Lue keskustelun säännöt.
Miten estää lasta tulemasta kiusatuksi?
01.08.2010 |
Olen itse ollut kiusattu ja usein vähän ulkopuolinen. Kylläkin muuten sosiaalinen ja tutustun helposti ihmisiin, mutta tiiviimmissä yhteyksissä, kuten koulussa jäin helposti vähän erilaiseksi ja syrjityksikin.
Vaikka oma lapsi on vielä pieni, huolettaa, ettei hänelle kävisi samoin. Mitä minä voisin tehdä, jotta lapsesta ei tulisi kiusattua ja hänellä riittäisi hyviä kavereita tulevaisuudessa?
Kommentit (4)
Mulla on ollut ihan ok itsetunto, mutta en myös ehkä osannut pitää puoliani riittävän hyvin. Aluksi meni siis mukavasti, mutta jossain vaiheessa jotenkin tipahdin vähän liikaa marginaaliin. Se saattoi alkaa jo siitä, kun muutimme ala-asteen aikana ja kaikki luokkakaverit olivat tuntemattomia. Lisäksi asuimme kaukana koulusta, joten jäin vähän ulos porukoista, kun luokkakavereita harvoin näki vapaa-ajalla. Kyllä minulla oli siis hyviäkin kavereita, mutta nekin jotenkin jäivät.
Paradoksaalisesti olen miettinyt olisiko hyvä itsentuntoni ollut osasyy ulkopuolelle jäämiseen. En ollut mitenkään kovin erikoinen lapsi, mutta en välittänyt vaatetrendeistä tai muista vaan harrastin ja hankin asioita, joista itse tykkäsin. Siten olinkin joskus aika pihalla siitä, mikä oli milloinkin muodikasta tai muuten vain suuri hitti.
Olen miettinyt, että hankkisin lapselleni jo pienenä harrastuksen, jossa voisi kehittyä ja saada onnistumisen kokemuksia josta ehkä saisi myös kavereita tai kehittäisi muuten taitoja, jotka ovat kaveripiirissä hyödyllisiä. Itse olisin ehkä kaivannut tuollaista itsetuntoni tueksi.
Lapsi vaikuttaa onneksi luonteeltaan hyvin sosiaaliselta, vaikka pieni vielä onkin. Olenkin miettinyt, että pyrkisimme asumaan alueella, jossa kavereita riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
omiin vanhempiin on turvaton ja kasvatuksessa lapsen mielipiteitä ja tunteita ei riittävästi huomioida. Tällöin lapsen tapa toimia toisten lasten kanssa saattaa kehittyä esim. pelokkaaksi, eikä lapsi reagoi tavanomaisella tavalla toisten kontaktiyrityksiin. Lapsi ei ehkä uskalla puhua toisille kun häntä puhutellaan tai puolustaa itseään, jos kotona lapsi on tottunut, että vanhemmat ovat ankaria, kontrolloivia ja tuomitsevia.
Kiusatuissa on tutkimusten mukaan keskimääräistä enemmän lapsia, joiden kiintymyssuhde on turvaton.
omiin vanhempiin on turvaton ja kasvatuksessa lapsen mielipiteitä ja tunteita ei riittävästi huomioida. Tällöin lapsen tapa toimia toisten lasten kanssa saattaa kehittyä esim. pelokkaaksi, eikä lapsi reagoi tavanomaisella tavalla toisten kontaktiyrityksiin. Lapsi ei ehkä uskalla puhua toisille kun häntä puhutellaan tai puolustaa itseään, jos kotona lapsi on tottunut, että vanhemmat ovat ankaria, kontrolloivia ja tuomitsevia.
Kiusatuissa on tutkimusten mukaan keskimääräistä enemmän lapsia, joiden kiintymyssuhde on turvaton.
Onko tämä jokin tutkimus? Lukisin mielelläni lisää
Terv. 2
... on vahvistaa lapsen itsetuntoa. Paljon onnistumisen elämyksiä (tottakai myös pettymykset kuuluvat tasapainoiseen kasvuun, mutta tarkoitan että lapsi kokee pystyvänsä tekemään erilaisia asioita).
Mielestäni on myös tärkeää teroittaa lapselle hänen oikeuksiaan jo ennen koulun alkua. Kiusaaminen, fyysinen ja henkinen väkivalta on väärin ja rikos. Sitä tulee tähdentää lapselle. Hänelle tulee tehdä selväksi, että kenelläkään ei ole oikeutta kohdella häntä väärin ja jos niin käy, siitä pitää heti kertoa aikuiselle ja huomauttaa kiusaajalle.
Kolmanneksi mielestäni olisi tärkeää, että lapsella on jokin harrastus, ja että hänellä on ystäviä perheen ulkopuolelta jo ennen koulun alkua. Rohkaise leikkeihin naapurin lasten kanssa yms.
Myös itsekin olin koulukiusattu, olen tullut siihen tulokseen, että kiusaamiseni johtui yksinkertaisesti siitä, että minulla oli auttamattoman huono itsetunto jo ennen koulun alkua. En ollut myöskään koulukypsä ja olin kotikasvatettu, joten pudotus julmaan koulumaailmaan oli kova. Päiväkodista tulleet lapset osaavat pitää paremmin puoliaan, koska kiusaaminen tai sen uhkahan on siellä arkipäivää.