Asperger lasten äitejä?

oltiin maalla ja pojan oli pakko laittaa shortsit jalkaan, koska muut housut olivat pesussa. Hän teki paperista ja maalarinteipistä itselleen säärisuojat ja oli niihin todella tyytyväinen. Heinät eivät kutittaneet niin inhottavasti :)

silloin on valittu vääräntasoinen ryhmä tai opettaja ei ole tehtäviensä tasalla, jos opetus kärsii muiden oppilaiden vuoksi. Vaikeiden käytöshäiriöiden vuoksi asseja on pidettävä samoissa opetusryhmissä kuin vaikeammin vammaisia. Tämä ei saa silti estää henkilökohtaista oppimista. Oma tyttöni on samassa opetusryhmässä mm down-lapsien ja cp-vammaisten lasten kanssa eikä se vaikuta mitenkään tytön oppimiseen. Ehkäpä käytöshäiriöt ja epävakaa tunne-elämä vaikutti em lapsen koulunkäyntiin enemmän kuin vieressä istuva vammainen lapsi.

Erityislapset töynnetään yhteen paikkaan ja hoidetaan siellä. Kyllä varmasti tiedätkin, että kuntien välillä kaikissa palveluissa on todella suuria poikkeamia.

Vieläkö jollain olisi jotain lisättävää? mielenkiintoinen ketju!

Luin myös ketjua mielenkiinnolla, mutta myös ihmetellen, koska olen pitänyt omaa poikaani täysin normaalina, mutta näköjään joka ketjussa oli paljon piirteitä, jotka täsmäävät meilläkin.

En ymmärrä, miksi lapselle pitäisi hakea diagnoosia, jos lapsi on onnellinen, osaa leikkiä, koulu menee hyvin ja noudattaa sääntöjä?

lapseni isällä on todettu asperger. Kuinkahan selkeästi se periytyy? Poikani on nyt 7 vuotias enkä löytänyt kuin muutaman yhteneväisyyden kertomustenne kanssa

Hän pelkää järjettömästi monia erilaisia asioita, jouduin eilenkin illalla pitämään kädestä että uskalsi alkaa nukkumaan sen täällä liikkuneen karhun vuoksi, pelkäsi siis todella todella paljon mennä sänkyynsä.

Fyysisesti on ketterä, liikkuu paljon mutta on älyllisestikin erittäin ikäistään korkeammalla tasolla. Laskee jo nyt 2 luokan laskuja, osaa lukea, katsoo haastavia dokumentteja. Silti hän on lapsi ja leikkii legoilla ja hahmoillaan pitkiä aikoja. En ole huomannut jumiutumista ja noudattaa sääntöjä todella tarkoin, kärsii jos on tottelematon ja tuhma. Erittäin erittäin herkkä lapsi.

Olisiko syytä tutkia aspergerin mahdollisuus?

Luin myös ketjua mielenkiinnolla, mutta myös ihmetellen, koska olen pitänyt omaa poikaani täysin normaalina, mutta näköjään joka ketjussa oli paljon piirteitä, jotka täsmäävät meilläkin. En ymmärrä, miksi lapselle pitäisi hakea diagnoosia, jos lapsi on onnellinen, osaa leikkiä, koulu menee hyvin ja noudattaa sääntöjä?

lapseni isällä on todettu asperger. Kuinkahan selkeästi se periytyy? Poikani on nyt 7 vuotias enkä löytänyt kuin muutaman yhteneväisyyden kertomustenne kanssa Hän pelkää järjettömästi monia erilaisia asioita, jouduin eilenkin illalla pitämään kädestä että uskalsi alkaa nukkumaan sen täällä liikkuneen karhun vuoksi, pelkäsi siis todella todella paljon mennä sänkyynsä. Fyysisesti on ketterä, liikkuu paljon mutta on älyllisestikin erittäin ikäistään korkeammalla tasolla. Laskee jo nyt 2 luokan laskuja, osaa lukea, katsoo haastavia dokumentteja. Silti hän on lapsi ja leikkii legoilla ja hahmoillaan pitkiä aikoja. En ole huomannut jumiutumista ja noudattaa sääntöjä todella tarkoin, kärsii jos on tottelematon ja tuhma. Erittäin erittäin herkkä lapsi. Olisiko syytä tutkia aspergerin mahdollisuus?

Huolestuminenhan on usein jonkun ymmärtämättömyydestä seurausta;useimmiten SE JOKIN TUSKA,JOKA HAITTAA JO KOTIOLOISSA yhdessä olemista.Onnellisuuden este-aistit ali tai yli jne. t. As-tytön 11v emo

Eli 9-vuotias. Tosin diagnoosissa lukee muutakin kuin asperger, vastaan silti. Luulen että se aikatauluttaminen ja sama päiväjärjestyspäivästä toiseen saattaisi olla noin levottomalle lapselle avuksi. Ihan vaikka niiden kuvien kanssa, vaikka ne on omastakin mielestä naurettavat.



Meillä ei ole ihan samanlaisia ongelmia, tää on mielestäni helpoin lapsi meidän kolmesta, ihan kerran pari kuussa on huono päivä, todella huono päivä, jolloin saa olla varuillaan itsekin.



Kavereita ei ole mun lapsella, muuta kuin koulukaverit. Keroin yhdelle naapuruston isälle pojastani ja kas, kummaa, kukaan ei ole enää hakenut ulos leikkimään.. niin se vaan on, ihmiset kun on typeriä. Onneksi on kaksi sisarusta ja mun omilla ystävilläni lapsia, joten kyllä saa tarpeeksi seuraa.

Tuskin diagnoosi mitään muuttaa, jos siis muuten pärjää. Kavereitten kanssa, koulussa jne.

Asperger ilmenee käsittääkseni monin eri tavoin. Siis on nuo tietyt piirteet, mutta joillaan vaikka ääni yliherkkyys on voimakkaampi ja jollain joku muu.



Minäkin pidin lastani ihan normaalina, jotenkin siihen oli vaan niin tottunut kotona, että tuo on tuommonen. Ja toinen lapsi toisenlainen. En osannut assia epäillä, ennen kun meni eskariin ja kaikki suorastaan räjähti käsiin.



Halusi leikkiä vaan yksin tai yhden kaverin kanssa. Jos vaikkapa leipä tippui lattialle, seurasi hirveä huuto. Nuo sosiaaliset suhteet tuotti eniten ongelmia,

"kun oli yht´äkkiä niin paljon lapsia ja kaikki leikkii jotain, joku nauraa, kenelle se nauraa, miksi se nauraa minulle, miksen minä naura, miksi muilla on kivaa, miksen minä halua pelata jalkapalloa, miksei muut halua pelata polttopalloa enää, sitähän on pelattu vaan joka päivä kahden viikon ajan......"



Piirtäminen, kirjain ja numero harjoitukset...kaikki oli tuskastuttavan vaikeita, Kaikkien kirjainten ja numeroiden piti olla täydellisiä. Piirrustuksen aihe oli lapsella päässä, paperilla se ei näyttänyt enää hyvälle.

Kaikista noista ihan hirveitä raivareita. Ei ole väkivaltainen, heittäytyy lähinn'ä lattialle huutamaan ja kun kaverit tulee ihmettelemään, että mikä tolla on, lapsi huutaaa enemmän, kun haluaisi olla rauhassa ja muut häititsee.



Sai siis diagnoosin eskari aikana. Jännityksellä odotamme koulun alkua, menee ihan tavis kouluun. Onneksi on nuo eskari kaverit siellä, että on edes osa tuttuja lapsia. Opettajankin vaikuttaa mukavalta.

Miehelläni on as.

diagnosoimaton.



Mieheni on rehellinen, ei osaa valehdella. Hyvä ja huono asia. Saattaa joskus yrittää jättää kertomatta jotain asiaa, mutta huomaan heti.



Mieheni on täysin omistautunut perheelleen, perhe tulee aina ensin ja pitää todella tärkeinä vaimon ja lasten hyvinvointia. Tämäkin hyvä ja huono asia.

Huolehtii ihan turhista, jos lapsi esim kiipeilee kiipeilytelineessä, sieltähän voi pudota. Tai lapsia ei saisi jättää yksin ulos, jotain voi sattua. Näen ikkunasta pihalle, lapset 5 ja 7.



On töissä alalla josta on kiinnostunut lapsesta asti. Harrastukseni ne pari muuta kiinnostuksen kohdetta. Omistautuu myös työlleen ja harrastuksilleen. Kaikessa pitää olla paras. Mietin, että poltaa vielä itsensä loppuun tuolla menolla..

kuin minulla. Minunkin poikani on menossa toiselle luokalle. Missä päin asutte, me asumme Pohjois-Helsingissä.



Kysyn, koska koen oman lapseni kaverittomuuden ongelmaksi. Jos olisi toinen, samanikäinen assi, voisimme me vanhemmat edesauttaa sitä, että lapset oppisivat olemaan keskenään. Eihän assius heitä varmaan yhdistä, mutta se takaisi siis meidän äitien motivaation tehdä töitä asian eteen (jos ymmärrät, mitä tarkoitan)



;-)

up

Lapsi on fyysisesti ketterä, oppi pyöräilemään ilman appareita 4 vuotiaani. Oppi uimaan 6 vuotiaana, luistelee, hiihtää.... Kai noissa saa kulutettua ylimääräistä energiaa.

Kaikkien noiden opettelu oli..hmm..mielenkiintoista: "en ikinä opi, kaikki muut osaa" Kauheita itku/raivoamis kohtauksia, mutta väkisin opetteli. Pojan on vaikea käsittää, että kaikkea ei osaa heti.

Miten teillä lapsi toimii sosiaalisissa tilanteissa? Jos on paljon muita saman ikäisiä lapsia? Meillä aspergeriä alettiin epäillä vasta eskarissa, kun joutui "laumaan" kuten itse sanoo. Hän haluaisi kovasti leikkiä kavereitten kanssa, mutta haluaa leikkiä omilla säännöillä..kaverit ei "tottele" ja rähinä on valmis.

Meillä kanssa lapsi noudattaa sääntöjä ja kärsii tottelemattomuudesta "en minä tahallani, en tiedä miksi..." Neuvoo myös muita tottelemaan sääntöjä ja hermostuu/ei ymmärrä miksi muut ei noudata sääntöjä. Ruokapöydässä ei saa mässyttää, ei saa puhua liian kovalla äänellä, ei saa leikkiä ruoalla...Hermostuu kun sisko ei ymmärrä.

On todella herkkä. "katso, äiti, onpa kaunis maisema" Kerran poika tuli luokseni itkien, oli ollut kaverin kanssa pihalla. Kaveri oli potkinut nukkea ja se näyttii niin pahalta, että itku tuli.

Ymmärtääkö lapsesi kielikuvia? "veikö kissa kielesi?" kysymyksestä sain vastaukseksi, "höh, eihän meillä edes ole kissaa, miten se voisi kenenkään kieltä viedä?"

Jos pari kaveria eskarissa nauroi omille jutuilleen poikani vieressä, poikani hermostui helposti, ei ymmärrä sitä että eivät naura hänelle...

Jos ei mitään ongelmia tule ja pärjää kavereitten kanssa, pärjää koulussa/eskariassa, eikä itse kärsi, tuskin on syytä tutkia.

ap

selkeitä ongelmia ei ole. Koska kyllä as- lapsen ihan oikeasti tunnistaa, jos sellaisen kanssa tekemisiin pääsee. Kyllä se lapsen käytös on tavalliseen lapseen verrattuna tosi erikoista monella osa-alueella.

Ja mun ystävälläni on poika, jolla ei edes ole virallista diagnoosia, mutta as-piirteet on todella selvät, ja vähän ihmettelen miksei oikeasti lue papereissakin mistä on kysymys.

Esim. ap nuo kaikki sun kirjoittamasi kuulostaa tosi tutuilta, ja pojalla on avustaja luokassa, kun ei pääse sosiaalisissa tilanteissa eteenpäin, jumittaa tiettyihin kavereihinkin, ei pysty muuttamaan toimintaansa, jos joku jonka on ajatellut leikkivän kanssaan ei leikikään jne. jne. Nyt paljon ja suht häiritseviä tic-oireita.

Pienempänä sai raivareita suolan tunnusta huulilla ( esim. jso söi ranskalaisia alkoi kirkua että ne kirvelee huulilla), kynttilän sammuttamisesta syntyvä tuoksu sai aikaan raivarit, jos joku laite ( esim. radio-ohjattava) ei mennyt kuten lapsi olisi halunnut... Hänen kanssaan myös on ruoka-ajat todella tärkeät, verensokerin lasku-->raivarit.

Ja siis raivareita veti lapsena ihan jatkuvasti ja tuntitolkulla, eikä niihin auttanut mikään. Oli pakko pitää holdingissa, koska muuten puri itseäänkin.

Ja on siis aivan ihana lapsi, joka ei ole vaikeimmasta päästä selvästikään ole, mutta kuitenkin ihan selkeä tapaus. Nyt 11-v

up

up

Kotona ei yleensä ole ongelmia. Ongelmat alkavat yleensä koulussa, jossa lapsi ymmärretään helposti väärin.

Haastava käytös voi johtua myös siitä, että lapsen ongelmat ja kommunikointi tulkitaan väärin. Yleensä vanhemmat tulevat lapsensa kanssa kyllä toimeen, vaikka olisi autismin piirteitä. Ongelmana on koulu, jossa erilainen lapsi yritrtään väkisin panna samaan muottiin muiden kanssa.

Up.

Luin ketjua suurella mielenkiinnolla. Pojallani on melko paljon as-piirteitä. Tällä hetkellä olen huolissani poikani kaverittomuudesta.

Lisää kokemuksia ja ajatuksia lukisin mielelläni!

Miten ja mistä asperger-lapsi voi saada kuntoutusta? Me saimme alkuvuodesta diagnoosin, mikä oli helpotus, ja haluaisin lapsellleni jotain apua esim. sosiaalisten tilanteiden opetteluun. Lapsi on tavallisessa koulussa ja pärjää erinomaisesti, mutta ihmissuhdeshakki ei suju, ei sitten ollenkaan. Mitään tahoa ei meille polilla suositeltu, eikä siitä mitä apua/kuntoutusta voisi saada, puhuttu. Kotielämä sujuu kun suurella vaivalla otetaan kaikki etukäteen huomioon ja valmistellaan hyvin, mutta siellä koulussa... Lapsi on yksinäinen, ei ole löytänyt liikuntaharrastuksestaankaan (yksilölaji) kaveria. Monenlaiset asiat ja onnistumiset elämässä kyllä kohottavat hänen itsetuntoaan, ja hän on pidetty kaveri siellä koulussakin, kunnes tulee joku konflikti liikuntatunnilla tai ryhmätyössä, ja hän hermostuu.

Upp