Tietääkö 10v lapsesi seuraavia asioita:

Olen 43 vee:



- Mikä kuukausi on

JOO TÄN TIEDÄN



- Kuinka kelloa luetaan (analoginen)

EN AINA OSAA, PITÄÄ VÄHÄN MIETTIÄ



- Mitä opiskellaan yläkoulun jälkeen (lukio tai amis)



JOO, PAITSI ET MIKÄ HITTO ON "YLÄKOULU"?! ENNEN OLI ALA-ASTE JA YLÄ-ASTE JOISTA MUODOSTUI PERUSKOULU!



- Osaako käyttää puheessa oikein arkisia termejä kuten aterioita ovat aamiainen, lounas, päivällinen, välipala, iltapala - eilen, tänään, toissapäivänä, huomenna, ylihuomenna (ei esim. ylieilen)



EN OSAA AINA



- Hallitseeko suomen kielen astevaihtelun ja taivutuksen useimmiten esim. ruis - rukiin (ei ruiksen), auton - autolla (ei esim. audolla)



EN OSAA AINA

Vain niin voit saada apua ja kuntoutusta lapselle. Kaikki nuo ongelmat, mistä kerroit, vaikuttavat lapsen itsetuntoon, jos niihin ei puututa ja se voi johtaa yhä vaikeampiin ongelmiin jatkossa, varsinkin murrosiässä.



t. 8 v. dysfaatikon äiti

Nyt vasta luin, että oli pk:ssa sanut puheterapiaa. Ihme, etteivät ole laittaneet jatkotutkimuksiin? (49)

erityisryhmässä hän pääsi "loistamaan", koska ryhmä oli pieni ja hän oli kirkkaasti parhaimmasta päästä, johtuen osin siitäkin, että hän oli jossain vaiheessa vanhimmasta päästä (3-6v lapset, joista osa meni tavalliseen eskariin, mutta poika ei).

Mutta sitten suuri pudotus oli kun hän meni kouluun ja huomasi, miten hyviä jotkut lapset olivatkaan. Se jotenkin otti tosi koville itsetunnon kannalta. Harjoittelu ja innokas tehtävien tekeminen loppui siihen paikkaan, vaikka eskassa hän oli ollut todella esimerkillinen. Ja hän meni hienolla asenteella kouluun, nyt täällä opitaan. Mutta sitten hän jotenkin romahti todellisuuteen. Eskan hän tosiaan teki päiväkodissa ja lähinnä 2 ip viikossa esikoulutehtäviä, eli monet muut tulivat kouluun ihan esikouluryhmästä. Luulen, että normi eskassa olisi ero tullut selvemmin esille.

ap

miten koulu menee kun vaikeutuu. Toistaiseksi esim. englanti menee loistavasti, matematiikka hyvin (jopa sanalliset), äidinkieli on murhe samoin kuten musiikki (ei oppinut nuotteja vaikka kuinka harjoiteltiin ja kyse yksinkertaisesta nokkahuilukappaleesta). Ope ei halua juuri pitää yhteyttä ja aniharvoin mitään wilmaan kirjoittaa. Ei tarkasta oppilailta läksyjä. Jos lapsella menisi tosi hyvin, en välittäisi niin paljon, mutta huolissaanhan sitä on. Kun poika meni ekalle hän tuli suoraan päiväkodin erityisryhmästä, missä oli saanut pari vuotta puheterapiaa. Sitten ilmoitettiin, että normaaliin kouluun mars, ei tukitoimia, tulee pärjäämään, riittävän fiksu poika. Neurolla sanottiin että kielenkehitys oman iän tasolla, ei tarvetta seurantaan enää. No 3 vuotta on mennyt ja ei lapsi luokkansa huonoin ole, mutta aika lailla on näitä mietittäviä asioita. Kolmannella ei ollut tosiaan tukiopetusta, sai sitä ekan keväällä ja tokalla. Sitten ope vaihtui. Tämän uuden mielestä kai vain prässäämme poikaa liikaa ja pitäisi ymmärtää ettei kaikki ole lukutyyppejä. Se on totta, mutta kovin se itsetunnolle ottaa, kun tajuaa ettei ole "hyvä" tai yhtä hyvä kuin sisarukset (jotka eivät sen ahkerampia kaitten ole). ap

Kun lapsi ei ole silmiinpistävästi ns. erityislapsi ja menestyy jotenkuten koulussa + hoitaa hommansa, niin on opettajia, joiden hälytyskellot eivät vain soi.

Dysfasia ei aina tarkoita sitä, ettei osaa puhua, vaan sitä on lievempääkin muotoa, joka saattaa vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten lapsi oppii ulkoa erilaisia nimikkeitä tai ymmärtää lukemansa tekstin vaativia lauserakenteita.

Aina nämä ongelmat eivät tule esiin vielä eskarissa tai alakouluvaiheessa. Jos sinä äitinä olet huolissasi, niin kysy opettajalta, miten pääsisitte tutkimuksiin.

Olen itse toiminut koulupsykologina, joten tällaiset ongelmat ovat tuttuja. Suosittelisin psykologin puoleen kääntymistä mahdollisimman pian.

Olenkin miettinyt, että nyt alkava vuosi on viimeinen "helppo". Sen jälkeen alkavat reaaliaineet ja lukutaitoa + keskittymistä ja käsitteiden ymmärrystä tarvitaan jo paljon enemmän.



Lapsi selvästikään ei ole kovin innoissaan lähestyvästä syksystä. Koulu on kova stressi ja luulen, että hän todella pingottaa pärjätäkseen edes näin hyvin. Pingottamista ei vain kotona huomaa (huoh) koska vastustus on kovaa. Mutta luulen, ettei hänelle ole helppoa kuunnella tunneilla ja osallistua.

Kaikki nuo sujuvat hyvin, ovat pääosin sujuneet jo parin vuoden ajan.

meillä on perheessä myös kuusivuotias, jonka arvelen myös osaavan kaiken tuon.

Lisäksi hän tietää, kannattaako ostaa 3 samanhintaista tuotetta siten, että saa kolme kahden hinnalla vai siten, että jokaisesta saa 20% alennusta. Lapseni osaa myös selittää, mitä tarkoittaa kriittinen tai konventionaalinen tai vaikka tragedia.

Paitsi sen mitä tulee yläkoulun jälkeen.

Mutta osasi nuo 6v sisarensakin, paitsi tuon koulun hänkin.



Eli mielestäni kyllä 10-vuotiaan pitäisi nuo hallita.

- Mikä kuukausi on _ "Tottaihmeessä!"

- Kuinka kelloa luetaan (analoginen) _Kyllä tietenkin



- Mitä opiskellaan yläkoulun jälkeen (lukio tai amis) (Tietää noin periaatteessa, mutta ei tämä kovin konkreettinen tieto vielä ole)

- Osaako käyttää puheessa oikein arkisia termejä kuten aterioita ovat aamiainen, lounas, päivällinen, välipala, iltapala - eilen, tänään, toissapäivänä, huomenna, ylihuomenna (ei esim. ylieilen) Osaa, mutta joskus tietysti pelleilee ja puhuu yliylihuomisesta tai tosiaan ylieilisestä



- Hallitseeko suomen kielen astevaihtelun ja taivutuksen useimmiten esim. ruis - rukiin (ei ruiksen), auton - autolla (ei esim. audolla) - ei aina, hänellä on lukihäiriö.

- Hallitseeko suomen kielen astevaihtelun ja taivutuksen useimmiten esim. ruis - rukiin (ei ruiksen), auton - autolla (ei esim. audolla)

JÄnnä että heidän 10-vuotiaat lapsensa ovat siinä erehtymättömiä...