Milloin eläimen saa/voi lopettaa?
Mulla alkaa olla jaksaminen loppu meidän koirien kanssa. Koirat on 13 ja 11 vuotta, vanhemmalla alkaa olla nivelkulumia ym. ikään liittyvää, ei jaksa kävellä ontumatta kilometriä pidempään ja tämän tästä ontuu monta päivää. Molemmat koirat paimenkoiria ja tähän liittyen aina olleet kovia haukkumaan, ei siis aamusta iltaan räksytystä mutta kaikkea ympärillä liikkuvaa, tiellä kulkevia ihmisiä, pihaan tulevia vieraita ym. Mikään koulutus ei tähän ole auttanut, on enemmän rotukohtainen juttu. Molemmat koirat tosi herkkämahaisia, pienestäkin ruokavalion muutoksesta tai stressistä molemmat (ja etenkin vanhempi) ripuloi monta päivää.
Nyt on muutettu uuteen kotiin kuukausi sitten. Muuttostressistä ym. johtuen ripuli ollut taas vieraanamme, mattoja on pesty ja lattiota hinkattu tämän tästä, siitä huolimatta, että yölläkin herätty koiria ulkona käyttämään. Naapurit ei todennäköisesti kauhean ilolla suhtaudu äänekkäisiin koiriin, etenkään kun aamuyöllä klo 4 molemmat koirat haukkuvat puskassa rapistelevan fasaanin pystyyn. Uusi koivuparketti on kolmessa viikossa rumilla naarmuilla. Koiria ei voi pitää vapaana pihalla (entisellä pihalla pystyi, oli metsätontti eikä koirat karanneet siitä mihinkään, nyt keskellä vilkasta omakotitaloaluetta) ja nyt ovat pihalla hihnassa haukkumassa tai sisällä lattioita raapimassa.
Koirat on olleet ennen rakkaita mutta nyt tuntuu siltä, että jaksa ei enää riitä. En halua enää omistaa koiria ja kaikki niihin menevä aika,vaiva ja niiden aiheuttama mielipaha on liikaa. Ennen talo ja tontti, farmariauto ym. hankittu suureksi osaksi koirien takia ja ajankäyttö meni koirien mukaan mutta nyt omat työt, lasten hoitopaikat ja koulut, mahdollisuus omiin harrastuksiin alkaa olla tärkeämpiä kuin koirat. Onko täysin väärin lopettaa eläin, joka on enemmän taakka ja rasite kuin rakas perheenjäsen? Etenkin kun koirat itsekin sen varmasti kokevat ja huomaavat, ei tule ihan niin kauniita sanoja lausuttua kun taas kerran on ripulit villamatolla ja haukkurähäkkä alkaa heti ovesta ulos mentyä. Kiitos kun sain purkautua. Tästä asiasta on hankala puhua edes perheenjäsenten kanssa, vaikka luulen, että puoliso on ihan samaa mieltä, välillä enemmänkin kuin minä.
Kommentit (5)
Tämä on minusta lemmikin omistamisen tärkeimmistä asioista. Kun aika on kypsä, on rohkeutta tehdä päätös ja totetuttaa se. T: 7 kissan ja 1 koiran emäntä
Koiraa se ei haittaa, se ei ymmärrä kuolevansa ja jos laitat molemmat unille, ei jää ketään (eläintä) ikävöimäänkään.
Tervettä ja nuorta eläintä on tietysti sääli lopettaa, ja sellaiselle yrittäisin hakea jonkin vaihtoehdon. Sairauksistakin hoidattaisin tietenkin paranevat, mutta mitään isoja leikkauksia tai muita koiralle ikäviä en lähtisi tekemään.
Minulle itselleni olisi ihan tarpeeksi syytä noissa luettelemissasi. Ihan jo noissa nivelvaivoissa ja huonossa sopeutumisessa uuteen taloon. Mutta minä olenkin tällainen rationaalinen ja kova hevosihminen, jolle eläin on eläin ja sitä kohdellaan hyvin sen elinaikana, mutta ei hoideta ja pitkitetä sen vaivoja loputtomasti.
Mutta me itse lopetimme nivelrikkoisen koiramme viime vuonna. Ei ollut enää koiran arvoista elämää, kun ei ilman kipulääkkeitä kyennyt liikkumaan. Mitä luin sinun tekstiä, niin saattaisi olla koirille parempi vaihtoehto päästä pois kärsimästä.
Muistan viestin minkä ystävä laittoi, kun kerroin päätösestä.
"Parempi hetkeä liian aikaisin, kuin hetkeäkään liian myöhään."
Eli sinun vastuullasi omistaja on myös huolehtia siitä ettei koira joudu kärsimään turhaan.
vaikkei olis edes oma jaksaminen kyseessä. Jos koira ei pysty kävelemään kivutta kilometriä, on sen aika mennä. Ihan oikeasti.
Nuoremman kohdalla ehkä katsoisin pidempään. Yksinään saattaa mennä joko parempaan tai pahempaan suuntaan. Jos vanhempi koira stressaa ihan älyttömästi, voi se "tartuttaa" stressin nuorempaankin. Samoin haukku. Kumpi sen aloittaa? Peesaileeko toinen vaan? (No jos toi kerran huutaa, niin kyl määkii...) Voi tietysti olla, että nuorempi alkaakin ikävöidä vanhempaa, eikä osaa enää olla yksin, jolloin ehkä sillekin armelias vaihtoehto on lopetus.
Kiertoon tuon ikäisiä on turha laittaa.
Jokaisella koiralla on oikeus olla ihmiselleen ilona ja riemuna. Vähemmän se kuolemastaan kärsii kuin elämästä ei-toivottuna...
Minusta tuossa teidän tapauksessanne on kyse juuri siitä. Koirat eivät voi hyvin, ovat iäkkäitä eivätkä pysty enää elämään koiranarvoista elämää. Mä en tuntisi huonoa omaatuntoa päästäessäni vanhukset lepoon.
Meillä on itselläkin vanhuskoira, ja mietitään samaa asiaa usein. Se on tosin vielä melko terve ja leikkisä, ruoka maistuu myös. Kuulo siltä on mennyt eikä kävelykään oikein aina enää tahdo kulkea, mutta katsellaan nyt vielä...
Tämä on minusta lemmikin omistamisen tärkeimmistä asioista. Kun aika on kypsä, on rohkeutta tehdä päätös ja totetuttaa se.
T: 7 kissan ja 1 koiran emäntä