Syitä, miksi täydellinen suhde kariutuu muutaman vuoden kuluttua?

arvot, päämäärä ja kunnioitus olivat kohdallaan. Silti kariutui ilman näkyvää syytä.Yhtäkkiä tuli vain ilmoitus, että nyt pitää pohtia tulevaisuutta, onko siinä aineksia jatkaa. Mielestäni oli, toisen ei. Syytä en tiedä. Lempi leiskui, tulevaisuudennäkymät samat ja kunnioitus toista kohtaan oli.

arvot, päämäärä ja kunnioitus olivat kohdallaan. Silti kariutui ilman näkyvää syytä.Yhtäkkiä tuli vain ilmoitus, että nyt pitää pohtia tulevaisuutta, onko siinä aineksia jatkaa. Mielestäni oli, toisen ei. Syytä en tiedä. Lempi leiskui, tulevaisuudennäkymät samat ja kunnioitus toista kohtaan oli.

että sinun näkemyksesi suhteestanne on eronnut miehen näkemyksestä. Ehkä hän on valehdellut (tai ei ehkä suorastaan valehdellut mutta myötäillyt sinua) vaikkapa tulevaisuuden haaveistaan ym. pitääkseen sinut "tyytyväisenä" ja sitten järkiintynyt.

Miehellä ollut suhde toiseen naiseen samanaikaisesti yli vuoden ajan. Missä menty vikaan?

Uusilla suhteilla pönkitetään itsetuntoa, joka päällisin puolin näyttää olevan kunnossa, mutta ei olekaan. Tai sitten haluaa kokea rakastumisen huuman uudelleen ja uudelleen.

Toisessa osapuolessa tai itse suhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, vaan vika on sen toisen puoliskon korvien välissä.

arvot, päämäärä ja kunnioitus olivat kohdallaan. Silti kariutui ilman näkyvää syytä.Yhtäkkiä tuli vain ilmoitus, että nyt pitää pohtia tulevaisuutta, onko siinä aineksia jatkaa. Mielestäni oli, toisen ei. Syytä en tiedä. Lempi leiskui, tulevaisuudennäkymät samat ja kunnioitus toista kohtaan oli.

EI OLE KOSKAAN TÄYDELLINEN, EI EDES ALUSSA.



Aina on jokin asia mikä vaivaa, mutta se painetaan villasella koska ollaan niin ihastuneita. Myöhemmin kun ei enää olla niin ihastuneita, tuo vaivaava asia tulee esiin.

arvot, päämäärä ja kunnioitus olivat kohdallaan. Silti kariutui ilman näkyvää syytä.Yhtäkkiä tuli vain ilmoitus, että nyt pitää pohtia tulevaisuutta, onko siinä aineksia jatkaa. Mielestäni oli, toisen ei. Syytä en tiedä. Lempi leiskui, tulevaisuudennäkymät samat ja kunnioitus toista kohtaan oli.

Olen itse täsmälleen samanlaisessa tilanteessa.

Minusta meidän suhde on edennyt hyvin, ihastumisen huuma ja rakastuminen on syventyneet rakastamiseksi, toisen kanssa on helppo, hyvä ja mukava olla, sitä huumaakin on edelleen ja esimerkiksi seksi pelaa ja on jopa parempaa kuin alussa. Ainakin minulle, koska nyt syvä rakkaus on siinä mukana. Täydennetään toisiamme arkielämässä hyvin, jne. Positiivisten asioiden listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mies kuitenkin miettii haluaako jatkaa suhdetta. Olen aivan rikki. Meidän tilanteessa ongelma on hänen sitoutumiskammonsa. Myöntää että kaikki noi edellä luetellut asiat pätee häneenkin mutta silti ei vaan tiedä. Kai sitten on niin että en kuitenkaan loppupelissä ole tarpeeksi hänelle ja ehkä salaa toivoo että kulman takaa tupsahtaisi joku vielä parempi. Haluaa täydellisyyttä ja siihen en pysty, ei kukaan pysty. Voi olla ettei löydä ketään tuolla taktiikalla ja ihan hukkaan olisi mennyt hyvä suhde ja nämä viisi vuotta, kummaltakin.

Mikään suhde ei ole täydellinen.

Jos luulee että on ja ettei tarvi tehdä yhtään töitä suhteen eteen niin luultavasti päädytään eroon.

Tai jos luovutetaan kun suhde ei ole täydellinen.

Toisessa osapuolessa tai itse suhteessa ei tarvitse olla mitään vikaa, vaan vika on sen toisen puoliskon korvien välissä.

Tämä on totta. Oma miehenikin hokee tätä, että vika "ei ole sinussa vaan minun korvien välissä".

T. se jonka mies on sitoutumiskammoinen

Kerran keskustelimme tulevaisuudesta ja hän ei myötäillyt minua, koska kertoi ensin mitä halusi tulevaisuudelta. Ehkä hän on sitoutumiskammoinen. Sen tiedän, että valehdellut hän ei ole. Hän ei ole loukannut minua koskaan, vaan olen kokenut olevani ainutlaatuinen. Jos kyse on sitoutumispelosta, millä sitä voisi "parantaa"? En painosta tms, mutta onko mitän yleispätevää neuvoa? Tiedän, että hän on ollut hiljainen viime aikoina, voiko hän muuttaa mielensä?

Miksi ei voisi palata yhteen entisen puolison kanssa.Monta kertaa se kipinä ei sammunut mutta siihen tuli väliin muita jotka janosi seksiä.

Vihjeitä narsismista on ilmennyt jo aiemmin silloin tällöin, mutta lopulta toisen tosiolemus on aina nähtävissä.

että alkuhuuman jälkeen kaikki ei olekaan niin täydellistä? Elämä harvoin on aina ruusuilla tanssimista.



Kun ajattelen omaa elämääni reilu 10 v. taaksepäin, niin kovin erilaista se on. Täydellinen suhde ei ehkä aina tunnu niin täydelliseltä ja monet vastoinkäymiset on läpikäyty. Mutta halu olla toisen kanssa ja se rakkaus kuitenkin elää ja se pitää yhdessä.

on yleensä narsistin aikaansaantia.

heti toisen lauseen alussa. Sinusta teidän suhde on edennyt hyvin... Niin sinusta ehkä, mutta totisesti siitä toisesta ei kun kerran miettii eroa.

Parisuhde on aina kompromissi. Ne kompromissit mitä teidän suhteessa on tehty, voi olla sulle ok, mutta toinen on tehnyt ne pakosta. Toivottavasti olet miehelle sanonut ettei voi loputtomiin pohtia suhdetta ja sen jatkoa? Päätös on jossakin vaiheessa pakko tehdä, suuntaan tai toiseen. Ei mies voi ikuisuutta sinua löysässä hirressä roikottaa.

Olen itse täsmälleen samanlaisessa tilanteessa.

Minusta meidän suhde on edennyt hyvin, ihastumisen huuma ja rakastuminen on syventyneet rakastamiseksi, toisen kanssa on helppo, hyvä ja mukava olla, sitä huumaakin on edelleen ja esimerkiksi seksi pelaa ja on jopa parempaa kuin alussa. Ainakin minulle, koska nyt syvä rakkaus on siinä mukana. Täydennetään toisiamme arkielämässä hyvin, jne. Positiivisten asioiden listaa voisi jatkaa loputtomiin.

Mies kuitenkin miettii haluaako jatkaa suhdetta. Olen aivan rikki. Meidän tilanteessa ongelma on hänen sitoutumiskammonsa. Myöntää että kaikki noi edellä luetellut asiat pätee häneenkin mutta silti ei vaan tiedä. Kai sitten on niin että en kuitenkaan loppupelissä ole tarpeeksi hänelle ja ehkä salaa toivoo että kulman takaa tupsahtaisi joku vielä parempi. Haluaa täydellisyyttä ja siihen en pysty, ei kukaan pysty. Voi olla ettei löydä ketään tuolla taktiikalla ja ihan hukkaan olisi mennyt hyvä suhde ja nämä viisi vuotta, kummaltakin.

... ja ihan hukkaan olisi mennyt hyvä suhde ja nämä viisi vuotta, kummaltakin.

Miksi yleensä näissä erotapauksissa naisten mielestä viisi ihanaa vuotta on mennyt hukkaan ja miesten mielestä viisi mukavaa vuotta vietettiin yhdessä, sitten ei vaan enää synkannut???

Mihin hukkaan ne vuodet ovat menneet? Entä jos suhde kesti 30 vuotta, menikö sitten 30 vuotta hukkaan? Aika älyttömän pitkä aika hukata.

... ja ihan hukkaan olisi mennyt hyvä suhde ja nämä viisi vuotta, kummaltakin.

Miksi yleensä näissä erotapauksissa naisten mielestä viisi ihanaa vuotta on mennyt hukkaan ja miesten mielestä viisi mukavaa vuotta vietettiin yhdessä, sitten ei vaan enää synkannut???

Mihin hukkaan ne vuodet ovat menneet? Entä jos suhde kesti 30 vuotta, menikö sitten 30 vuotta hukkaan? Aika älyttömän pitkä aika hukata.

Tokihan ne vuodet on rikastuttaneet elämää. Sen vaan helposti kokee niin, että jos olisikin silloin 5 v sitten tavannut sellaisen joka haluaa pitemmän, mieluusti loppuelämän pituisen suhteen, eikä sellaista joka haluaakin ruveta pohtimaan hyvin menevää suhdetta kun viisi vuotta on kulunut. Ei hyviä miehiä ja naisia kasva kuule joka oksalla, ja kun on reilusti yli nelikymppinen niin valikoima kapenee entisestään. Siksi mieluummin osuisi kerralla oikeaan. Elämä on niin lyhyt.

Ei hyviä miehiä ja naisia kasva kuule joka oksalla, ja kun on reilusti yli nelikymppinen niin valikoima kapenee entisestään. Siksi mieluummin osuisi kerralla oikeaan. Elämä on niin lyhyt.

eikö siitä elämästä kannata nauttia itse, eikä toisen ihmisen kautta? Pitää itse huoli siitä, että jokainen päivä on elämisen arvoinen.

Minusta "kerralla oikeaan" osumisen todennäköisyys on niin pieni, ettei lähtökohtaisesti kannata edes olettaa näin tapahtuvan.

Pelottaako yksinelo?

t. Äijä.

... ja ihan hukkaan olisi mennyt hyvä suhde ja nämä viisi vuotta, kummaltakin.

Miksi yleensä näissä erotapauksissa naisten mielestä viisi ihanaa vuotta on mennyt hukkaan ja miesten mielestä viisi mukavaa vuotta vietettiin yhdessä, sitten ei vaan enää synkannut???

Mihin hukkaan ne vuodet ovat menneet? Entä jos suhde kesti 30 vuotta, menikö sitten 30 vuotta hukkaan? Aika älyttömän pitkä aika hukata.

tähän varmaan vaikuttaa se kuuluisa biologinen kello. Jos perhettä haluaa niin kyllä se viisi vuotta välillä 20-35 todellakin menee hukkaan. Suurinosa ei kuitenkaan uuteen suhteeseenkaan heti pysty vaan toipumisaikaa tarvitaan. Joillekkin riittää pari kuukautta, joillekkin suhteen kesto/2 ja jotkut eivät toivu kokonaan koskaan. Eikä siinä uudessa suhteessakaan heti ruveta lapsia hankkimaan (ainakaan normaalit ihmiset, joilla tavoitteena ydinperhe)

Myöhemmin kun suhteeseen on saatu etäisyyttä suurin osa muistaa ne hyvät ajat, eikä se enää tunnu niin hukkaanheitetyltä.

tähän varmaan vaikuttaa se kuuluisa biologinen kello. - - Myöhemmin kun suhteeseen on saatu etäisyyttä suurin osa muistaa ne hyvät ajat, eikä se enää tunnu niin hukkaanheitetyltä.

Tuo biologinen kello ilmeisesti aiheuttaa jonkun sortin pakkomielteen, joten en sitä asiaa voi ehkä koskaan ymmärtää miehenä. Ja hyvä näin.

Mutta naiset onneksi alkavat elää vasta lasten lennettyä pesästä, ja tuttavapiirissäni näköjään heittävät pesuveden eli sen hyvän miehen lasten mukana ulos myös.

Eli eipä se sitten enää ollutkaan oikea.

Tästä voidaan repäistä myös seuraavat tulkinnat:

Vuodet lasten kanssa ilman isää = mahtavaa aikaa

Vuodet isän kanssa ilman lapsia = hukkaan heitetty

On se mystistä.

eikö siitä elämästä kannata nauttia itse, eikä toisen ihmisen kautta? Pitää itse huoli siitä, että jokainen päivä on elämisen arvoinen.

Minusta "kerralla oikeaan" osumisen todennäköisyys on niin pieni, ettei lähtökohtaisesti kannata edes olettaa näin tapahtuvan.

Pelottaako yksinelo?

t. Äijä.

Tottakai elämästä kannattaa opetella nauttimaan oman itsensä kautta, eikä jonkun toisen kautta.

Ei ole kuitenkaan kyse siitä etteikö tuo jo toteutuisi, mutta asiat eivät valitettavasti aina ole niin yksioikoisia. Itse esimerkiksi olen seurallinen ihminen ja vaan tykkään tehdä asioita joista nautin mieluummin seuran kera kuin yksikseni. Leffaan meno, sienimetsään, ulos syömään (tämä se vasta tylsää onkin yksin tehtynä!). Seksikin on kieltämättä paljon kivempaa yhdessä kuin soolona...

Yksinelo ei muuten pelota, mutta se seuran kaipuu on suuri, ainakin minulla.