Lue keskustelun säännöt.
Asperger lasten äitejä?
30.07.2010 |
Minkälainen assi lapsi?
Miten jaksatte lapsenne kanssa?
Jotain käytännön vinkkejä arkipäivän helpottamiseen?
Onko lapsella kavereita?
Itsellä alkaa voimat loppua 7 v:n kanssa. Tuntuu että on kesän aikana mennyt huonompaan suuntaan, voisko johtua tekemisen puutteesta? Koko ajan mankumassa että mitä vois tehdä, mikään mitä ehdotan, ei kelpaa. Haluiaisi vaan lukea ja pelata tietokoneella. Välillä kun pitäis ulkoillakkin ja käydä kaupassa yms..
Yhtä tappelua siskonsa kanssa koko ajan, sisko kun ei tottele, tai sitten ärsyttää...Kaverit, ne kaikki kaksi, on tylsiä, tai sitten ne haluaa leikkiä "laumassa", ja tämä lapsi ei halua.
Koko ajan on kuuma, no ei suostu pukemaan shortseja, vaan on pitkät vaatteet päällä. Illalla ei nukuta, aamulla herätään auringonnousun aikaan, ja sitten kiukuttaa päivällä kun o n väsyksissä.
Ruoka ei maistu, perunoille ei saa laittaa kastiketta. pelkkiä perunoita ei "jaksa" syödä. Leipääkään ei syö, se kun on tylsää. Söisi vaan kaupan "lärtty"-pizzoja tai kebabia. Niin ja karkkia ja sipsejä.
Kommentit (58)
53, älä nyt viitsi puhua pehmeitä. As-diagnoosia EI anneta terveelle ja normaalille lapsille, kyllä heillä on isoja ongelmia sosiaalisissa taidoissa ja monella muullakin osa-alueella. Et voi muutaman sanan perusteella tietää, minkä asteisista ongelmista on kyse - mutta usko pois, turhaan diagnooseja ei jaeta, niitä edeltää 1-3 viikon osastojakso keskussairaalassa, neurologin, psykologin, puhe- ja toimintaterapeutin, yleislääkärin tutkimukset, lapsen testauksia, vanhempien pitkät kartoittavat haastattelut jne.
terv. 11-vuotiaan as-pojan äiti
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No rakas, 53, vaikka sinä lukisit tätä ketjua millä tavalla, ei sunun lapsillesi sillä keinoin tule diagnoosia. Diagnoosin tekee neuropsykiatri yhdessä psykiatrian, psykilogian ja sosiaalityön alojen ammattilaisten moniammatilisen työryhmän testien ja kartoitusten perusteella. Tutkimukset kestävät usein kuukausia ja niihin tulee lähete esimerkiksi kouluterveydenhuollosta tai päiväkodista sen takia, että siellä on ollut pitempään sellaisia vaikeuksia, joita tavallisten lasten kanssa ei ole. MOnilla lapsilla läheteprosessikin kestää kauan. Meidän pojasta sanottiin jo päiväkodissa, kun hän oli 5, että pitää tutkia, tässä on jotain omituista. Silloin tutkimukset eivät edenneet alkua pidemmälle kuitenkaan, lapsi todettiin normaaliksi, vaikka vähän tavallista luovemmaksi. Eskarissa pääsi pieneen ryhmään ja kaikki meni hienosti, mutta heti koulun alkaessa ongelmat alkoivat taas. Kuitenkin vasta toisen luokan keväällä ne eskaloituivat siihen pisteeseen, että koululääkäri teki lähetteen. Voin kertoa, että siihen mennessä oli istuttu koulussa jos jonkinlaisessa oppilashuoltopalaverissa syynättävänä.
Tutkimusten aikana suljetaan pois varsinaiset psykiatriset sairaudet ja mielenterveysongelmat (psykoosit ja masennukset ja ahdistukset) ja oppimisen ongelmat, sekä perheen "sosioekonomiset ongelmat" koska ne voisivat aiheuttaa samanlaisia oireita. Eli siis lääkäri, psykologi ja sossutyöntekijät selvittävät, että näistä ei ollut kyse. Sen jälkeen aletaan tekemään spesifimpiä testejä autisminkirjon alalta. Niitä tehdään polikliinisesti useammalla käynnillä ja epäselvempien tapausten osalta myös osastojaksolla. Niitä ei tehdä parin sanan kuvauksen perusteella.
Kyse ei niinkään ole siitä, mitä yksittäisiä oireita jollain assilla ja joillain tavallisilla lapsilla satuinnaisesti esiintyy - ne voivat hyvinkin olla saman näköisiä, vaikka johtuvat eri syistä, ja sitäpaitsi assilapsillakin on vielä aspergeroireiden lisäksi kaikki ne tavallisten lasten kummallisuudetkin - vaan oireiden voimakkuudesta ja esiintymistiheydestä.
55, nimenomaan. Yksittäisiä oireita voi lievinä esiintyä normaaleillakin lapsilla, mutta asseilla niitä on useita ja voimakkaina.
Kannattaa toki ymmärtää, että aspergeria ei ole joko-tai. Se on ikäänkuin jatkumo, jossa toisessa päässä on täysin terve, toisessa päässä syvästi autistinen ihminen. Asperger-diagnoosi voi olla myös "puolinainen" siinä mielessä, että siinä lukee "piirteitä Aspergerista".
54
Ja up jos jollain olis vielä kokemuksia?
Omasta mielestäni aika helppo, koulun mielestä oli eräässä vaiheessa todella hankala. MÄ jaksan, koska vaihtoehtoja ei ole ja koska rakastan sitä lasta yli kaiken.
Käytännön vinkkejä: rutiinit yli kaikeen.Koittakaa pitää niistä kesälläkin kiinni, vaikka tietysti assien kodalla tulee jo sekin vastaan, että pitäisi opettaa assille joustavuutta. Meidänkin poika on pitänyt pitkiä collarihousuja kaikki nämä helteet, mutta jostain syystä ei tunnu olevan niissä kuuma. On siinä se hyvä upoli, ettei ainakaan pala. Farkkuja tämä ei pukisi päälleen ikinä. Uimashortsit kelpaavat ja trikoiset shortsit myös. Etsikää kevyitä pitkäpunttisia ja -hihaisia vaatteita, joissa ei kuuma mutta jotka kelpaa. Puuvillatrikoota esim.
Älä anna pelata loputtomiin. Tee päivään lukujärjestys, jossa tietty aika on peliaikaa ja lukuaikaa ja sitten on ne muut jutut jotka myös on tehtävä. Joka päivälle oma lukkari, josta voi vetää yli "suoritetut" kohdat.
Palkkiosysteemi kun pystyy olemaan tappelematta siskon kanssa. Jää päivä useampaan parin kolmen tunnin osaan, joista jokaisesta saa tarran kun homma on onnistunut. Tietty (saavutettavissa oleva, ei liian iso) määrä tarroja tuottaa lisää peliaikaa tai lukuaikaa.
Mun mielestä vaikeinta aikaa oli noin ekalta luokalta viidennelle luokalle, kaikkein pahinta noin tokalta neljännelle. Sen jälkeen pojalla on mennyt paremmin. 4-6-luokilla poika kävi neuropsykologisessa ryhmäkuntoutuksessa, joka tuntuu auttaneen todella paljon. Ennen kaikkea niitä kavereita on nyt ja niiden kanssa on kivaa. Koittakaa hankkia kuntoutusta jos mahdollista, mutta kyllä ikäkin varmaan helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä kesä on aina helpompaa, stressitöntä aikaa. Koulu tuo mukanaan suuren sosiaalisen stressin ja silloin on koko perheen jaksaminen kortilla. Kyllä meilläkin joudutaan keksimään aktiviteetteja koko ajan, kavereita ym touhua. (Hyväksyy siis vain pari-kolme kaveria). Nykyään pelaa tieskalla omaa erityisalaansa liittyvää peliä, joten viihtyy todella mukavasti välillä yksinäänkin.
Kesäloma voi vaikuttaa asseihin siten, että normaali koulupäivärutiini muuttuu enemmän joutilaaksi elämäksi ja assille tulee siitä turvaton olo. Alkukesästä meilläkin oli tälläistä ilmassa. Ehkä neuvona voisi olla jokin tietty struktuuri lomapäiviinkin. Itse yritän pitää kiinni ruoka-ajoista ja tietyistä rutiineista.
Meilläkin tapellaan siskon kanssa, mutta katson sen kuuluvan sisarusten normaaliin kanssakäymiseen, kunhan otteet eivät kovene.
Meilläkään ei shortseja pueta, mutta poika ei valita kuumaakaan. Syöminen on hidasta ja lähinnä ruuan näykkimistä.
Tilanteissa, joissa poika jumittaa, yritän usein tehdä sopimuksen. Että jos suostuu tekemään jotain tai tulemaan mukaan johonkin, niin saa jotain mieleistään. Myös viikkoraha "hyvästä käytöksestä" tms on ollut kova juttu nyt kun poika ymmärtää rahan arvon. Sillä on saatu paljon aikaan.
Ei ole kyllä helppoa kenelläkään. Jaksamista sinulle!
Lukujärjestys otetaan käyttöön!
Peliaika on rajoitettu kahteen tuntiin päivässä, kaks tuntia, koska on kesäloma. Kun koulu alkaa, palataan tunnin peliaikaan.
Poika käy neuropsyk.kuntoutuksessa kerran kuussa, nyt kesän ajan sekin homma on lomalla..huoh.
Pelottaa kouluun meno, lasta ja minua. Toisaalta, saisi päiviin enemmän sisältöä ja tapaisi kavereita.
Toivottavasti ikä helpottaa. Veljeni kohdalla ikä ei helpottanut, vaan toi lisää ongelmia, tosin hän sai diagnoosin vasta parikymppisenä ja se oli tavallaan jo myöhäistä. Kaikki piti häntä vaan omituisena ja kiukuttelevana lapsena :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
kesä on aina hankalaa aikaa kun ei ole tiettyä päiväjärjestystä, koulun alkaminen helpottaa aina syksyisin.
Pojalla on pari kaveria, joilla myös as, vieraillaan puolin ja toisin. Ulos ei mene itsekseen ollenkaan, koska on tullut kiusaamisen vuoksi araksi.
Älä laita perunoille kastiketta jos ei halua, meillä syö vain tiettyjä ja tietynmerkkisiä ruokia.
Millaiseen kouluun lapsesi menee?
se on aika amerikkalainen, mutta vähän soveltaen siinä on paljon suomalaisenkin assilapsen koulun käynnissä vanhempien huomioitavaa.
Ja koita ottaa yhteys koulun reksiin nyt heti elokuun alussa, jos pääsisitte vielä ennen koulun alkua tutustumaan rauhassa paikkoihin, reitteihin ja koulun sääntöihin. Niiden omaksuminen koulun alettua ihmisvilinässä voi olla hankalaa ja yksikin pieni etukäteiskäynti voisi helpottaa teidän molempien pelkoa ja jännitystä ratkaisevasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
toimintaterapia on hyvä as-lapselle, se jotenkin avaa luukkuja ulkomaailmaan ja tekee toiminnasta jäsennetympää.
Oma poikani menee neuropsykiatriseen kuntoutukseen syksyllä. iellä tavoitteena on opetella oman toiminnan ohjauksen hallintaa ja opetella sietämään rutiiniasioita, koska aina ei voi vaan piirrellä sarjakuvia, vaikka miten olisi kiinnostavaa :)
Välillä tuntuu, että on ihan yksin assin kanssa, eikä kukaan ymmärrä. Kun puhun jollekkin omalle ystävälle lapsen raivareista tai nirsoilusta, tulee vastaus: "joo, niin meilläkin.." Mutta kun tiedän, ettei oikeesti tajua! Kyllä kaikki kiukuttelee, mutta..
En laita perunoille kastiketta, kun ei syö kuitenkaan, ei kastiketta, ei perunoita, ei yhdessä eikä erikseen. Onko teillä assille omat ruuat? Kun koko perhe syö perunaa ja soossia, niin annanko assin syödä sitä lärtty pizzaa?
On menossa ihan tavalliseen kouluun, n.20 oppilasta luokassa, 100 koko koulussa. Ei saanut henk.koht avustajaa. Joku kouluavustaja on koulussa, yrittävät pitää mahdollisimman paljon tässä luokassa. Opettajalla on tietoa assista, vaikutti ihan pätevältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ole tarkkana ihan alusta asti miten lapsesi ottaa opetusta vastaan ja jos tuntuu siltä, että putoaa kärryiltä, vaadi pienempää ryhmää tai ainakin erityisopettajatunteja.
As on usein hankala normiluokassa, koska usein nämä lapset eivät koe esim yleisesti annettujen ohjeiden koskevan itseään.
Mä teen meillä usein kolmeakin eri ruokaa (tätä en kehtaisi tunnustaa kenellekään kasvotusten) koska jos makaronit on liian vähän keitetty, jauheliha on liian ruskeaa tai sipulirouhe puuttuu seasta, lapsi ei syö. Ja nälkäisenä saa järjettömiä naksuja, joten mielummin teen sitä mitä syö ja kaikki sujuu helpommin. Poika on myös opetellut itse tekemään herkkusössöään ja on samalla huomannut, että eihän se tosiaankaan ole aina ihan samanlaista. Hänen on myös ollut helpompi maistella uusia makuja kun on tehnyt ruuat itse. Poika on ollut aina epäluuloinen vieraiden ihmisten tekemiä ruokia kohtaan, koska ei varmasti tiedä mitä niihin on laitettu.
On käynyt kuntoutuksessa, mutta kesän aikana on pidetty lomaa siitäkin, ei minun aloitteesta.
Pojalle on tullut kesän aikana outoja tapoja: nuolee sormiaan, koko ajan, kaupassa, kylässä, kotona...ei pysty lopettamaan. Ehdotin kynneliä..poika sanoi ei, kuulemma ei halua lopettaa. Annan nuoleskella.
Lisäksi on alkanut "hypähdellä" kävellessään. Ottaa 2-5 askelta ja pompahtaa kantapäillään. vaikea selittää...
Aina on tehnyt käsillään jotain, kaivanut housujaan, haronut hiuksiaan, tuo nuoleminen on vaan niin..rasittavaa katsoa ja kuunnella! Hypähtely onkin ihan uusi juttu!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
tästä lähtien meilläkin on aina pojalla kelvollista ruokaa! Tosiaan, nälkäisenä on paljon pahempi tapaus!
Jotenkin vaan yrittäny "sopeuttaa" syömään sitä mitä muutkin, no kun ei koko poika ole sitä mitä muutkin, niin miksi söisi kuten muut.
Kiitos hyvistä vinkeistä!!!
ap (kokee valaistumista assin suhteen)
terapiassa on usein taukoja lomien ja vammaistukien haun vuoksi...niile ei mitään voi.
jospa nuoleskelu on muuttumassa hypähtelyksi?
ja jos nuoleskelua on pakko tehdä, sitä on mahdollista opetella vähemmän huomiotaherättäväksi ja äänettömäksi. Pojallani on usein asioidessa kädessä joustava maskottilelu, jota puristelemalla muut maneerit vaimenevat ja pääsemme määränpäähän aiheuttamatta suurta huomiota.
Meilläkin poika hyppelee edestakaisin eteisessä varsinkin iltaisin, ehkäpä purkaa sillä ylivireyttä ennen nukkumaanmenoa. Tic-liikeet ovat uusi lisä outouksissa: joskus kumat pomppivat, joskus silmät kääntyilevät nurin, joskus tekee kurkulla ihmeellistä rahinaa, joskus koko suupieli pompahtaa korvaan. Huokaisinkin helpotuksesta kun poika pääsee erityisluokalle. Tavallisessa luokassa hänet varmasti kiusattaisiin hengiltä.
Joo tuo sopeuttaminen on ihan hieno tavoite, mutta ei sitä loputtomiin jaksa, kun lapselta putoaa housut jalasta ja kuitenkin jotkin ruuat kelpaa.
saurannut.
Nirsoilu ruuan suhteen, maneerit (vessanpöntön kansi jne). Kulkee pitkähihaisissa ja farkuissa aina. Oppi vasta yli 10-vuotiaana ajamaan ilman apupyöriä polkupyörällä.
Pelkotilat, ahdistuneisuus. Kävi erityisluokalla, mutta ei saanut omanlaistaan opetusta, koska luokalla monentasoista Downia, Williamsia jne.
Karmaisevinta, että äiti on yh ja joutunut taistelemaan joka ikinen vuosi terapian, vammaistuen ja omaishoidontuen. Äiti ei voi mennä töihin, koska ei ole ketään, joka lasta hoitaisi sen ajan. Köyhyys oli alituinen vieras.
Äiti valvoi vuosikaudet, koska lapsi huusi yöt ja päivät. Diagnoosia etsittiin kauan.
Sosiaaliset suhteet vajavaisia, jatkuva kyselytulva. Laumassa toimiminen ei onnistu. Pakkoliikkeitä ja hypähtelyä.
Vihanpurkauksia. Äärimmäisen älykäs tietyllä tapaa, mutta aivojen ja käden välinen yhteistyö ei toimi.
Ihana muksu. Teini nyt.
saurannut.
Nirsoilu ruuan suhteen, maneerit (vessanpöntön kansi jne). Kulkee pitkähihaisissa ja farkuissa aina. Oppi vasta yli 10-vuotiaana ajamaan ilman apupyöriä polkupyörällä.
Pelkotilat, ahdistuneisuus. Kävi erityisluokalla, mutta ei saanut omanlaistaan opetusta, koska luokalla monentasoista Downia, Williamsia jne.
Karmaisevinta, että äiti on yh ja joutunut taistelemaan joka ikinen vuosi terapian, vammaistuen ja omaishoidontuen. Äiti ei voi mennä töihin, koska ei ole ketään, joka lasta hoitaisi sen ajan. Köyhyys oli alituinen vieras.
Äiti valvoi vuosikaudet, koska lapsi huusi yöt ja päivät. Diagnoosia etsittiin kauan.
Sosiaaliset suhteet vajavaisia, jatkuva kyselytulva. Laumassa toimiminen ei onnistu. Pakkoliikkeitä ja hypähtelyä.
Vihanpurkauksia. Äärimmäisen älykäs tietyllä tapaa, mutta aivojen ja käden välinen yhteistyö ei toimi.
Ihana muksu. Teini nyt.
silloin on valittu vääräntasoinen ryhmä tai opettaja ei ole tehtäviensä tasalla, jos opetus kärsii muiden oppilaiden vuoksi. Vaikeiden käytöshäiriöiden vuoksi asseja on pidettävä samoissa opetusryhmissä kuin vaikeammin vammaisia. Tämä ei saa silti estää henkilökohtaista oppimista. Oma tyttöni on samassa opetusryhmässä mm down-lapsien ja cp-vammaisten lasten kanssa eikä se vaikuta mitenkään tytön oppimiseen.
Ehkäpä käytöshäiriöt ja epävakaa tunne-elämä vaikutti em lapsen koulunkäyntiin enemmän kuin vieressä istuva vammainen lapsi.
Rutiinit helpottavat eli myös lomapäiviin oma lukujärjestys.
Meillä halusi pienestä pitäen ottaa itse kaapista vaatteet, joten laitoin vaatteet kaappiin niin, että toisella hyllyllä on kouluvaatteet ja toisella kotivaatteet (joilla tykkäs rönytä lähiojissa). Kaikkien vaatteiden värit mahdollisimman yhteensopivat, niin ei pitäisi olla kenenkään silmään sopimatonta. Tämä helpotti arkea huomattavasti: poika osasi ottaa vaatteet, ja viihtyi kun oli itse valinnut vaatteet sekä vahvisti itsetuntoa. Shortseja ei meilläkään pueta päälle, ei ole koskaan puettu.
Ruokailusta: meillä poika saa syödä sitä, mitä suostuu syömään. Helpottaa kaikkien elämää huomattavasti kun poika ei ole nälkäinen.
Vaikeimmat vuodet olivat 3-4-luokalla kun poikaa kiusattiin. Edelleenkin inhoaa välitunteja, mutta viihtyy koulutunneilla. Lukuaineista saa kymppejä kun taas liikunta (varsinkin joukkuepelit ovat kauhistus) on hiukan tervaista.
Itse koen niin, että rakastan as-poikaani aivan järkyttävän paljon, koska hänen vuokseen olen joutunut taistelemaan kuin naarasleijona. Taistelin saadakseni hänet testeihin, ja kun diagnoosi tuli, taistelin saadakseni hänelle muutaman vuoden kuntoutuksen ja koulussa olen taistellut tehdäkseni selväksi opettajalle, millainen on as-lapsi.
Kuntoutuksena ryhmäkeskustelu on ollut meille kaikkein hedelmällisin. Eli neljä samanikäistä as-lasta saman pöydän ääressä keskustelemassa asioista. Aikuinen valvomassa, ja antamassa aiheen, mutta jos ryhmä lähtee nätisti juttelemaan aiheen vierestä, niin ei puututtu siihen. Ryhmä oli sama joka kerta, ja oli todella avartavaa pojalleni huomata, ettei hän ole ainut as-lapsi.
Minä en ymmärrä miksi ihan normaaleille lapsillekin ollaan väkisellä hommaamassa jotain diagnoosia. Miksi? Lapset ovat erilaisia niinkuin aikuisetkin. Ihan järjettömiä kriteerejä:
Haluaa leikkiä vain 2-3 lapsen kanssa. Eikö itsellänne ollut parasta kaveria lapsena?
Tic-oireet. TODELLA yleisiä etenkin pikkupojilla 5-10 ikävuosina.
Keskittyy legoihin yms. Eikö tämä ole ihan hyvä juttu??
On ruuasta nirso. Melko moni lapsi kuulkaa on.
Ei muista ohjeita. Meidän lapset ei eilistä muista, ja sitten muistavat tarkalleen mitä tapahtui 2 vuotta sitten. Saatan käskeä käsienpesulle ja käykin pissalla. Lapsille ihan tavallista.
Jos minä tätä ketjua nyt lukisin kuin piru raamattua, niin kyllä meidän kaikilla lapsilla olisi vähintää as tai jotain vastaavaa. Mutta kun ei, ovat ihania ja ihan tavallisia pikkupoikia.
En tällä viestillä yritä väheksyä yhtään niitä perheitä joissa oikeasti on as-lapsi tai jotain muuta erityisyyttä, mutta anteeksi vain tässä on nyt jo melko moni kuvaillut ihan tavallisia lapsiaan ja ihan tavallisten lasten piirteitä.