Lapsi jää luokalleen (2. lk) ja on ollut mielenkiintoisia tilanteita kesäjuhlissa

mies, joka totesi tuttavan lyhytkasvuisen lapsen ensi kertaa nähdessään että "NOIN LYHYT!?!?"

Kyllä vaan "kilttikin" voi jäädä kertaamaan. Koulussa ei arvioida akselilla kiltti - tuhma, kiltit siirtyy seuraavalle luokalle, tuhmat jäävät luokalleen. Olen joutunut jättämään luokalle myös todella kiltin lapsen. T. Ope

monta ankeaa viestiä ap:lle. Kaikkea hyvää lapsellesi tulevaan kouluvuoteen!

sanovat asian tuosta negatiivisesta näkökulmasta katsottuna.



Fiksu aikuinen sanoisi (lapselle itselleen, huom.) kuta kuinkin että "hyvä, kun voit oppia uudestaan samat asiat, niin kolmannella on sitten paljon helpompaa".



Miksi jonkun mielestä "se on vaan noloa jäädä luokalleen"? Minusta olisi huomattavasti nolompaa opettajalta, jos hän siirtäisi seuraavalle luokalle lapsen, jonka kypsyysaste (vai mikä sen virallinen nimi onkaan) opiskelussa ei vielä vastaa seuraavan luokan tasoa. Ei kukaan sukulaisten takia opiskele, vaan itsensä.



Onneksi asenteet eivät (koulumaailmassa) ole enää niin mustavalkoisia kuin noiden vanhempien sukupolvien aikana oli, jolloin luokalta pääsi suunnilleen, kun osasi luetella aakkoset ja apostolit vaikka takaperin unissaan ja osasi käyttäytyä pyhäkoulumaisesti opettajan edessä.



Kertaus on opintojen äiti, sanoo jo vanha sananlaskukin. Niin, eikä oppi ojaan kaada...

Aivan hyvin voivat jäädä, esim. sairauden sattuessa.

No,ei ainakaan fiksut ja kiltit jää luokalle.

Olen jäänyt luokalleni.

Hyi tuhmaa.

ei liity aloitukseen, mutta pakko kommentoida..

oma poika on suunnilleen noissa mitoissa, aloittaa eka luokan nyt. ja siis se on ihan tosi hoikka!!!

eihän tuosta pulskaa saa tekemälläkään..

tietty pojilla on poikien leikit ja harrastukset eli painavampaa lihasmassaa kertyy eri lailla kuin tytöillä. mutta silti, siltä tippuu 128cm kokoiset sortsit edelleenkin välillä jalasta, kun vyötärö on liian löysä.. :D

Ruoskikaa minut. Olen jäänyt luokalleni.

Hyi tuhmaa.

Olin hoikka nainen, jolla suuri maha. Nelikiloinen lapsi. Pitkä, kapea maha ja jatkuvasti vinoilua jokapaikassa. Opettaja sanoi, että "kolmosiako odotat? minun tyttärelläni oli niin pieni maha, miten voit olla noin isomahainen jne" Opiskelin uutta ammattia kolmekymppisenä ja pahoitin todella mielení. Naapurit ja kylänmiehet kommentoivat koko ajan, "että mahtaa sieltä tulla vähintään viisikiloinen", "onko sulla kaksoset", "norsuako odotat"... Olin työharjoittelussa ja samanikäinen työkaveri odotti lasta, hänellä pienen pieni maha ja vinoili mulle koko ajan.



Olen itse ollut nelikiloinen syntyessäni ja en syönyt mitään roskapaskaa raskausaikana. Ei koskaan tullut aikaisemmin mielenikään vinoilla kenenkään mahasta, vammaisuudesta, hörökorvista, lihavuudesta, selluliitistä, kierosilmistä, luokallejäämisistä...jne.



Olen mielestäni humaani ja vain kaksi AMK-tutkintoa suorittanut.

Olen jäänyt luokalleni.

Hyi tuhmaa.

Ainakin rautanen pokka sulle on ties vaikka siitä syystä kehittynyt ;)

...poika itse ottiasian aika hyvinja muut lapset myös, mutta vanhemmille sukulaisille se olijotenkin tiukka paikka. Kuin lapsessa olisi jotain vikaa. Mielummin olisi pitänyt laittaa ekalle normaalisti oli tulos mikä tahansa...lapsen parhaalla ei siis mitään merkitystä. Aikuiset on kummia.

Ihanko todella ajatellaan, että vain tuhmat ja tyhmät jäävät luokalleen??? On erilaisia oppimisvaikeuksia, kypsyysasteita yms. asioiden omaksumiseen, enkä ole koskaan ymmärtänyt vanhempia, joiden mielestä lasta on roikotettava luokkansa mukana hinnalla millä hyvänsä. Silloin juuri se lapsi kokee olevansa tyhmä. Loppuvuoden lapsista jäi aiemmin luokalleen lähes puolet - siis noin 40-50 vuotta sitten, jolloin opiskelu oli jo alakoulusta alkaen melko tiukkaa. Näin myös tätini,joka on syntynyt 31.12. Kyllähän nyt ihan järkikin sanoo, että ero on valtava tammikuun ja joulukuun lapsilla, kun kuitenkin jako on keinotekoinen. Osa lapsista voi pärjätä hiukan vanhempien porukassa, osa ei. Nykyään vain on vallalla trendi, jossa vanhemmat eivät suostu jättämään lastaan luokalle, koska pelkäävät, että häntä kiusataan. Enkä ihmettele! Johan täällä aikuiset ihmiset kiusaavat. Häpeäisitte! Serkkuni muuten on myös syntynyt joulukuussa, ja on käynyt luokka-asteen aina nippa nappa läpi, kunnes ikää tuli se 14-15 vuotta, jolloin melkein vuoden ero ei enää näkynyt niin selvästi. Rukoili ja toivoi, että oma lapsi ei syntyisi joulukuussa, kun on omakohtaisia kokemuksia siitä, miten rankkaa on sinnitellä luokan heikoimpana - ihan syyttä suotta. No, oma lapsi syntyi tammikuussa. :) Opettajana muuten huomaan melko helpostikin ne loppuvuotena syntyneet - erityisesti pojat. Niin kuin sanoin, näillä on melkein vuoden ikäero luokan vanhimpiin. On ihan perusteltuja syitä, miksi joitain asioita opiskellaan vasta viidennellä (esim. historia - ajan taju vasta kehittynyt tuolloin), mutta onhan selvää, että kaikki eivät mene kehityksessä tasatahtiin. Ja monesti ne ovat niitä loppuvuotena syntyneitä.

Loppuvuoden lapsista ei 50v sitten jäänyt luokalleen sen enempää kuin muistakaan. Ei ainakaan, jos uskomme vanhoja tilastoja.

Loppuvuonna syntynyt voi nykyisin aloittaa koulun vuotta myöhemmin, jos vanhemmat niin haluavat. Toisaalta voi tehdä kuten meillä tehtiin eli loppuvuoden lapsi meni kouluun vuotta liian aikaisin (ja kirjoitti historiasta laudaturin tänä keväänä) eikä siitä tule traumoja kuin niille vanhemmille, joiden omat lapset on kiinnostuneempia kiskomaan kärpäsiltä siipiä kuin kuuntelemaan opstusta.

Miksi siltä lapselta ei saa kysyä, että miksi tuplaat? Miksi täytyy valehdella, että kun kertaat niin sitten osaat. Kun se ei mene niin. Luokalle jätetty on samassa ongelmatilanteessa parin vuoden kuluttua ja taas kerrataan.

olin koulussa todella kiltti jopa liian kiltti. Pärjäsin hyvin koulussa, mutta sairastuin todella vakavasti. Olin vuoden aikana normaalisti koulussa vain ensinmäisen viikon, lopput makasin sairaalassa.



Kyllä jäin luokalleni, jopa omasta pyynnöstäni. Olin vielä heikko seuraavankin vuoden, toivuin syövästä, mikä uusiutuikin. Voitin syövän, sain hyvän alun elämälleni.



Olenko siis ilkeä ja tyhmä, kun sairastuin ja kävin yhden vuoden uudestaan? Oliko tämä mielestäsi omaa syytä?

kokoaikaisesti ja kertasi kaikenlisäksi vielä luokankin. Kukaan ei ole ihmetellyt eikä lapsi ole asiasta kärsinyt. Ulospäin normaali voi kuitenkin kärsiä erilaisista oppimisvaikeuksista, joihin onneksi Suomessa saa apua!!

olin koulussa todella kiltti jopa liian kiltti. Pärjäsin hyvin koulussa, mutta sairastuin todella vakavasti. Olin vuoden aikana normaalisti koulussa vain ensinmäisen viikon, lopput makasin sairaalassa. Kyllä jäin luokalleni, jopa omasta pyynnöstäni. Olin vielä heikko seuraavankin vuoden, toivuin syövästä, mikä uusiutuikin. Voitin syövän, sain hyvän alun elämälleni. Olenko siis ilkeä ja tyhmä, kun sairastuin ja kävin yhden vuoden uudestaan? Oliko tämä mielestäsi omaa syytä?

Mutta se, että "meidän Iikka ei oikein ole kiinnostunut" kertoo jo ihan muusta.

kertovat tämän palstan tasosta, liikaa.

luonnollisesti koska itse ja lasten isä ovat samoin.Itse olen saanut kovasti aikoinani kärsiä pituudestani ja kuullut mitä merkillisimpiä nimittelyjä etenkin aikuisten taholta.Itsetuntoni oli varsin heikko.



Silloin tällöin aina päivitellään lapsieni pituutta. Ihan tutuillekin jatkan heidän huudahtelujensa jälkeen tyyliin että " hyvä koripalloilija tulee" ja että "kyllä se on parempi että pituutta on ettei jää jalkoihin" Tytön pituudelle päivittelijöille totean jotain mallikurssille laitamisesta.



Ihmeellisellä tavalla juttu loppuu sitten siihen.



Tosin kannustamme lapsiamme terveeseen itsetuntemuskeen sekä urheiluharrastuksen pariin ja mallikurssi on todellakin suunnitelmissa jotta oppisivat kantamaan ja kävelemään. ryhdikkäänä pituutensa.

Luokalle jääminen ennen wanhaan oli merkki jonkiasteisesta jälkeenjääneisyydestä tai "laiskuudesta". Ja se OLI häpeä silloin, ja vaikka sukulaisten puhe on nykypäivän käytännön valossa tökeröä, kannattaa muistaa tuo tausta ja ymmärtää (vaikkei hyväksyisikään). Sairaudet ja muut poissaolot on tietysti eri juttu, oli ennenkin.



Raskausmahan koko on jännä asia. minä ajattelin sitä jotenkin minuun liittymättömänä ja ohimenevänä juttuna, ja olin tavallaan ylpeä hervottoman isolta palllolta näyttävästä kummustani. ja oli kiva, kun sitä päiviteltiin :D. Samoin raskausaikana minun oli helppo mennä nakusaunoihin jne, normaalisti olen liian tietoinen mahamakkaroistani ja jenkkakahvoista (BMI 22, eli ei mitään massiivista)



Sen sijaan tuo kasvavan lapsen, erityisesti tytön, lihavuuden kommentointi on asia, joka pitäisi saada kitkettyä. Se on TÖRKEÄÄ. Noissa tapauksissa napakka vastakommentti "no näkyypä tuota tulleen mummollekin vähän lisää vyötärölle" tms. voisi olla paikallaan.

Luokan kertaamisessa ei ole mitään hävettävää. Hienoa että sinä suhtaudut äitinä asiaan avoimesti ja ymmärrät sen hyödyt. Siskonpoikani on kerrannut kolmannen luokan, ja minusta on hienoa, että hänellä on säilynyt kaverit myös oman ikäisistään, joiden kanssa kävi 1 & 2 luokan. Kertaamisen jälkeen pääsi pienryhmään oppimisvaikeuksien vuoksi. Nyt siskonpoika on menossa yläkouluun, ja oikeastaan tämä 6 luokka oli ainut kun hän välillä hermitteli, että oman ikäiset kaverit on jo yläkoulussa.



Tietysti olisi ollut hienoa jos tämä poika olisi päässyt pienryhmään jo kolmannella luokalla niin ei olisi tarvinnut kerrata luokkaa, mutta toisaalta vuoden kypsyminenkin on tehnyt hyvää!



Tsemppiä Ap:lle! Vastaahan sukulaisten välilä typeriinkin kysymyksiin itsevarmasti ja avoimesti ("koulutat" niitä vähän;) niin jospa nuo höhlät ihmettelyt jäisi vähemmälle! Ihmiset ei välttämättä ymmärrä aina kaikkea, ja joillakin on tapana laukoa tosi typeriä juttuja suustaan ulos.

lapsilleni että on ruma tapa arvostella ja huomautella toisten ulkonäköä ja vaatteita. Toki kehua saa vaikka tyyliin että onpa sulla nätti pusero tai uudet hienot kengät , ne sopii sulle hyvin jne.



Itse olemme yrittäneet olla esimerkkinä.



Samoin olen lapsille sanonut että mikäli joku arvostelee ulkonäköänne olipa se vaikka aikuinen niin vastatkaa että on ruma tapa arvostella ja huomautella toisen ulkonäöstä !



On ollut kutkuttavan hauskaa yrittää pitää naamani peruslukemillani kun lapsilleni on "oppi" mennyt perille ja ovat vaientaneet leikkipuistossa aikuisen joka on katsonut oikeudekseen päivitellä ääneen lasten ulkonäköä ;)



t: Pitkien lasten äiti