Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Asperger lasten äitejä?

Vierailija
30.07.2010 |

Minkälainen assi lapsi?

Miten jaksatte lapsenne kanssa?

Jotain käytännön vinkkejä arkipäivän helpottamiseen?

Onko lapsella kavereita?



Itsellä alkaa voimat loppua 7 v:n kanssa. Tuntuu että on kesän aikana mennyt huonompaan suuntaan, voisko johtua tekemisen puutteesta? Koko ajan mankumassa että mitä vois tehdä, mikään mitä ehdotan, ei kelpaa. Haluiaisi vaan lukea ja pelata tietokoneella. Välillä kun pitäis ulkoillakkin ja käydä kaupassa yms..



Yhtä tappelua siskonsa kanssa koko ajan, sisko kun ei tottele, tai sitten ärsyttää...Kaverit, ne kaikki kaksi, on tylsiä, tai sitten ne haluaa leikkiä "laumassa", ja tämä lapsi ei halua.



Koko ajan on kuuma, no ei suostu pukemaan shortseja, vaan on pitkät vaatteet päällä. Illalla ei nukuta, aamulla herätään auringonnousun aikaan, ja sitten kiukuttaa päivällä kun o n väsyksissä.



Ruoka ei maistu, perunoille ei saa laittaa kastiketta. pelkkiä perunoita ei "jaksa" syödä. Leipääkään ei syö, se kun on tylsää. Söisi vaan kaupan "lärtty"-pizzoja tai kebabia. Niin ja karkkia ja sipsejä.

Kommentit (58)

Vierailija
1/58 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tuo ryhmäterapia kuulostaa hyvältä! Poika kyselee, miksi hän on ainut "tämmöinen" ja miksi kaverit ei ole. Miksei kukaan muu hermostu yhtä helposti ja miten paras kaveri voi viihtyä meluisassa laumassa...

Niin paljon kysymyksiä joihin olen parhaani mukaan vastaillut.

Pojalle olisi varmasti helpotus huomata että on muitakin "tämmöisiä".



Tietääkö muuten kukaan, onko olemassa jotain aspergeristä kertovaa kirjaa lapsille?

Ollaan yritetty lapsen kanssa yhdessä löytää aspergerpiirteitä noista iltasatukirjoista. Aku Ankkaan pojan on helppo samaistua, sekin kun hermostuu niin helposti. :)



Poika rakenteli tänään hiekkalaatikolle aivan mahtavan "hiekkalinnan", puoliksi hiekkaan hautautuneita dinosauruksen luita. Aivan mahtava! Ja kaikki luut oli tietysti oikeassa järjestyksessä... Oli ihana nähdä poika onnellisena, hymyilevänä ja kaverin ihailemana.



ap

Vierailija
2/58 |
01.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Kuulostipa tutulta tuo "mahdollisimman yhteen sopivat vaatteet." :)

Meillä käytetään vain tietyn sävyisiä vaatteita. Paidoissa saa olla kuva, mutta ei liian "vilisevä".



Iskä oli ostanut pojalle shortsit, ja ihan väärää väriä. hih. Mitähän sen päässä liikkkui.. :)



ap

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
3/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

As-tytär:-). Tutulta kuulostaa tuo loma-ajan hankaluus: se tuttu ja järkevä kouluaika on oikeastaan paljon helpompaa lapselle! SAma se on keskimmäisellenikin, vaikkei AS olekaan. Mun As-tytär on ollut pian 3 vuotta kasvissyöjä, joten on erittäin selvää, että syö eri ruokaa useimmiten. Totta kai olen tehnyt hänelle aina omat ruoat. Olen liian laiska: pitäisi ottaa hänet mukaan ruoanlaittoon!



Mun tyttäreni on käynyt koko ajan koulua normioppimäärän mukaan, menestyy hyvin. Oli kuitenkin tässä reilun vuoden lastenpsykiatrian osastolla ja kävi sairaalakoulua. Omassa koulussa oli tosi pahasti kiusattu ja ahdistui ihan silmittömästi:-/. Hänellä on ollut jo viitisen vuotta käytössä lääkitys, joka estää psykooseja. Sairaalakoulun ja osastohoidon aikana on se itsetunto kohentunut huomattavasti. Nyt on taas tarkoitus mennä ihan normityttönä yläasteelle, uuteen kouluun...mua jännittää;-(. Avustaja oli alkuun päiväkodissa, eskarissa, vielä 4. luokalla. Sitten iskivät säästöt. Avustajaahan tyttö tarvitsi eniten koetilanteessa (tai oikeastaan sitä omaa rauhaa), liikuntatunneilla, siirtymätilanteissa ja ryhmätöissä.



Kovasti toivon, että lapseni joskus eläisi ihan tavallista nuoren tytön/naisen elämää. Tällä hetkellä hän on edelleen erittäin yksinäinen. Se surettaa. Älykäs, fiksu tyttö, ja niin yksin:-(.

Vierailija
4/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

lapseni isällä on todettu asperger. Kuinkahan selkeästi se periytyy? Poikani on nyt 7 vuotias enkä löytänyt kuin muutaman yhteneväisyyden kertomustenne kanssa



Hän pelkää järjettömästi monia erilaisia asioita, jouduin eilenkin illalla pitämään kädestä että uskalsi alkaa nukkumaan sen täällä liikkuneen karhun vuoksi, pelkäsi siis todella todella paljon mennä sänkyynsä.



Fyysisesti on ketterä, liikkuu paljon mutta on älyllisestikin erittäin ikäistään korkeammalla tasolla. Laskee jo nyt 2 luokan laskuja, osaa lukea, katsoo haastavia dokumentteja. Silti hän on lapsi ja leikkii legoilla ja hahmoillaan pitkiä aikoja. En ole huomannut jumiutumista ja noudattaa sääntöjä todella tarkoin, kärsii jos on tottelematon ja tuhma. Erittäin erittäin herkkä lapsi.



Olisiko syytä tutkia aspergerin mahdollisuus?



Vierailija
5/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Lapsi on fyysisesti ketterä, oppi pyöräilemään ilman appareita 4 vuotiaani. Oppi uimaan 6 vuotiaana, luistelee, hiihtää.... Kai noissa saa kulutettua ylimääräistä energiaa.

Kaikkien noiden opettelu oli..hmm..mielenkiintoista: "en ikinä opi, kaikki muut osaa" Kauheita itku/raivoamis kohtauksia, mutta väkisin opetteli. Pojan on vaikea käsittää, että kaikkea ei osaa heti.



Miten teillä lapsi toimii sosiaalisissa tilanteissa? Jos on paljon muita saman ikäisiä lapsia? Meillä aspergeriä alettiin epäillä vasta eskarissa, kun joutui "laumaan" kuten itse sanoo. Hän haluaisi kovasti leikkiä kavereitten kanssa, mutta haluaa leikkiä omilla säännöillä..kaverit ei "tottele" ja rähinä on valmis.



Meillä kanssa lapsi noudattaa sääntöjä ja kärsii tottelemattomuudesta "en minä tahallani, en tiedä miksi..." Neuvoo myös muita tottelemaan sääntöjä ja hermostuu/ei ymmärrä miksi muut ei noudata sääntöjä. Ruokapöydässä ei saa mässyttää, ei saa puhua liian kovalla äänellä, ei saa leikkiä ruoalla...Hermostuu kun sisko ei ymmärrä.



On todella herkkä. "katso, äiti, onpa kaunis maisema" Kerran poika tuli luokseni itkien, oli ollut kaverin kanssa pihalla. Kaveri oli potkinut nukkea ja se näyttii niin pahalta, että itku tuli.



Ymmärtääkö lapsesi kielikuvia? "veikö kissa kielesi?" kysymyksestä sain vastaukseksi, "höh, eihän meillä edes ole kissaa, miten se voisi kenenkään kieltä viedä?"



Jos pari kaveria eskarissa nauroi omille jutuilleen poikani vieressä, poikani hermostui helposti, ei ymmärrä sitä että eivät naura hänelle...



Jos ei mitään ongelmia tule ja pärjää kavereitten kanssa, pärjää koulussa/eskariassa, eikä itse kärsi, tuskin on syytä tutkia.



ap



Vierailija
6/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oletteko siis parisuhteessa? Olen usein miettinyt miestäni jolla hyvin paljon samoja piirteitä kuin pojallamme jolla todettu as. Mieheni ei kyllä ole sosiaalisesti yhtä rajoittunut.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
7/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

siis pojalla on diagnoosi ja hyvin paljon samoja piirteitä on isässä. Parisuhteessa olemme. Siis olen miettinyt, että varmaan on isälläkin As, diagnosoimaton.



Mieheni on jokseenkin epäsosiaalinen, viihtyy niiden kavereiden kanssa jotka ovat kiinnostuneita samoista asioista. Jos meille tulee vieraita, mieheni tuskin osallistuu kahvipöytäkeskusteluun, painelee mielummin autotalliin puuhailemaan omiaan.



Mieheni ei osaa valehdella, hyvä sekä huono asia. "Mekko on ruma, juu kyllä sulla on iso perse" Mutta toisaalta jos esim.kehuu nätiksi, uskon sen olevan totta.



Mies on löytänyt työpaikan jossa viihtyy, usein töiden jälkees saan kuulla yksityiskohtaisen tarkan selityksen työpäivästä, kenen kanssa kävi kahvitauolla jne...



Toisaalta, hän olettaa minun olevan yhtä tarkka. jos unohdan mainita nähneeni jotain kaveriani kaupungilla, ihmettelee, miksi en ole kertonut...



Vierailija
8/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

kaikki kunnia teille jotka jaksatte tuollaista rumbaa.



Tuttavani pojalla on as mutta äiti on sen kieltänyt ja se on minusta surullista. Ei ole halunnut diagnoosia.



Säälin poikaa.



Mitä se diagnoosi olisi elämää vaikeuttanut kun kaikki näkee tuosta pojasta ettei ole "normaali".

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
9/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Olipa hauska lukea tätä ketjua, niin paljon tuli tuttujua asioita vastaan :)



Kesä on ollut meillä aika leppoisaa, tuntuu että loma-ajat menevät paremmin kuin kouluarki. Osaltaan se varmaan johtuu siitä, että poikani ei oikein haluaisi mennä kouluun, siellä on kuulemma niin tylsää.



Poikani on myös erittäin valikoiva syöjä: vihanneksista vain raaka porkkana ja paprika menevät, hedelmistä ainoastaan omena. Ei syö mitään makaronia eikä yleensä perunaakaan. Kastikkeita vain tietyn värisiä: keltainen kanakastike ja ruskea lihakastike. Auta armias jos kanakastike onkin liian oranssia tai lihakastike vaaleaa, silloin sitä ei voi edes maistaa.



Aspergeria alettiin meillä epäillä ja viimein diagnosoitiin eskarivuoden aikana. Siellä pojan erilaisuus näkyi ryhmässä. Sitä ennen hän oli ollut kotona eikä missään hoidossa. Eskarissa hän mm. kieltäytyi piirtämästä ja ruokailun kanssa oli ainainen vänkääminen. Keskusteluissa ja haastatteluissa hän ei halunnut puhua mistään tunnetiloista yms. eikä myöskään osannut nimetä tunnetiloja kuvista.



Kavereita hänellä on ehkä 2 mutta niitäkin tapaa hyvin harvoin. Isommassa porukassa ei kykene leikkimään ja välillä kavereiden kanssakin tulee riitaa, kun toiset eivät leiki hänen säännöillään sitä mitä hän haluaa. Minua asia surettaa, sillä hän selvästi haluaisi leikkiä enemmän kavereiden kanssa, mutta nämä eivät ymmärrettävästi jaksa hänen käytöstään. Hän viihtyy kyllä paljon yksikseenkin, leikkii legoilla ja rakentelee huoneensa täyteen leikkimaailmaansa.

Vierailija
10/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Meidänkin pojalla on hermot menneet tänä kesänä huomattavasti useammin kuin viime kesänä tai siinä välissä vuoden aikana, ikää 9v. Luulen, että lämpimät ilmat eivät oikein sovi hänelle. Samoin ajoittain tekemisen puutetetta. Odotellaan syksyä ja ilmojen viilenemistä, jospa palautuisi ennalleen.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
11/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Arki on melkoista rumbaa välillä. Ei voi tehdä mitään yllättävää tyyliin: nyt kengät jalkaan, lähdetään uimahalliin. Pari tuntia ennen uimahalliin menoa (mieluiten jo edellisenä päivänä) pitää alkaa puhumaan uimahalliin menosta. Siitä että mitä siellä tehdään, miten käyttäydytään, missä kohtaa joutuu odottamaan...jne, vaikka ollaan käyty uimassa n.kerran kuussa.

Kauhea natina, ettei haluaisi lähteä ja jos siellä on muita ihmisiä ja jos niitä on paljon ja pitääkö saunaan mennä jos joutuu jonkun viereen.....



Lopulta reissu on kiva ja jälkeenpäin muistellaan, että oli kiva kun lähdettiin, mutta kun se lähteminen on niiiiin vaikeaa.

Pitäisi varmaan sopia että joka kuukauden ensimmäinen tiistai on uimahalli tiistai..jne..

Välillä vaan itse haluaa tehdä jotain vähän yllättävämpää. Että käydäänpä tänään cittarissa eikä prismassa tms..



Melkoista vääntämistä välillä, mutta sitten on palkitsevaa, kun saa tuon meidän pikku tosikon hymyilemään. Tai näkee että hän "heittäytyy" iloitsemaan ja unohtaa kaikki säännöt edes hetkeksi.



Tänään muuten laittoi ekaa kertaa tänä kesänä shortsit jalkaan :) joo, alkaa ilmat jo viilenemään, niin nyt sitten kelpaa.

Vierailija
12/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

aikuisen assin.

Isä kielsi pojan olevan mitenkään poikkeava. äiti yritti saada apua ja neuvoja, mutta neuvolassa todettiin olevan vain persoonallinen.



20v:nä sai lopulta diagnoosin. Elämä käytännöllisesti katsoen pilalla. Kavereina vaan rikollisia, kaikki koulut jääneet kesken, sossun eletettävänä, ei osaa edes sukkia pestä itse vaan heittää käytetyt roskiin ja ostaa uudet. :(



Uskoisin, jos olisi diagnosoitu aikaisemmin, olisi jo lapsena tiedetty miksi on "outo", olisi saanut koulussa ehkä apua, ei opettajan haukkuja... Voi olla että tuollakin ihmispoloisella olisi vielä elämä edessä. Nyt tuntuu että tässä odotellaan junan alle jäämistä tms.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
13/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

aspalsta.net



Siellä monenmoisia vinkkejä ja vertaistukea.

Vierailija
14/58 |
02.08.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

toinen heistä on yliopistolla tekemässä väitöskirjaa, nyt on lisensiaatti. Assius näkyy kyllä päälle, kun sen tietää, mutta toisaalta ylopistolla on niin paljon muutenkin omituista jengiä, ettei se siellä mitenkään erityisen poikkeavasti erotu.



TOinen on oma mieheni. Hän on sosiaaliseti ihan sujuva omassa (tosin aika suppeassa) kaveripiirissään, mutta hermostuu sen laajemmista kuvioista, eikä oikein haltsaa etikettiä jms sääntöjä. On myös rehellinen. Rahasta ei ymmärrä juuri mitään, mutta hyvin meillä taloudellisestikin silti menee kun minä huolehdin sijoituksista ja laskuista. Mies on erityismielenkiinnonkohteeseensa liittyvässä ammatissa tosi hyvä ja pätevä ja tyytyväinen oloonsa, eikä esim nyt laman aikaan ollut mitään työttömyyden vaaraa, vaikka on suhdanneherkällä alalla.



Myös meidän pojalla nyt 13 v. on asperger. Luulen, että myös miehen isä olisi saanut dg:n jos sellaisia silloin olisi tutkittu. Appiukollakin menee kuitenkin aika hyvin sekä sosiaalisesti ja parisuhteessa että taloudellisesti, vaikka usein on vähän "Omissa maailmoissaan". Hänkin on ekkoalallaan ammatissa. Tosi paljon riippuu siis siitäkin, että miten lähiympäristö assiin suhtautuu.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija
15/58 |
17.11.2010 |
Näytä aiemmat lainaukset

Oma poikani on 7-vuotias, ja asun myös Pohjois-Helsingissä. Poikani kaipaa nyt ennen mutta ystäviä.

Vierailija
16/58 |
26.08.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Tyttö sai diagnoosin reilu vuosi sitten ja nyt aloittelemmme toimintaterapiaa. Hän aloitti juuri 2 luokan tavallisella luokalla jolla on ollut koko ajan. Viisas on mutta sosiaaliset taidot ovat heikot eikä kavereita ole. Välitunneilla on aika lailla yksin vaikka nyt tänä vuonna on vähän päässyt leikkeihin mukaan. Tai siis suostunut itse menemään, kukaan häntä ei kai kiusaa..

Kesä meni meillä leppoisasti sillä eka luokka oli todella raskas. Koulun aloitus oli todella haastavaa ja raskasta. opettajalla oli tieto tytön diagnoosista mutta, kun ei tuntenut luokaltaan juuri ketään (pari poikaa oli eskarissa) niin ei oikein päässyt juoneen mukaan. Tyttö oppi pyöräilemään vasta pari kk:tta ennen koulun alkua mutta lukemaan ja kirjoittamaan jo 4 vuotiaana. Syöminen (varsinkin koulussa) aiheutti ahdistusta ja itkua. Nyt menee jo vähän paremmin vaikka vaatii edelleen opettajan kontrollointia. Wc:ssä käy vain, kun opettaja muistuttaa.

Kotona tyttö leikkisi vain sisällä (Legot, pokemonit) tai pelaisi tietokoneella. Hän myös lukee paljon. Laikit sujuvat kaverin kanssa kahdestaan leikittynä tosi hyvin (nykyään) mutta jos joku muukin tulee leikkiin mukaan tyttömme vetäytyy. Vaatteissa hän ei ole valikoiva kunhan ne eivät vain tunnu ; ) Mekkoja, sukkiksia yms meillä ei ole ollenkaan. Yöpaidat ja verkkarit riittäisivät hänelle. Paljain jaloin ei voi olla, sandaaleissakin täytyy olla sukat. Vuoden tyttö nukahti melatoniin voimalla mutta nyt nukahtaminen sujuu vähän paremmin.

Eniten arjessa meitä hankaloittaa se, ettei tyttö tunne nälkää, wc hätää (tässä olemme edityneet!) väsymystä normaalisti. Hänellä on sekä aistiyli- että aliherkkyksiä.

Nyt olemme ottaneet arkeen laajennetun lukujärjestyksen lisäksi käyttöön time timerin, vähän kuvia ja muistilistat. Lahjomme lisäksi, kun tyttö onnistuu hänelle haastavissa asioissa. Juuri tienasi uuden Skylander hahmon pesukerroista.

TIC -oireita on ollut vaihtelevasti. tyttö rykii ja kakoo kurkkuaan aika ajoin. Eskarivuonna tätä oli paljon ja nyt taas kesällä melkein vuoden tauon jälkeen : (



Mukava ketju ja mielelläni lukisin As tyttöjen kuulumisia enemmän!

Vierailija
17/58 |
18.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

kiinnostaisi lukea lisää asperger-lapsistanne.



t. 4-vuotiaan, mahdollisesti as-lapsen äiti

Vierailija
18/58 |
19.12.2012 |
Näytä aiemmat lainaukset

Hämmästyneenä luen tätä ketjua. Tunnistan tästä monta asiaa. Tässä meidän vielä selvittämätöntä tarinaa;



Nyt 11 v. poika ja tavallisessa koulussa. Erityisesti tänä vuonna tarvinnut paljon tukea mm. matematiikassa ja äidinkielessä. Käy erityisopella.

Me vanhemmat olemme pyytäneet jatkotutkimuksia, sillä asiat eivät ole tuntuneet olevan kohdillaan pariin vuoteen. Meillä on 3 lasta ja hänellä tuntuu olevan erityisen paljon haasteita.



Oireita:

- sanat ja äänteet kääntyvät puheessa, ilmaisu vaikeaa vaikka on reipas

- niska-alueen ja hartioiden pakonomaista "kääntelyä, naksauttelua" jaksoittain

- selittämätöntä rykimistä, selvitelty erikoislääkärillä eikä syytä, ajoittaista.

- rajoittunut kaveripiiri, vain muutaman kanssa tapailee 2-3 krt/vko. Muiden kanssa ei kuulemma halua olla.

- keskittymisen vaikeus ja erityisesti tehdessä koetta koulussa. Nopea suoritus ja kokeen palautus ensimmäisenä - tulos aina alle 7. Harjoitellaan paljon kotona ja useaan otteeseen ennen koetta.

- nukahtaminen vaikeaa, herää kuitenkin aikaisin

- tietokone ja känny veisi mennessään ellei rajoita

- vilkas ja ketterä olemus, lahjakas liikkuja. Olemme puolipakottaen kuljettaneet yhdessä ryhmälajissa ja yhdessä yksilölajissa. Nauttii näistä, jos ei tule liikaa painetta.

- pienikin naarmu tms. aina vähintään laastari

- syö ruokansa muutamassa minuutissa ja verensokerin laskiessa persoona muuttuu pikkumonsteriksi

- mikään hiertävä tai "epämukava" vaate ei käy

- ei hallitse tunteitaan, kokee supervoimakkaasti ja on impulsiivinen

- haluaa suihkuun 1-2 krt/päivässä (toisaalta hyvä=))

- pelkää hysteerisesti kaikkea lääkärillä käyntejä yms. tutkimuksia ja raivoaa, miksi häntä aina viedään jonnekin. Saattaa terveyskeskuksen koko ajomatkan huutaa kuinka vihaa minua ja tärisee hysteerisesti.

- ei muista saaneensa/kuulleensa esim. ohjeita tulevalle illalle

- ainoa yksin kiinnostava tekeminen on tv, tietokone tai kännykkä



TOISAALTA:

- ihana, tunteellinen poika

- välittää pienemmistään hämmästyttävän paljon (esim. sukujuhlissa aina huolehtii, tätä ihmetellään)

- erittäin huumorintajuinen ja ilmeikäs

- viihtyy kotona

- ja tosiaan lahjoja liikunnassa, mutta ei halua niitä käyttää



MUTTA:

- minä olen todella huolestunut tästä keskimmäisestäni, tuntuu että vaikka kuinka kannattelee niin en osaa oikealla tavalla.

Erityisesti huolestuttaa parin vuoden päästä alkava yläaste ja murkkuikä.



Mitä mieltä olette? Voisiko olla as?

Vierailija
19/58 |
18.03.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

Metsä ja luonto rauhoittavat näitä lapsia,veden läheisyys,uiminen ja muu luontoretkeily sopivat hyvin ja tasapainottavat,ei ole metsässä liikaa meteliä eikä ärsykkeitä!Mielikin rauhoittuu ja sopii aikuiselle kuin myös lapselle.

Vierailija
20/58 |
10.09.2013 |
Näytä aiemmat lainaukset

up

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: neljä kahdeksan seitsemän