Meinasi järki lähteä kun kaveri oli adhd-lapsensa kanssa meillä pari päivää

tuut tänne valittaan moista.

aikuiset ihmiset ei pysty asettumaan pienen, kärsivän lapsen asemaan:((( Kyllä ihmisen mitta on se miten hän kykenee ymmärtämään heikompiaan- ja kyllä- sairaiden ja kärsivien kuuluu saada erikoiskohtelua heiltä joilla siihen varaa on. Monilla on näköjään niin pieni sydän, ettei varaa ole. Kukaan ei ole tahallaan adhd. Ja oli syy mikä tahansa, surullista lasta kohtaan kuuluisi tuntea myötätuntoa ja yrittää ymmärtää häntä. Jalkansa katkaissutkin on vaivaksi lähimmilleen eikä sille mitään voi- luuletteko että pieni adhd lapsi voi itselleen yhtään mitään??? LÄhipiirissä on muutama erityislapsi ja kyllä se on niin ettei "normivanhempi" tiedä mitään siitä mihin nämä vanhemmat itsestäänselvästi joutuvat venymään. ja kasvavat tietysti siinä samassa kun se normivanhempi jää jäkättämään jostain turhanpäiväisyyksistä.

aikuiset ihmiset ei pysty asettumaan pienen, kärsivän lapsen asemaan:((( Kyllä ihmisen mitta on se miten hän kykenee ymmärtämään heikompiaan- ja kyllä- sairaiden ja kärsivien kuuluu saada erikoiskohtelua heiltä joilla siihen varaa on. Monilla on näköjään niin pieni sydän, ettei varaa ole. Kukaan ei ole tahallaan adhd. Ja oli syy mikä tahansa, surullista lasta kohtaan kuuluisi tuntea myötätuntoa ja yrittää ymmärtää häntä. Jalkansa katkaissutkin on vaivaksi lähimmilleen eikä sille mitään voi- luuletteko että pieni adhd lapsi voi itselleen yhtään mitään??? LÄhipiirissä on muutama erityislapsi ja kyllä se on niin ettei "normivanhempi" tiedä mitään siitä mihin nämä vanhemmat itsestäänselvästi joutuvat venymään. ja kasvavat tietysti siinä samassa kun se normivanhempi jää jäkättämään jostain turhanpäiväisyyksistä.

Kärsivä lapsi? ai, miten se kärsii siitä, mä vähän veikkaan että muut kärsii, ei se lapsi, se vaan on oma itsensä. Mä en tunne myötätuntoa pahemmin edes lasta kohtaa joka on rasittava. Sorry, mutta niin vaan on.

Mun sympatiat saa vanhemmat.

Mä tiedän kyllä aika hyvin minkälaista on olla tollaisen vanhempi, ja en tiedä sitten teistä, mutta ainakin mun kaveri itskin välillä myöntää että on ihan lopussa, väsynyt ja hukassa sen lapsen kanssa. Ei se mitään sädekehää kaipaa, apua välillä ja sitä saa, mutta silti olen sitä mieltä että kaverin lapsi on rasittava.

Mutta joo, aina löytyy teikäläisiä jotka ette kestä totuutta, ette edes keskustelupalstalla, aina pitäis vaan hurskastella.

Ps. ei ne ADHD-lapsen äiditkään mitään pyhimyksiä ole!

olis uskonu, mut ihan ku mun suusta! vilkas lapsi olin mut en ikinä paha!

..sen mukaan, onko huomion kohteena yksin vaiko ryhmässä. Ei siis tarvitse jatkuvaa huomiointia, osaa leikkiä pitkiäkin aikoja itsekseen ym., sitä en tarkoita, vaan että jos hänen kanssaan ollaan kotona tai hän on lapsenvahdin kanssa kahdestaan, käytös on usein ikätasoa parempaa. Mutta...ryhmätilanteet...paniikki nousee pintaan nytkin, kun mietin tulevaa syksyä ja päivähoidon jatkumista.



Aika pitkään luulin, että olimme valinneet huonon päiväkodin, sillä saimme lähinnä negatiivista palautetta ja erityistapaamisia oli usein. Nyt tiedän, että siitä ei ole kyse- päiväkoti on hyvässä maineessa ja lapsi erityisryhmässä eikä käytökseen saada mitään tolkkua siltikään...riehuu, on väkivaltainen ja käy ylikierroksilla, spontaanisti juoksee lyömään toisia ym. Olen niin monta kertaa pyytänyt anteeksi muiden lasten vanhemmilta ja itkenyt silmät päästäni tämän käytöksen vuoksi! Sosiaalinen häpeäni on niin suuri, että hukun sen alle kohta. Lapsi käyttäytyy kuin villieläin, pihalla juoksee ja saattaa esim. ottaa hulavanteen + hetkessä pujottaa sen pienemmän lapsen kaulan ympärille ja kiskoa. Viimeksi kun näin kävi, en meinannut tunnistaa omaa lastani: sama poika rakastaa pikkuisia ja esim. puistossa paijailee heitä mielellään sekä huolehtii kaverini taaperosta kylässä!! "Onko tuo muka minun lapseni??", on lause johon törmään viikottain pääni sisällä kun katson pojan käytöstä.



Olen kauhuissani hänen tulevaisuudestaan. Poika on erittäin fiksu (mm. lukee, laskee ja käsityskyky joissakin asioissa koululaisen tasolla testien mukaan), mutta niin omaehtoinen, impulsiivinen jne. että en usko pärjääväni hänen kanssaan enää pitkään, jossei käytökseen tule muutosta. Hän rähisee, MURISEE kuin eläin suuttuessaan...en ymmärrä häntä, en käsitä ajatusmaailmaa yrittämisestä huolimatta.

Meillä on 13 v. adhd-poikalapsi lisättynä omaehtoisuudella ja käytöshäiriöllä. Kyllä monta kertaa meinaa hermot mennä ja ajattelee, että voisiko tuon antaa pois. Parisuhde on kariutunut täysin, kun omaa aikaa ei ole edes iltaisin. Poika pinnaa päivät koulusta ja nukkuu, yöt valvoo ja kulkee joten silloinkaan ei pysty puolison kanssa viettämään intiimeitä hetkiä. Kukaan ei huoli häntä enään yökyläänkään, joten meidän elämä on aika piipussa.

Olisipa jossain jokin "kenneli", mihin voisi maksua vastaan viedä edes viikoksi. Vai onko ainoá vaihtoehto nostaa lapsi kadulle antaen sosiaalihuollon hoidettavaksi? Sitä ei kyllä kukaan haluaisi omalle lapselleen tehdä.

Sos.viranomaisiin, lapsi ADHD on nyt ikäänkuin koulukodissa. perheellä menee paremmin, vaikka ratkaisu oli vaikea tehdä.

"Ps. ei ne ADHD-lapsen äiditkään mitään pyhimyksiä ole!"



Eipä olla ei. Ihan tavallisia tavisäitejä me ollaan, ja monillahan se ADHD-lapsi ei ole ainoa, vaan porukassa voi olla ihan normaaleja lapsia.



Aika tarkkoja kuvauksia ADHD-lapsen arjesta täällä on ollut. Itse lisäisin sellaisen piirteen, että kun normaali lapsi ja aikuistuva ihminen pystyy ajan myötä yhä paremmin pakottamaan itsensä tekemään asioita, jotka eivät ole ehkä niitä kaikista mieluisimpia, kuten vaikka kuuntelemaan 45 minuuttia tylsää historianluentoa, leikkaamaan ruohon, maksamaan laskut, laskemaan vaikeita matikan laskuja päästäkseen kurssista läpi vaikkei mielenkiintoa ole yhtään jne., ei ADHD-ihminen näihin pysty, vaan haahuilee ajatuksissaan tai on tekemättä tai menemättä.



Minäkin haluaisin, että olisi olemassa joku sopivampi yhteiskunta, johon myös nämä tarkkaavaisuushäiriöiset ja ylivilkkaat lapset voisivat sopeutua ja olla omia itsejään, mutta valitettavasti sellaista ei ole. Erityiskoulujakin on rajoitettu määrä ja niihin päästäkseen pitää usein olla vähän enemmän vammainen kuin mitä pelkästään ADHD-diagnosoitu tyypillisesti on.



Jospa te terveiden lasten vanhemmat yrittäisitte ajatella niin, että jos ei ole "pahaa", ei ole "hyvääkään". Kaikelle on tarkoituksensa.

Se ei ole faktaa. Jos haluaa lueskella mitä kaikkia asioita tupakointi aiheuttaa huuhaa-tutkimuksista niin ei varmasti löydy asiaa mitä ei aiheuttaisi.



Joidenkin vaan on aina pakko yrittää keksiä asia miten äidistä saataisiin syyllinen

Minusta olisi kokeilemisen arvoinen juttu lisätä Magnesiumia ADHD-lapsen ruokavalioon:

http://www.naturalnews.com/026782_magnesium_child_children.html

Magnesium imeytyy myös ihon kautta, eli voi ostaa myös magnesiumöljyä ja lorauttaa sitä kylpyveden joukkoon.

perille= näin sanoo 15v adhd poika

omin neuvoin, kannattaa muistaa, ettö lasten munuaiset ei ole kovin hyviä käsittelemään ylimääräisiä määriä mitään ainetta ruokasuolasta muihinkaan hivenaineisiin. Jonka takia lääkärinmääräämiä läääkkeitä käytetään laboratorioseurannassa ja jonka takia nämä skientologihörhöhöjen kelaatiolla ja ravintolisilla "hoitamat" lapset tuppaavat kuolemaan kesken hoidon.



Pidän mieluummin elävän adhd-lapsen kuin alan puoskaroida.

Mutta ei siitä pienestä lisästä haittaakaan ole. Ei magnesium ole mikään tutkimaton ravintolisä - magnesiumia on esimerkiksi banaanissa =) Paljon löytyy tutkimustietoa.



Toinen tutkimusviite:

http://www.ncbi.nlm.nih.gov/pubmed/9368235



Liiasta Magnesiumin määrästä tulee ripuli, joten sen kyllä huomaa. Ja voihan sen magnesiumtason mitata, ennenkuin alkaa ottamaan lisiä.

Minun adhd-poikani meni ritalinista vaan unettomaksi, normaaliakin levottomammaksi ja tuhoisammaksi... :(



Eli mitään ihmelääkettä ei tähän vaivaan löydy.

joillekin, joille ritalin ei ole sopinut, on silti sopinut concerta ku se on hitaampivaikuitteinen. Samoin joillekin on tullut apua atomoksetiinista (strattera) joka ei ole stimulantti ollenkaan, vaan vaikuttaa vain välittäjäaineiden (noradrenaliinin) määrään.



VOin kuvitella että ap on vähän väsynyt, mutta toivottavasti hän ei sano sitä kaverilleen tai kaverin lapselle. He kokevat taatusti muutenkin tarpeeksi torjuntaa.

Näin helteillä menee puoleen yöhön, että nukahtaa. Monesti on vielä 3.00 hereillä jos ei ota sulaketta pois ja pakota nukkumaan.

Sitten herätään aikaisin ja käy ihan väsymyksenkin vuoksi ylikierroksilla. Jatkuvaa riehumista ja meteliä. On vielä toinenkin vilkas lapsi, jolla ei onneksi adhd.tä. Silti nuo tappelee jatkuvasti, koska tämä adhd lapsi ei osaa jättää toista rauhaa, vaan saattaa ohimennekin lyödä. Koko ajan pitää olla toisen kimpussa.



Onneksi ovat nyt sukulaisten luona pari päivää mesomassa.

ni rauhottuvat. Muutaman vuoden päästä annatte kuitenkin, kun se on saatu jalostettua kalliiksi lääkkeeksi jota iso lääketehdas myy kalliilla.

ni rauhottuvat. Muutaman vuoden päästä annatte kuitenkin, kun se on saatu jalostettua kalliiksi lääkkeeksi jota iso lääketehdas myy kalliilla.

koska pelkkä rauhoittaminen ei riitä, näistä pitäisi saada myös toimintakykyisiä. Hampusta oidaan saada vielä hyviä kipulääkkeitä, mutta adhd:hen se tuskin tulee olemaan vastaus.

minkälaista se elämä on sen adhd-lapsen kanssa? Olisi kiva kuulla esimerkkejä tavallisesta arjesta. Ja lapsen ikä myös. En osaa oikein kuvitella eikä tuttavapiiriin kuulu ketään adhd-lasta tai -aikuista. Ja mikä saa teidät jaksamaan päivästä päivään? Miten adhd-lapsi kokee itse sen, että hänellä on nyt se adhd?

onko teille sanottu suoraa diagnoosia, että mistä adhd teidän lapsenne kohdalla johtuu? vai onko se ihan sattuman varaisesti jonkun kohdalle osuvaa?

On tosi vilkas ja energinen ja puhuu taukoamatta. Monet ihmiset ovat aivan kauhuissaan, kun seuraavat häntä hetken ja ihmettelevät, miten noin pienellä riittää virtaa. Diagnoosia ei vielä ole. Poika on nyt 4-vuotias, ja olenkin miettinyt, minkä ikäisenä sen diagnoosin saa, vai onko sittenkin kyseessä vain normaali, vilkas poika.



Enemmän on nuo muiden reaktiot saanut miettimään diagnoosia, mutta kieltämättä vilkas kaveri on kyseessä.