Saatko sinä kerättyä voimia vuodeksi tällaiselta kesälomalta?

tuostahan ei ollutkaan kyse, vaan siitä että ei ole tarjolla noita viikonkin lomareissuja pois kotoa.

Joten ilmeisesti sitten saan :-)

silkkaa kärsimystä olis, jos vaan kotona joutuisi olemaan ja tekemään sitä samaa, mitä koko vuoden muutenkin.



Mun on päästävä mökille, reissuun tms.

Lapsilla ei mummoja tai muita, jotka voisivat olla lasten kanssa? Miksei mies auta? Ja jos työtä riittää noin paljon, niin miksei myöskin rahaa pieneen matkaan? Ja minä (kohta neljän lapsen äitinä) otan joka kesä yhden hotellivuorokauden ihan vaan lähikaupungista ja teen IHAN YKSIN (kun mies on lasten kanssa) ihan mitä huvittaa - syön ravintoloissa, käyn leffassa, shoppailen ja vain rentoudun ilman, että mun tarvii sanoa kellekään paljon muuta kuin "kiitos" :)

Ongelma ei ole lapset, eikä se ettei ole miehen kanssa yhtään kahdenkeskistä aikaa, eikä myöskään se kotityöt (ne voi aika ajoin jättää tekemättä), eikä ruoanlaitto (siinäkin voi välillä ottaa kevyemmin tai lintsata).



Mutta jos olemme kerrankin koko perhe yhtä aikaa lomalla, niin haluan maiseman vaihdosta. Ilman reissuja ja uusia maisemia en jaksaisi. Siitä huolimatta että kotona on pihaa, metsämaisemia, uima-allas ja ranta ihan lähellä.



Onneksi tuo ei ole ongelma. Rahaa on sen verran että pääsee reissuun ja lapsetkin pääsevät kokemaan ja näkemään. Yhteistä lomaa ei sitten koululaisten kesäloman vuoksi miehen kanssa paljoa ole, joten ne vähät yhteiset reissataan.

ja rahaa matkustamiseen ei ole.

ja rahaa matkustamiseen ei ole.

Ja sillä menee jo hyvin yksin hotelliin, kun mies jää lasten kanssa. Ja rahaa jää myös ravintolaan/leffaan yms. Jos on omasta jaksamisesta kysymys, niin tuo on aika pieni summa. Ja minua ainakin auttaa edes hetken lepotauko kaikesta.

niin kai muutkin tekee, eihän monilla ole varaa yhtäkkiä irrottaa lomamatkan verran rahaa. jos kuitenkin töissä käy, niin kai sitä edes kotimaan matkalle pääsee kun ajoissa säästää.



kyllä meilläkin suurin osa kesästä on ollut tuota kotona olemista, ja saattais kyllä harmittaa jos yhtään mihinkään muualle ei pääsis. nyt sen sijaan ollaan nautittu kotona olosta ja uimisesta tosi paljon ja käyty parilla pikkureissulla koko perheen kanssa, minä yksinäni yhden yön reissulla, ja minä lasten kanssa mökillä. sopivasti on ollut menoja ja myös meillä on ollut vieraita, niin että lapsilla on ollut välillä muitakin kavereita kuin toisensa. näillä helteillä ei todellakaan ole tarvis päästä ulkomailla, sen sijaan olen todella osannut arvostaa sitä että uimarannalta pääsee omaan kotiin :-) pienten lasten kanssa matkailu ei aina ole pelkästään kivaa.... ollaan panostettu ystävien ja sukulaisten tapaamiseen, johon talvella ei ole aikaa. sit ei tartte talvella potea huonoa omaatuntoa kun ei pääse kyläilemään.

ap

Tuollaista elämäni on aina, kun olen omaishoitaja-kotiäiti. Otan miehen kanssa kahdenkeskisen ajan iltayöstä, istumme omalla kotiterassilla. Voimme myös vaihtaa vuoroja niin, että toinen pääsee vaikka kahdeksi tunniksi yksin uimarannalle.



Tilanteeseen on vain ollut pakko tottua, koska perhe on suuri ja sellaisia tuttavia ei ole, jotka pärjäisivät lasten hoitamisessa.

lisään tuohon vielä että olen jo yliajalla raskaana.Muuten ois matkusteltu yms mutta vauvan syntymää vaan odoteltu=(Ja mies aloittaa loman vasta kun vauva syntyy..säälittää lapset kun kesästä suurin osa mennyt vain kotona pyöriessä=(

No joskus mies lähtee parin lapsen kanssa mökille, mutta minä en siellä viihdy. Eikä lapsille tarvitse keksiä tekemistä, keksivät itse. Ovat niin tottuneita siihen, että kesällä ei näe kavereita kuin poikkeustapauksissa, että osaavat olla keskenäänkin.

tänäkin vuonna lähdetään (loma vasta syyskuussa) kahdeksi viikoksi etelään, siellä olosta nautin täysin rinnoin, ei kotitöitä, valmiiseen pöytään, ihana allasalue, aurinkoa, kiireetöntä aikaa lapsen kanssa. Reissataan lähiympräistössä paikallisbussilla yms, ja mennään sinne minne just sillä hetkellä huvittaa. Mutta kukin tavallaan, ymmärrän niitäkin jotka rentoutuu kotona, mun vaan tarvii päästä pois kotoa vähäksi aikaa. Kituutan viimeiset kuukaudet antaumuksella, säästän lomaa varten, ja ostan sieltä itselleni vähän vaatteita, kengät, laukun yms. Ollaan menossa siis Espanjaan.

Miehen lapset tulevat meille lomilla. Matkustavat kaukaa, joten lomalla ei sitten enää matkusteta. Valvovat yhtä myöhään kuin mekin, heräävät samaan aikaan, ainakin joku heistä. Kavereita ei tietenkään täällä ole, joten koko loma on ohjelman keksimistä. Lisäksi hoidettavana on omat 3kpl.

meillä melkein noin, mutta pari parin yön reissua on tehty.

saa nähdä miten jaksaa.

kotona jaksaisi olla omien lasten kanssa, mutta naapureiden kakarat jotka riehuvat ja rikkovat paikkoja ja joita pitää vahtia, ovat ikävämpi juttu.

mutta kun on raskas ja kiireinen työ, ja suuri perhe, en vain mitenkään osaa asennoitua niin, että saisin akkuni ladattua olemalla 365 päivää vuodessa kotona ja tekemällä pakollisia hommia. En tiedä, miten asennettaan muuttaisi. Minua virkistäisi vaihtelu. ap

tuntuisi todella alistetulta ja ahdistavalta.

Meillä on vaan ollut sellainen tilanne, että mies on ollut koko kesän tietokoneella ja minä lasten kanssa yrittänyt keksiä tekemistä kuumassa säässä. Koko kesän on savu noussut päästä ja nyt ollaan siinä tilanteessa että pakko kai muuttaa pois, ei tätä enää kestä.

kesät olen kotona lasten kanssa, talvella otan äkkilähdön kaukomaille ja menen YKSIN! Siihen riittää rahat(noin tonni)ja saan omaa aikaa.

Käyn töissä muuten, ja olen yh...pakko välillä päästä pois ja lasten matkoihin ei ole varaa

Käydä uimassa, lukea kirjaa, katsoa leffaa, tehdä helppoja ruokia, siivota silloin tällöin ja kaikki ilman mitään aikataulua.....

Odotankin että kaikki lapset ovat sen verran isoja, etteivät pyydä lomille jonnekin.

Ihmiset ovat näköjään erilaisia, mä nauttisin vain kotona olosta....