat ootte kunnossa:) Ei sillä niin väliä miten sieltä ulos tullaan, mutta varmaan vähän keljuttaa tuo 15h avautuminen "turhaan" ja vielä noin pitkään ponnistelitkin. Onnea siis nyytistä!
Täällä ollaan yhdessä koossa joka päivä supistelee ja on menkkamaista jomotusta, mutta ei se synnytys vaan kunnolla lähde käyntiin. Aamut on suht hyviä ja pystyy liikkumaankin, mutta illat on aivan kauheita.
Viime MA oli viimeinen tavan neuvola ja nyt ollaan sitten äippäpolin asiakkaita. Ensi TO on varattu aika, jos sinne asti mennään. Luultavasti pystyisi puhkaisemaan kalvot silloin. Maanantaina paikat oli jo 2 cm auki ja kaulaa 1,5cm ja kanava täysin suora ja pää ihan siinä hollilla. Kuulemma muutama oikein kunnollinen supistus ja siitä se lähtis sitten vauhdilla käyntiin. mutta kun ei niin ei. Voin kyllä sanoa kaikkeni tehneeni synnytyksen eteen. Ässät ja liikunta käytössä.
Viikon päästä meillä on viimeistään vauva!
Seea 40+6
Täällä jakauduttiin 31.8.2010 klo:19.27 (viikkoja silloin tasan 41) käynnistämällä. Synnytys oli todella nopea, mitään muita puudutteita (kuin kohdunkaulan) en ehtinyt edes saamaan. Käynnistys alkoi 12.30 aikoihin, kipeät supistukset klo 16 aikoihin ja poika maailmassa klo 19.27 :) Painoa 3850g ja pituutta 51.5cm, ettei ihan mikään pieni vauva ensisynnyttäjälle :) Sain 4 asteen repeämät, niitä tässä sitten parannellessa :(
Eilen kotiuduttiin, vauva nukkuu, syö ja kakkaa :) Kaikki on hyvin :)
riikka__
Olipa nopea tuo sun synnytys riikka, varsinkin ensisynnyttäjälle. Ei se käynnistys sitten hölmömpi vaihtoehto kai olekaan. Alhaisella kipukynnykselläkin voi siis ilman kaikkia puudutteita synnyttää(?). Onneks ne repeämät aina pikkuhiljaa paranee, vaikka istuminen ei taida luonistua hetkeen aikaan.
Tuli meidän vauvoille sitten se päivän ikäero kuitenkin, vaikkei ihan laskettuina aikoina :D
Meillä on arki ihan kivaa paitsi yön ensi tunnit 00-03, silloin on ollut molemmat yöt levottomuutta tai huutoa ja kiukkua. Rinnat on aika kipeät ja usein pientä vuotoa. Oonkin koittanut selvittää miten sitä rintaruokinnalla pärjää kun ei saisi verta mennä maidon mukana.... korviketta en millään haluaisi käyttää kun maitoa kuitenkin tulee tosi hyvin. Pumpullakin sinne sekaan tulee verta aina välillä :(
Päivisin en ole vielä oppinut kovasti nukkumaan, yhet päikkärit vedän itse. Kun pitäs ehtiä imettämään ja itsekin syödä ja joskus pumpata ja sterilisoida ja pestä pulloja ja tutteja ja vielä omastakin haavasta huolehtia... hommaa on ihan järkyttävän paljon vaikka mies tosi paljon auttaa.
Joko pian kaikki elokuiset ovat vauvansa saaneet? Joku vielä odottamassa kuin Seea ja Lahja?
Terkuin, Serpentiini
En oo kerennyt tulla tänne aikaisemmin kirjoittelemaan... Käynnistämällä siis sain vihdoin poikani maailmaan 28.8. Mitat olivat arvioita suuremmat: 4070g ja 54cm. Käynnistys ei ollut ollenkaan kauhea kokemus. Ekaan 14 tuntiin en tuntenut supistuksia, mutta aukenin 2-3cm ja etenin synnytyssaliin asti. Siellä puhakaistiin kalvot, jolloin raskauteni ekat supparit tunsin ja sitten laitettiin tippa. Ilokaasu oli mahtava apu, jonka voimin menin 9 senttiin asti ennen kuin anestesialääkäri ehti tulla laittamaan epiduraalin. Vuorokauden päästä käynnistämisen aloittamisesta vauva oli ulkona. Itse synnytys kesti kai 7h. Ponnistusvaihe oli vaikein - oli tuota kokoa vauvalla sen verran ja itse olin ensisynnyttäjä.
Vauvan kanssa on ihanaa. Vauva on vähän huono nukkumaan muualla kuin mun vieressä, mutta eiköhän se korjaannu jossain vaiheessa. On se toinen niin pieni ja ihana
Sasbelle!
Teillä oli sitten vielä pitempi vauva kuin meillä (53cm), ja meidänkin vauvan pituutta "ihasteltiin" monessa paikkaa.
Kyllä tuo vauva-arjen ihanuus on ihan totta ainakin meillä, vaikka välillä muutaman tunnin itkukohtauksia saakin. Ensialkuun kyllä oli paniikki, että mitäs nyt tehdään, kun vauva vaan itkee eikä lopeta millään vaikka kaikki pitäs olla hyvin, mutta niin kai vauvat välillä tekevät ilman mitään syytä.
T: Serpentiini
Pikkuinen tyttö 3400g, 49cm ja pipo 34cm syntyi sunnuntaina 5.9. klo 4.35.
Aika rytinällä synnytys alkoi. Yhdeksän aikaan illalla nousin sängystä ylös ja yhtäkkiä jotain hulahti oikein kunnolla housujen läpi lattialle. Kerkesin sanoa, että nyt meni vedet, mutta mies sanoi ettei tuo ole vettä vaan verta!
Paniikissa soitto porukoille tulemaan esikoista vahtimaan ja sitten synnärille soitto ja ambulanssin tilaukseen. En yhtään pystynyt olemaan pystyssä vaan verta tuli kokoajan hulahdellen. Vauvan liikkeet tunsin onneksi kokoajan (paitsi pahimmissa mutkissa:D )
Synnärillä oltiin puolessa tunnissa ja siellä tehtiin ultratutkimus, jossa ei todettu mitään poikkevaa esim. istukan repeämää tms. Lääkäri laittoi meidät leikkurivalmiuteen ja varasi pari yksikköä verta, jos jotain pahempaa synnytyksen aikana vielä tapahtuisi.
Koska paikat oli jo niin kypsät ja sen pari senttii auki, niin lääkäri laittoi meidät suoraan synnytyssaliin ja puhkaisi kalvot. Supistukset alkoivat heti melko voimakkaina. Verta hulahteli vileä muutamaan otteeseen ja sitten tulikin enää vain lapsivettä.
Synnytys eteni nopeasti ja ilokaasulla pärjäsin 7cm asti. Sitten laitettiin epiduraali, joka onnistui aivan mahtavasti! Tunsin supistukset ja tunsin ponnistamisen tarpeen. En menettänyt tuntoa muualta kuin juuri siitä kohdun kohdalta. Olin oikein onnellinen, kun itse pystyin kutsumaan kätilön tietäen, että nyt on aika ponnistaa.
Siihen iloisuus sitten loppuikin 10 minuutin ponnistusvaihe oli yhtä helvettiä. Yritin sanoa kätilölle, etten pysty ponnistamaan puoliistuvasta asennosta. Tämä kutsui toisen kätilön paikalle ja pitivät jaloista kiinni ja käskivät vain ponnistamaan. Kiroilin ja huusin (joo, hävettää jälkikäteen..) ja yritin samalla ponnistaa, mutta ei siitä oikein tullut mitään. Onneksi supistukset oli niin voimakkaita ja vauva niin pieni, että lopulta kätilö ujutti sormiaan avuksi ja veti vauvaa ulos apuna. Ja uloshan se sieltä tuli ja olo oli heti aivan mahtava. Tällä kertaa tunsin istukankin.
Koskaan ei saada tietää mistä se hirmuinen verimäärä tuli ja mistä se johtui. Itse toivuin todella nopeasti ja koska oli niin hyvä hemoglobiini alunperin niin tuo verimäärän menetys ei aiheuttanut muuta kuin hieman heikon olon.
Tyttö on todella kiltti. Syö vaan ja nukkuu. Siskonsa jo vasta kohta jo nyt:D Miulla lähti taas jalka eilen alta, varmaan selkäranka palautumassa just siinä kohdassa missä se hermo ottaa kiinni, kuten teki ne rv:t 20-34. Toivottavasti menee ohi!
Onpas vaan ihanan kevyt olo, vaikka synnärille jäikin vain 5 kiloa:D
Seea ja pikkuinen tyttö 3 vrk ja risat
Onnea Seea, kuulosti ihan melkeen unelmasynnytykseltä tuohon ponnistusvaiheeseen asti. Melkeen ilman kipuja, oon kade :)
Itsellä kanssa alkoi vesien menolla mutta mulla ei tullut verta kuin paperiin jonkun verran vessassa. Avautumisvaiheessa tuli kyllä aika paljon sinne synnärin lattiall, että näin yksilöllistä tuokin sitten on.
Meillä kansa 3 vrk meni ilman itkun itkua ja vain pieni ynähdys silloin tällöin. Nälkä ilmoitettiin suun availulla ja jollain ihme kielen kääntö äänellä. Nyt sitä huutoa on kyllä tullut enempi ;)
Ihanaa vauva-arkea toivottaen,
Serpentiini ja Vilpuri 10 vrk
Meille syntyi myös maanantaina 23.8 (40+5) tyttö 3560g/48cm.Eli Valvojan kanssa hyvin samoilla tiedoilla melkein,vain sukupuoli ja pituus eroaa :D hassu sattuma :D
Synnytys meni hyvin,oli nopea (5tuntia 15min).Kivunlievitykseen pyysin epiduraalin joka autto hyvin mutta ponnistusvaiheessa ei enää.Ponnistaminen ei silti ollu yhtään kivuliasta,helpottavaa suorastaan supistuskipuun verrattuna.Istukka ei irronnu joten jouduin nukutuksessa käsinirrotukseen.Toipunut olen jo nyt täysin ennalleen,mihinkään ei koske ja istuminen onnistuu täysin.Eilen päästiin kotiin.Kotiinlähtötarkastuksessa lääkäri huomas vauvalla sivuäänen sydämmessä joten jouduttiin vielä ultraamaan sydän.Järkytykseksi sieltä löytyi pieni reikä :( Ottaa aikaa henkisesti toipua asiasta.Tässä nyt kuitenkin eletään normaalia arkea ja vauvan tilannetta seurataan.Toivotaan todella että reikä umpeutus iteksijään,ristin todella käteni.Kaikkea hyvää teille jo vauvan saaneille kuin myös vielä odottaville,ihanaa syksyä :)