Tässä elämäntilanteeni, kommentoi!
40+ nainen, 2 lasta, 9- ja 6 v. Opiskelujen ja töiden perässä pk-seudulla jo 20 v, sydän "kotikaupungissa". Akateeminen, mies opistotasoa. Sukulaiset ja lähimmät ystävät kaukana ja vanhemmat vanhoja, huoli heistä. Irtisanouduin pitkäaikaisista vakitöistä, en päässytkään opiskelemaan, enkä näytä helpolla työllistyvänkään. Ajatus uudesta alasta alkanut ahdistaa, työnteko tuntuu melkein mahdottomalta ajatukselta tällä hetkellä. Ei harrastuksia, ei kiinnostuksen kohteita. Ahmimisongelma, alkoholia kuluu liikaa. Miehen kanssa valovuosien päässä toisistaan, ainoastaan ärsytämme toisiamme. Lapset mallilapsia, minä aina iloinen, auttavainen ja hauska. Kukaan ei uskoisi.
Kommentit (13)
Olisiko sinne mahdollista muuttaa?
ei tilanteesi mitenkään mahdoton ole,huonomminkin voisi mennä. Toivon, etten itse olisi tuossa
tilanteessa 40+
t.n27
Kukaan ei uskoisi...?? Uskoisi MITÄ?
Tänään on loppuelämäsi ensimmäinen päivä. Ala elää.
Tuskin olisi töitäkään siellä.
Ja 4: kukapa sitä uskoisi olevansa tässä, kun on n27.
ap
Ei taida auttaa itku markkinoilla, nyt on uusi alku.
Mieti mitä tahdot ja tee juuri niin.
mihin nyt, mitä oikeasti haluan tehdä, kuka olen ja haluanko katsella tuota ukkoa loppuikäni.
miksi et voi antaa itsesi olla juuri niin surkea kuin tunnetkin olevasi. Feikkaaminen vie kamalasti voimia.
mieti mitä haluat ja aloita niiden asioiden toteutus.
Ehkä tarvitsitkin tähän väliin pienen funtsimistauon, tämä on mahdollisuutesi.
Tilanteesi kuulostaa ikävältä, mutta ei lainkaan toivottomalta. :) Varmasti moni kipuilee samanlaisten kysymysten ja pohdintojen parissa. Teillä on kuitenkin moni asia elämässä varmasti hyvin, eikä mitään peruuttamatonta tai ylitsepääsemätöntä ole tapahtunut. Uskalla kohdata väsymyksesi ja koita jutella aidosti miehesi kanssa. Toivottavasti sinulla on läheisiä joiden kanssa jakaa elämääsi myös. Tsemppiä! :)
yhtään on lahjoja niin ryhdy kirjoittamaan.
Hyvät asiat: Sinulla on lapsia, tulevaisuudessasi tulee olemaan vilskettä, vipinää ja vauhdikkaita tilanteita. Et tule siis vanhenemaan yksinäisenä mummelina.
Sinulla ei ole harrastuksia. Voit aloittaa uuden ja kokeilla, mikä sopisi.
Lopeta liika kiltteily ja tee välikllä niin kuin itse haluat. Turha se on muille esittää, jos voit saada feikkitunteesi muutettua oikeiksi olemalla oma itsesi, tekemällä myös itsekkäitä päätöksiä ja lopettamalla oman elämän liian kriittinen tarkkailu.
Hanki harrastuskavereita. Tämä kyllä onnistuu, kun siihen panostaa!
Itse olen opetellut liika kiltteydestä ja muiden miellyttämisestä pois. Sen jälkeen onkin alkanut elämä maistumaan ;).
ja jos siita ei tule mitaan, niin eroa - ei tosin ilman yritysta parantaa asioita! Tee lista asioista jotka on hyvin. Jos vanhempien tilanne todella huolestuttaa niin tee asialle hyvin - kay katsomassa, pyyda vaikka heilta matkarahat jos itsella ei ole. Vanhemmille taytyy antaa aikaa kun he viela ovat elossa, haudalla on turha sitten itkea etta olisi pitanyt sita ja tata! Ota lapsetkin mukaan tahan projektiin.
Jos nakisit tilanteen mahdollisuutena uuteen eika epaonnistumisena, voisit saada siita paljonkin irti.
lievä masennus. jätä alkoholi, niin olokin paranee ajan kanssa. miehen kanssa hakeudu terapiaan tai ostakaa joku parisuhdetta käsittelevä kirja. muista että kunhan lapset ovat kunnossa, teillä ei ole niin suuria ongelmia, joista ei yli pääsisi.