Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Perfektionismia mainostetaan mielellään positiivisena ominaisuutena, mutta

Vierailija
31.07.2010 |

Perfektionismi psykologiassa tarkoittaa uskomusta, että täydellisyyttä täytyy tavoitella. Sen patologiseen muotoon kuuluu uskomus, että mitään täydellisyyttä huonompaa ei voi hyväksyä. Tätä pidetään usein epäterveenä uskomuksena.



Sisällysluettelo

1 Määritelmä

1.1 Positiiviset puolet

1.2 Negatiiviset puolet

2 Syyt

3 Viitteet

4 Aiheesta muualla



Määritelmä

D.E. Hamacheck kuvailee kaksi perfektionismin tyyppiä.



1.Tavallinen perfektionisti saa erittäin todellisen mielihyvän tunteen tunnollisen työskentelyn ponnistuksista.

2.Neuroottinen perfektionisti on

Burns kuvaa perfektionistit ihmisiksi, jotka kurkottavat pakonomaisesti ja hellittämättömästi kohti mahdottomia päämääriä, ja jotka mittaavat oman arvokkuutensa ainoastaan tuotannollisuutensa ja ansioidensa perusteella.[1]



Paul Hewitt ja Gordon Flett valmistivat PSPS-skaalan (Perfectionistic Self-Presentation Scale), joka määrittelee perfektionistisen itsepresentaation kolme aspektia:



1.Oman täydellisyytensä mainostaminen

2.Sellaisten tilanteiden välttely, joissa kyseinen henkilö saattaisi osoittautua epätäydelliseksi

3.Kyvyttömyys päästä yli asioista, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi. [2]

Robert Slaney loi Almost Perfect-skaalan, jossa on neljä muuttujaa:



1.Normit ja järjestys (engl. Standards and Order)

2.Suhteet (engl. Relationships)

3.Ahdistuneisuus (engl. Anxiety)

4.Viivyttely (engl. Procrastination)

Se jakautuu mukautuvan ja mukautumattoman perfektionismin välille. Sekä mukautuvat että mukautumattomat perfektionistit saavat korkeat pisteet normeissa ja järjestyksessä, mutta mukautumattomat perfektionistit myös ahdistuneisuudessa ja viivyttelyssä.[3]



Perfektionismi on yksi kuudestatoista persoonallisuusvaikuttimesta, jotka tunnisti Raymond Cattell. Se saattaa liittyä tunnollisuuteen (Conscientousness) ja neuroottisuuteen (Neuroticism) viidessä tärkeässä persoonallisuuden piirteessä.



Joachim Stoeber ja Kathleen Otto määrittivät vähän aikaa sitten perfektionismin vaihtelevat määritelmät ja mitat. Heidän mielestään perfektionismi voidaan jakaa kahteen ulottuvuuteen:



1.Perfektionistiset tavoitteet (positiiviset puolet)

2.Perfektionistiset huolet (negatiiviset puolet)[4]

Positiiviset puolet

Perfektionismi voi auttaa ihmisen onnistumiseen ja antaa motivaatiota pysyä lujana kohdatessa esteitä ja vaikeuksia. W.C. Rödell sanoo, että positiivisessa muodossa, perfektionismi voi antaa energiaa, joka johtaa onnistumisiin.[5]



Slaneyn huomasi, että mukautuvat perfektionistit saivat matalammat pisteet viivyttelyssä kuin mukautumattomat. Korkealle tähtäävät urheilijat, tutkijat ja taiteilijat usein näyttävät merkkejä perfektionismista. Esimerkiksi Michelangelon perfektionismi saattoi innostaa häntä luomaan mestariteoksia kuten Daavid ja Sikstuksen kappeli. Perfektionismi saattaa lapsilla liittyä lahjakkuuteen.



Negatiiviset puolet

Patologisessa muodossaan perfektionismi voi olla hyvin vahingoittavaa. Se voi ottaa viivyttelyn muodon silloin, kun tarkoituksena on lykätä jotain (en voi aloittaa projektiani ennen kuin tiedän "oikean" tavan toteuttaa sen), ja itsensä torjumiseen silloin, kun sitä käytetään selittämään huonoa esitystä, tai kun yritetään saada muilta sympatiaa ja vahvistusta (en voi uskoa, etten pysty saavuttamaan omia tavoitteitani. Minun täytyy olla todella tyhmä; miksi muuten en tätä osaisi?).



Työpaikalla perfektionismia usein leimaa alhainen tuottavuus, kun aikaa ja energiaa kuluu isompien projektien tai jokapäiväisten aktivititeettien pieniin epäolennaisiin yksityiskohtiin. Tämä saattaa johtaa masennukseen, vieraantuneisiin kollegoihin ja suurempiin riskeihin joutua onnettomuuteen.[6] Miriam Adderholt-Elliot kuvailee viisi perfektionistien oppilaiden tai opettajien luokkaa, jotka johtavat alisuorittamiseen:



1.Viivyttely

2.Epäonnistumisen pelko

3."Kaikki tai ei mitään" -ajattelu

4.Lamaannuttava perfektionismi

5.Työriippuvaisuus (engl. Workaholism)[7]

Intiimeissä ihmissuhteissa epätodelliset odotukset voivat aiheuttaa vakavaa tyytymättömyyttä kummmassakin osapuolessa. Perfektionistit saattavat uhrata perheensä ja ystävänsä saavuttaakseen omat tavoitteensa.



Perfektionistit saattavat kärsiä ahdistuneisuushäiriöistä, alhaisesta itsetunnosta ja masennuksesta. Perfektionismi on riskitekijä pakko-oireiselle häiriölle, syömishäiriöille ja kliiniselle masennukselle.



Syyt

Kuten monet persoonallisuuden piirteet, myös perfektionismi tapaa kulkea suvussa, ja sillä on luultavasti geneettinen osatekijä. Lapsille voi kehittyä perfektionismi, jos heidän vanhempansa käyttävät auktoriteettista tyyliä yhdistettynä ehdolliseen rakkauteen.[8] Kulttuuri saattaa myös vaikuttaa. Eräässä tutkimuksessa (Castro & Rise 2003) aasianamerikkalaiset saivat korkeammat perfektionismin pisteet kuin afroamerikkalaiset tai euroopanamerikkalaiset.[9]



Viitteet

1.? Parker, W. D. & Adkins, K. K.: Perfectionism and the gifted. Roeper Review, 1994, nro 17, s. 173-176.

2.? Etienne Benson: The Perfectionistic Self-Presentation Scale The many faces of perfectionism 10. marraskuuta 2003. American Psychological Association. Viitattu 18. maaliskuuta 2007. (englanniksi)

3.? Jason A. McGarvey: The Almost Perfect Definition syyskuu 1996. Pennsylvania State University. Viitattu 18. maaliskuuta 2007. (englanniksi)

4.? Stoeber, J. & Otto, K.: Positive conceptions of perfectionism: Approaches, evidence, challenges. Personality and Social Psychology Review, 2006, nro 10, s. 295-319.

5.? Roedell, W. C.: Vulnerabilities of highly gifted children. Roeper Review, 1984, nro 6, s. 127-130.

6.? Psychology Todayn henkilökunta: Perfectionism: Impossible Dream touko/kesä 1995. Psychology Today -lehti. Viitattu 18. maaliskuuta 2007. (englanniksi)

7.? Adderholt-Elliot, M.: Perfectionism and underachievement. Gifted Child Today, 1989, nro 12, s. 19-21.

8.? Perfectionism: Causes and Explanations The Health Center. Viitattu 18. maaliskuuta 2007. (englanniksi)

9.? Castro JR & Rice KG: Perfectionism and ethnicity: implications for depressive symptoms and self-reported academic achievement. Cultur Divers Ethnic Minor Psychol, 2003, nro 9, s. 64-78.. Perfectionism and ethnicity Artikkelin verkkoversio.



Aiheesta muualla

Psykonet

Kuntoutussäätiö

Persoonallisuustyypit

Haettu osoitteesta http://fi.wikipedia.org/wiki/Perfektionismi

Luokka: Persoonallisuuspsykologia

Kommentit (8)

Vierailija
1/8 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ikävä kyllä tätä alisuoriutuvaa perfektionistityyppiä. Muistan muuttuneeni lukioaikoina, loistava opiskelu kääntyi päälaelleen, kun pelkäsin etten onnistukaan. Jätän asioita tekemättä, venytän tekemättömiä asioita viimeiseen asti, koska pelkään etten onnistu niissä kunnolla.



Kun onnistun tavoitteideni mukaiseti, ilo kestää hyvin vähän aikaa. Keksin jo seuraavan asian, joka pitäisi tehdä loistavasti. Enimmäksen täydellisyyteen pyrkiminen siis on jatkuvaa painetta ja epäonnistumisen tunnetta. Jos en tee konkreettisia Täydellisiä Suorituksia, niin ulotan täydellisyyden vaatimuksen vähintäänkin omaan käytökseeni. Vaadin itseltäni tyyneyttä ja pitkämielisyyttä loputtomiin.



Oikeasti, järjellä tiedän että olen monessa asiassa jopa lahjakas, mutta en näe itseäni objektiivisesti. Olen salaa jatkuvaa kysymysmerkkiä muille ihmisille siitä "olinko riittävän hyvä", mutta silti en ota kehuja todesta.



Yritän salata perfektionistisia piirteitä, häpeän niitä. Ahdistun ajoittain niin, että tarvitsen siihen ulkopuolista apua. Väsytän itseni uupumuksen partaalle vaatimuksillani. Perfektionistiset piirteet ja vaativan personallisuustyypin on määritellyt psykiatri. Minulla ei ole diagnoosia näistä, mutta vahvoja piirteitä kuitenkin.



Vierailija
2/8 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli pientä paruntimista siis voi tapahtua, mutta paljonhan tuo vaatiikiin.



Kurjalta elämältä muuten kuulostaa, muiden korviin ainakin.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/8 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

ja molemmat koemme sen kyllä ihan negatiiviseksi ominaisuudeksi. Mutta minkä sille voi. VArsinkin työt pitää aina olla just eikä melkein...

Vierailija
4/8 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

yhtä vaikeata kuin kroonisesti masentuneilla. MInua helpottaa tietää oman käytökseni syyt ja seuraukset, pystyn usein katkaisemaan ajatuskuviot, mutta onnistumisen ilon säilyttäminen on vaiketa. Vaikeata pakottaa positiivista tunnetta tai antaa itselleen lupaa paistatella siinä. Tunnistan kyllä mallin tulleen omasta lapsuuskodistani... en tiedä kuinka pitkälle (äidin) suvussa tämä jatkuu. Omista lapsistani yksi on saman oloinen, olen koittanut evästää häntä tunnistamaan itsestään nämä piirteet. ap

Vierailija
5/8 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

eli pientä paruntimista siis voi tapahtua, mutta paljonhan tuo vaatiikiin. Kurjalta elämältä muuten kuulostaa, muiden korviin ainakin.

Olen itse perfektionisti, tuota lajia, joka ei pysty hyväksymään tilanteita, joissa on osoittautunut epätäydelliseksi. Toisaalta perfektionismini on myös auttanut minua saavuttamaan tavoitteeni opiskellessa ja työelämässä. Haluaisin kuitenkin olla vähemmän perfektionisti ja suhtautua rennommin epäonnistumisiini.

Vanhin lapseni on viivyttelevä perfektionisti - alkoi esim. puhumaan vasta, kun osasi suoraan täydellisiä 3-4 sanan lauseita :-0 ja piirtämisen aloitti vasta 6-vuotiaana, koska sitä ennen ei pystynyt täyttämään itselleen asettamiaan vaatimuksia piirustusten "tasossa". Rankkaa, mutta olen ihan hukassa, että kuinka auttaisin lasta perfektionisminsa kanssa. Hän on 7-vuotias nyt.

Vierailija
6/8 |
31.07.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

tai "voi" aloittaa ennenkuin tiedän "oikean" tavan tehdä ko asia. Ja aloitusyritykset eivät onnistu, koska olen vain ihan tyhjä, en keksi mitään. Tavoittelen myös mahdottomia.



Siksi suoriudunkin heikommin kuin olettaisi, koska ainoa tapa minulla saada asioita tehdyksi ja elämää eletyksi on se, etten tee mitään minulle itselleni oikeasti tärkeää. Kotona puuhastelusta nautin ilman tavoitteita. Samoin työni on yksinkertaista, mutta saan sen tehtyä, koska minulla ei ole erityisiä päämääriä sen suhteen.



Mieheni taas on sellainen perfektionisti, joka saa tästä neuroosistaan draivia tavoitetta kohden pyrkimiseen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/8 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olin aikaisemmin, mutta suuri järkyttävä tapahtuma keikautti maailmankuvan ympäri ja pienet asiat tuntuu nykyään hyvinhyvin pieniltä.

Vierailija
8/8 |
16.08.2015 |
Näytä aiemmat lainaukset

Näillä kaikilla keskustelupalstoilla perfektionismi mielletään "varsinkin ulkopuolisten silmin" hirvittävän rankaksi ja inhottavaksi ominaisuudeksi, josta halutaan vain eroon. Itse olen ns tavallinen perfektionisti, en neuroottinen, mutta todellakin siis olen perfektionisti. Silti en missään nimessä halua tästä piirteestä eroon, vaikka se joitain asioita hieman hankaloittaakin. Itse asiassa olen ylpeä perfektionismistani. Se on auttanut minua suunnattomasti elämässäni ja tavoitteissani antaen menestystä ja opettaen työntekoa. Minulla onkin hyvä itsetunto, joka varmasti vaikuttaa asiaan.

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: kolme seitsemän kuusi