Rukous on mietityttänyt minua viime aikoina.. mitä se on, sen tarkoitus jne.

Vai oliko aloitukseni niin mitäänsanomaton... :)



ap

Rukous on kai jokaisen rukoilijan kokemuksessa hieman eri asia. Minusta se on sitä, että avaa mielensä ollaakseen yhteydessä Jumalan kanssa, selvittää samalla omia ajatuksiaan ja tarpeitaan ja on on valmis uusille ajatuksille (tulkoon ne sitten vaikka sieltä Jumalalta tai mistä vaan) ja ymmärrykselle siitä, miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla tai sujua.



KOkonaan toinen asia on, että tottakai sinun pitää auttaa muita ihmisiä ihan arkiasioissa ja lähipiirissä, mutta älä kuvittele olevasi mikään jumala tai jumalan välikappale, vaan ole näyrä ja ota huomioon, että et sinäkään loppujen lopuksi tiedä, mikä lähipiirillesi on hyväksi ja tarpeen. Tuskin tiedät sitä omalla kohdallasikaan. Ei sinusta tule kaikkitietävää vaikka kuinka rukoilisit, joten koita välttää besserwiseriyttä. Muuten teet vahingossa enemmän hallaa kuin hyvää.

Kirjoitin varmaan ehkä joo aika sekavasti ja ilmeisesti toin jotenkin huonosti ilmi mitä tarkoitin tuolla "jumalan toimimisella kauttani". En kuvittelekaan tai edes uskaltaisi kuvitella olevani kaikkitietävä (huh, kunpa tietäisi edes jostakin jotakin!) enkä todellakaan vertaisi itseäni Jumalaan :O



Tarkoitin lähinnä sellaista arkista apua väsyneille lähimmäisille. Käytännön pienenä nopeana esimerkkinä vaikka se, että en pelkästään tyytyisi rukoilemaan naapurin väsyneelle äidille voimia, vaan tarjoutuisin lisäksi itse joskus lastenvahdiksi tai konkreettiseksi avuksi arkeen tms.



ap

vaan armolla. Ja synnit saa joka ilta anteeksi rukoilemalla.

Eli voit käyttäytyä kuinka paskamaisesti ja itsekkäästi haluat, koska hyvillä teoilla ei ole merkitystä. Ne on vain itsekkyyttä ja hyötymisyritystä ja Jumalan nuoleskelua.

Itse olen siinä luulossa, että mikäli on oikeasti uskossa, haluaa eroon synnistä ja yrittää vilpittömästi elää niinkuin Jeesus opetti ja vältellä syntiä (tietysti kukaan ihminen ei synnitön ole)

eikä vaan lohduttaudu aina tietoisesti sillä, että saa kuitenkin anteeksi, teki mitä tahansa..

ap

vaan armolla. Ja synnit saa joka ilta anteeksi rukoilemalla.

Eli voit käyttäytyä kuinka paskamaisesti ja itsekkäästi haluat, koska hyvillä teoilla ei ole merkitystä. Ne on vain itsekkyyttä ja hyötymisyritystä ja Jumalan nuoleskelua.

Tarkoitin lähinnä sellaista arkista apua väsyneille lähimmäisille. Käytännön pienenä nopeana esimerkkinä vaikka se, että en pelkästään tyytyisi rukoilemaan naapurin väsyneelle äidille voimia, vaan tarjoutuisin lisäksi itse joskus lastenvahdiksi tai konkreettiseksi avuksi arkeen tms.

ap

Auta kaikessa missä pystyt ja missä näet jonkun apua tarvitsevan. Mutta älä luule, että se tekee sinusta pyhimystä, äläkä tuputa, jos huomaat, ettei tarjoustasi halutakaan ottaa vastaan. Ihmiset on erilaisia. Äläkä odota mitään kiitosta tai suurta vastapalvelusta. Kyllä hyvä maailmaa kiertää, mutta ei aina niin yksioikoisesti kuin moni odottaa. Joskus sen hyvän saa itse takaisin vasta pitkän ajan päästä ja kiertotietä. Mulle esim joku tuntematon tarjosi sunnuntaina Lontoon koko päivän metrolipun, kun oli ostanut muttei tarvinnutkaan - ehkä se oli joku taas mun kohdalleni kiertänyt palanen, jonka tyrkkään uudelleen matkaan heti seuraavan tilaisuuden tultua.

vaan armolla. Ja synnit saa joka ilta anteeksi rukoilemalla.

Eli voit käyttäytyä kuinka paskamaisesti ja itsekkäästi haluat, koska hyvillä teoilla ei ole merkitystä. Ne on vain itsekkyyttä ja hyötymisyritystä ja Jumalan nuoleskelua.

silti kaikkien pitää olla niin hyvä kuin on mahdollista koska se tekee meidän kaikkien (myös oman itsen) elämästä mukavampaa täällä maailmassa ennen sitä taivaaseen pääsyä.

Sitäpaitsi tähän sisältyy sellainen juttu, että vaikka kukaan ei onnistu olemaan niin hyvä että sillä hyvyydellä pääsisi taivaaseen niin se joka ei edes yritä, on myös osoittanut, ettei hän myöskään usko sillä tavalla, että saisi sitä armoakaan. Eli vaikka taivaaseen pääse armosta niin yritys hyvään on silti oltava.

ja metrolippu oli varmaan ilahduttava :)

Off topic, saanko kysyä mikä kirjoituksessani antaa sellaisen vaikutelman, että ylentäisin itseäni pyhimykseksi tai kaikkitietäväksi tai muuten vaan luulisin itsestäni liikoja, kun nyt jo tässä toisessakin viestissä varoittelet minua ajattelemasta että olisin pyhimys..? (tiedän sitten varoa sitä kirjoitustyyliä, koska kuten jo edellisessä sanoin, en todellakaan kuvittele olevani mitään ihmistä enempää)

ap

Tarkoitin lähinnä sellaista arkista apua väsyneille lähimmäisille. Käytännön pienenä nopeana esimerkkinä vaikka se, että en pelkästään tyytyisi rukoilemaan naapurin väsyneelle äidille voimia, vaan tarjoutuisin lisäksi itse joskus lastenvahdiksi tai konkreettiseksi avuksi arkeen tms.

ap

Auta kaikessa missä pystyt ja missä näet jonkun apua tarvitsevan. Mutta älä luule, että se tekee sinusta pyhimystä, äläkä tuputa, jos huomaat, ettei tarjoustasi halutakaan ottaa vastaan. Ihmiset on erilaisia. Äläkä odota mitään kiitosta tai suurta vastapalvelusta. Kyllä hyvä maailmaa kiertää, mutta ei aina niin yksioikoisesti kuin moni odottaa. Joskus sen hyvän saa itse takaisin vasta pitkän ajan päästä ja kiertotietä. Mulle esim joku tuntematon tarjosi sunnuntaina Lontoon koko päivän metrolipun, kun oli ostanut muttei tarvinnutkaan - ehkä se oli joku taas mun kohdalleni kiertänyt palanen, jonka tyrkkään uudelleen matkaan heti seuraavan tilaisuuden tultua.

jotenkin tuossa ensimmäisessä viestissä vaan puski yli se "jumala käyttää minua". Ja ylipäätään minusta on aika presuptuous, "itsestään paljon luulevaa" ajatella, että se, kun minä yritän auttaa muita, on jotenkin erityisen uskovaista tai hyvää tai jumalallista. TÄssähän tätä tallataan ja parhaansa yritetään mutta usein kyse ei ole mistään jumalallisesta inspiraatiosta vaan ihan peruskäytöstavoista ja yrityksestä olla mukava ihminen. Ja välillä se menee ihan helvetilliseti pieleen, mikä pitää ottaa huomioonja sitten korjata suuntaa - mutta senkin kanssa on vaan jaksettava.



Lisäksi tässä on sellainen asia, mistä uskovaiset ylipäänsä usein ovat huolissaan. Me kaikki näemme ihmisiä (ja historia on heitä täynnä) jotka kuvittelevat olevansa "oikealla asialla" ja että heillä on jonkinlainen Jumalan antama tehtävä oikoa muiden ihmisten asioita - ja jotka erehtyvät siinä pahasti. Heistä on käytännössä enemmän vahinkoa sekä niille, joita he "auttavat" (painostavat, moittivat, ojentavat manipuloivat, jne.) että uskonnolle.



Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole pelotella eikä tuomita yritystäsi. Oivalluksesi on minusta erinomainen ja yrityksesi toimia oikein vielä parempi. Pysy vain nöyränä ja tee parhaasi, mutta ota aina huomioon se mahdollisuus, että sittenkin erehdyt siinä, mitä sinun pitäisi tehdä - muista puhumattakaan. Arkipäivän apu on yleensä kuitenkin hyvä.

koska toisten ihmisten hyvän tekeminen herättää huonoa omaatuntoa nykyisessä itsekkäässä ihmisessä. Kun on totuttu kahmimaan itselle kaikki ja polkemaan muut, halutaan myös kääntää hyvän ihmisen teot itsekkäiksi.



Juuri sitä, että "mikä pyhimys se luulee olevansa. Kiitoksen halussa tietenkin tekee"



vrt. äiti, joka haluaa hoitaa itse lapsiaan ja panee lapsen tarpeet edelle omiaan. "mikä marttyyriäiti tuokin on, kiitoksen takia se tuon tekee ja luulee itseään meitä paremmaksi. Huonosti sille kuitenkin käy"



Eli ihmisten on nykyään vaikea ymmärtää, että toiste tekevät hyviä asioita ihan vain sen takia, että haluavat panna hyvät asiat etusijalle. Eivät sen takia, että pahoille ihmisille tulisi syyllinen olo. Hehän ovat aina suurimpana äänessä huutamassa, että ei saa syyllistää.



Ja kukaan ei heitä syyllistä vaan he itse syyllistyvät, koska syvällä sisimmissään tietävät elävänsä väärin, mutta hetken nautinto ja tämä päivä on tärkein ja muista ihmisistä ei väliä.



Ap, tee hyviä tekoja, koska siten saat itsellesi hyvän mielen. Ja muista, että jos lapsesi on onnellinen, olet sinäkin.



Ei niin, että teet hyviä tekoja siksi, että saat ne joskus takaisin ja haet omaa nautintoa ensimäiseksi, koska silloin on lapsi onnellinen kun äitikin on.



Joskus on parempi antaa kuin ottaa.

mittava auttamistyötä katulasten hyväksi, koska kokee, että sen tehtävän on Jumala hänelle antanut.

Tätäkään sinä et sitten hyväksy varmaan. Sillä eihän Jumala voi käyttää luomaansa ihmistä auttamistyössä.

Eikä Jumala olekaan sinun mielestä kaikkivaltias?

Minä koen ap.n kirjoituksen niin, että Jumala on herätellyt häntä näkemään lähimmäisten väsymystä ja avun tarvetta. AP ei ole asiaa ennen huomannut ja ajatelut. Nyt Jumalan ravistelun kautta hän on oivaltanut, että pelkkä rukous ei riitä vaan konkreettinen apu.

Näin Jumala käyttää meitä käsikassaranaan. Se naapurin äiti on saattanut rukoilla illalla Jumalalta apua perheelleen, että jaksaisi. Nyt hänelle on tulossa rukousvastaus.

Minusta asiassa ei ole mitään epäselvää. Vain sinä pystyt näkemään heti ihmisen hyvissä teoissa väärää motivaatiota ja itsekkyyttä. Mitä se ilmentää sinussa? Etkö pysty itse tekemään hyvää toiselle ilman, että haluat siitä jotain hyötyä ja glooriaa.

jotenkin tuossa ensimmäisessä viestissä vaan puski yli se "jumala käyttää minua". Ja ylipäätään minusta on aika presuptuous, "itsestään paljon luulevaa" ajatella, että se, kun minä yritän auttaa muita, on jotenkin erityisen uskovaista tai hyvää tai jumalallista. TÄssähän tätä tallataan ja parhaansa yritetään mutta usein kyse ei ole mistään jumalallisesta inspiraatiosta vaan ihan peruskäytöstavoista ja yrityksestä olla mukava ihminen. Ja välillä se menee ihan helvetilliseti pieleen, mikä pitää ottaa huomioonja sitten korjata suuntaa - mutta senkin kanssa on vaan jaksettava.

Lisäksi tässä on sellainen asia, mistä uskovaiset ylipäänsä usein ovat huolissaan. Me kaikki näemme ihmisiä (ja historia on heitä täynnä) jotka kuvittelevat olevansa "oikealla asialla" ja että heillä on jonkinlainen Jumalan antama tehtävä oikoa muiden ihmisten asioita - ja jotka erehtyvät siinä pahasti. Heistä on käytännössä enemmän vahinkoa sekä niille, joita he "auttavat" (painostavat, moittivat, ojentavat manipuloivat, jne.) että uskonnolle.

Tarkoitukseni ei kuitenkaan ole pelotella eikä tuomita yritystäsi. Oivalluksesi on minusta erinomainen ja yrityksesi toimia oikein vielä parempi. Pysy vain nöyränä ja tee parhaasi, mutta ota aina huomioon se mahdollisuus, että sittenkin erehdyt siinä, mitä sinun pitäisi tehdä - muista puhumattakaan. Arkipäivän apu on yleensä kuitenkin hyvä.

mutta tuskin minä ihan ainoa laatuani olen niidenkään suhteen.



Ja tosiaan olen nähnyt myös näitä manipuloijia ja painostajia, jotka kuvittelevat olevansa oikeassa ja Jumalan asialla, mutta aiheuttavat samalla hirveän määrän kärsimystä. Painostavat toisia pysymään väkivaltaisessa avioliitossa, pelottelevat vaihtoon haluavan nuoren vanhempia ulkomaan vaaroista ja niin edelleen. Ovat samaa sakkia kuin kerettiläisten vainoajat ennen vanhaan, mutta onneksi pienemmällä kaliiberilla. Nykyään ne roviot on enää vain henkisiä. Mut nämäkin ihmiset kokevat, että Jumala on antanut heille tehtävän ja että he ovat oikeassa.



Voi olla, että naapurin äiti on rukoillut apua jaksamiseensa ja ap:n herääminen on hänelle rukousvastaus. Hyvä niin. Ap.N pitää mennä tarjoamaan apua. Mutta jos siten käykin ilmi, että naapurin äiti on erittäin tyytyväinen oloonsa lasten kanssa kotona, mutta tuskastunut siihen, että häntä patistetaan kaikenlaiseen muuhun toimintaan niin ap:n olisi hyvä olla valmis myös perääntymään ja toteamaan että no ei väkisin. EIkö vain?

Raamatussa lukee, joka ei ole kuuliainenPojalle ei ole elämää näkevä,ja vaeltakaa kuin viisaat ei niinkuin tyhmät.Hedelmistään puu tunnetaan,olkaa siis täydellisiä niinkuin Isänne.Vai ei teolla ole merkitystä, miksi sitten viimeisellä tuomiolla Jeesus sanoo, minkä olette jättäneet TEKEMÄTTÄ yhdelle Minun vähimmistä veljistäni sen te olette jättäneet TEKEMÄTTÄ MINULLE,menkää siihen ikuiseen tuleen jokkqa on valmistettu perkeleelle ja hänen enkeleilleeen.......