Kertokaa mulle millaista on elämä kolmen lapsen kanssa!

Nuorin lapsista kuitenkin jo 3. Toistaiseksi on mahduttu samaan hotellihuoneeseen ja laivan hyttiin (Siljalla Family...), mutta saa nähdä miten jatkossa. Harrastuskuskausta alkaa olemaan tosi paljon, joten sivutoiminen autokuski olisi kova juttu :) Kivasti noista on seuraa toisilleen ja yleensä leikkivät kivasti yhdessä, toki välillä riidelläänkin. Kaikkia pöhköyksiä kolme lasta kyllä keksivät enemmän kuin kaksi... :)

Lapset ovat syntyneet kahden vuoden välein. Vaatteita joutuu ostamaan jonkun verran enemmän uusia kolmannelle kuin toiselle juuri kulumisilmiön vuoksi. Koska meidän lapsista löytyy molempia sukupuolia, niin iso osa vaatteista kiertää kyllä enintään kahden lapsen käytössä ja kestävät sen hyvin. Rattaamme ovat kestäneet nyt jo kolmannella lapsella. Kauppaostoksemme mahtuvat hyvin yhteen ostoskärryyn. Autoa ei ole tarvinnut vaihtaa, koska meillä on ollut tila-auto jo kahden lapsen kanssa. Hotellihuoneisiin on hyvin huolittu myös kolmas lapsi ainakin Suomessa. Petaavat kahdelle lapselle ja kolmas nukkuu siinä samassa tai vanhempien välissä. Ylimääräiset petivaatteet ja pyyhkeet ollaan aina saatu ilman lisämaksua. Elämä on mielenkintoisempaa, kun ei olla samalla tavalla vauvanrytmissä elävä perhe kuin varsinkin esikoisen kanssa. Kotiäiti saa liikuntaa viedessä ja hakiessa isompia lapsia kerhosta ja koulusta yhdessä kuopuksen kanssa. Kuopus ruokailee ja nukkuu missä vain. Ei nukuteta, mutta kyllähän se uni tulee säännöllisinä aikoina olitiin sitten kotona tai liikenteessä. Nuorin oppii paljon isommiltaan ja on molempien sisarustensa suosikki sekä katalysaattori etteivät isommat niin riitele. Sellainen hymyilevä iloinen veijari, jota kilvan isommat hoivaavat ja leikityttävät. Välillä on suurperheen tuntua ja välillä rauhallisempaa. Perhekokona siitä välistä eli ei pieni eikä iso perhe.

Nuorin lapsista kuitenkin jo 3. Toistaiseksi on mahduttu samaan hotellihuoneeseen ja laivan hyttiin (Siljalla Family...), mutta saa nähdä miten jatkossa. Harrastuskuskausta alkaa olemaan tosi paljon, joten sivutoiminen autokuski olisi kova juttu :) Kivasti noista on seuraa toisilleen ja yleensä leikkivät kivasti yhdessä, toki välillä riidelläänkin. Kaikkia pöhköyksiä kolme lasta kyllä keksivät enemmän kuin kaksi... :)

Lapset ovat syntyneet kahden vuoden välein. Vaatteita joutuu ostamaan jonkun verran enemmän uusia kolmannelle kuin toiselle juuri kulumisilmiön vuoksi. Koska meidän lapsista löytyy molempia sukupuolia, niin iso osa vaatteista kiertää kyllä enintään kahden lapsen käytössä ja kestävät sen hyvin. Rattaamme ovat kestäneet nyt jo kolmannella lapsella. Kauppaostoksemme mahtuvat hyvin yhteen ostoskärryyn. Autoa ei ole tarvinnut vaihtaa, koska meillä on ollut tila-auto jo kahden lapsen kanssa. Hotellihuoneisiin on hyvin huolittu myös kolmas lapsi ainakin Suomessa. Petaavat kahdelle lapselle ja kolmas nukkuu siinä samassa tai vanhempien välissä. Ylimääräiset petivaatteet ja pyyhkeet ollaan aina saatu ilman lisämaksua. Elämä on mielenkintoisempaa, kun ei olla samalla tavalla vauvanrytmissä elävä perhe kuin varsinkin esikoisen kanssa. Kotiäiti saa liikuntaa viedessä ja hakiessa isompia lapsia kerhosta ja koulusta yhdessä kuopuksen kanssa. Kuopus ruokailee ja nukkuu missä vain. Ei nukuteta, mutta kyllähän se uni tulee säännöllisinä aikoina olitiin sitten kotona tai liikenteessä. Nuorin oppii paljon isommiltaan ja on molempien sisarustensa suosikki sekä katalysaattori etteivät isommat niin riitele. Sellainen hymyilevä iloinen veijari, jota kilvan isommat hoivaavat ja leikityttävät. Välillä on suurperheen tuntua ja välillä rauhallisempaa. Perhekokona siitä välistä eli ei pieni eikä iso perhe.

Emme tosiaan mahdu enää yhteen hotellihuoneeseen, vaikka esikoinenkin on vasta 11v. Ruokaa kuluu valtavasti, samoin vaatteita, etenkin housuja ja kenkiä. Olen iltaisin päätoiminen autokuski, kun kaikki kolme harrastavat paljon ja mielellään.. Eli rahaa, aikaa ja hermoja kyllä paukkuu, mutta se nyt ei varsinaisesti ole lapsiluvusta niinkään kiinni, ei sitä osaa sillä tavalla ajatella.



Kolmisin ollessaan tappelevat valtavasti, mutta jos joku on poissa, on meillä rauhallista ja leppoisaa ja hyvin erilaista. Keskimmäinen on luonteeltaan erilainen kuin muut ja vähän väliinputoaja. Mitään tasapainottumista ei kolmonen aikaansaanut, päinvastoin, kaikki muuttui levottomammaksi ja se neljäs olisi ollut mielestäni oikein hyvä juttu tähän vielä. Vaan mies ei halunnut ja nyt mennään tämän upean katraan kanssa. Tila-auto on kiva reissuilla, ostettiin juuri vene, johon kaikki mahdumme hyvin ja odottelemme murrosiän murheita :)



Kyllä musta kolme on mitä parhain lapsiluku, kahden kanssa ei vielä pääse kunnolla ihastelemaan, miten nuo voivatkin olla niin erilaisia, ainutlaatuisia ja ihania, silti samaa sakkia ja toinen toisensa puolella ja kavereita!

Matkustelu on älyttömän kallista ja uuhunkin elämiseen saa uppoamaan ihan kiitettävästi rahaa. Nyt jo elämä melko helppoa kun nuorinkin menee jo kouluun. Vauva- ja taaperoaikaa ei tule ikävä, sellaista vilskettä se kahden nuorimman kanssa oli. Tila-autoon vaihdettiin kun nuorin syntyi.

tästä ketjusta! Mukava lukea muiden kokemuksia, sillä meidän perhe muuttuu kolmilapsiseksi parin viikon sisällä :)

Itsekin tuossa puhuin vauvan "hankkimisesta", mutta tokihan ne vauvat siitä sitten kasvaa :) Minusta kanssa vauvanhoito on helppoa (ellei nyt ole koliikki tms, mistä ei ole kokemusta), mutta kun tulee uhmat ym ja kasvatukselliset kysymykset, niin ei olekaan enää niin helppoa.



Siksipä itsekin tosiaan mietin, että vieläkö kolmannen haluaisi tähän. Kun on kaksi, joista toisella on uhma, ja toinen kiukuttelee muuten vaan, eikä tottele, niin olen välillä kyllä ihan tarpeeksi helisemässä näiden kanssa :)



Minäkään en ole ollenkaan ns. suurperhetyyppinen, sellainen rauhallinen leppoisa äiti, vaan pinna ei ole pitkä, enkä ole pikkukakkos-tyyppinen touhuäiti, joka touhuaa koko ajan lasten kanssa jotain. Aivan ihanaa, kun lapset ovat alkaneet touhuta yhdessä nyt :)



Kuitenkin toisaalta halajan kolmatta. Lapsilla olisi enemmän seuraa toisistaan, varsinkin sitten vanhempana olisi kiva, että heillä olisi sisaruksia enemmän. Jos yhden kanssa olisi huonommat välit, niin olisi vielä toinen, jonka kanssa menisi toiv hyvin. Meillä olisi kenties enemmän lastenlapsia, jos niin pitkälle miettii :)



Harva kai sitä harmittelee, että kun tuli hankittua. Toisinpäin voisikin tapahtua.

matkustaminen ja lomailu muuttui paljon hankalammaksi. Perhehuoneita, joihin 5-henkinen perhe mahtuu, on vähän. Ja aina kolmannen vuode tai vuodevaatteet puuttuivat ja niitä sai etsiä.



Kaikki perhetarjoukset ovat kaksilapsisille perheille jne.



Nyt mun lapset alkavat olla niin isoja, että esikoinen ei enää kulje meidän kanssa ja ongelmat ovat vähentyneet.

kaikenlainen matkustelu muuttui vaikeaksi :( Noita isoja huoneita on vähän tarjolla joten käytännössä matkakohteet supistuivat vähiin tai sitten on otettava kaksi huonetta.



Muutenkin kolme tuntuu monesti olevan liikaa, esim. kirjaa lukiessa kolmea on vaikea sijoittaa mukavasti kun kaikki haluavat olla äidin vieressä. Siinä saa sitten aina olla selvittämättä tappeluita ja jakamassa äiti-vuoroja. Pienimmän vauva-aikana yhdessä liikkuminen oli hankalaa ja monesti oli niin että isä harrasti isompien kanssa ja minä olin vauvan kanssa kotona mikä oli tietysti tosi tylsää.

matkustaminen ja lomailu muuttui paljon hankalammaksi. Perhehuoneita, joihin 5-henkinen perhe mahtuu, on vähän. Ja aina kolmannen vuode tai vuodevaatteet puuttuivat ja niitä sai etsiä. Kaikki perhetarjoukset ovat kaksilapsisille perheille jne. Nyt mun lapset alkavat olla niin isoja, että esikoinen ei enää kulje meidän kanssa ja ongelmat ovat vähentyneet.

Jännä juttu..että kaikki matkat tosiaan mitoitetaan 4 henkiselle perheelle. Nykyään monella on 3 lasta tai enemmän.

T. se kolmen äiti jolla 10v, 9v ja 5v lapset

Mulla kolmas poika tulossa syksyllä. Vanhin menee ekalle ja toinen eskariin. Ihanaa, kun saa jäädä kotiin lasten kanssa, mutta toisaalta pelkään, ettei aika riitä kaikille lapsille...

Kiinnostaa myös mua :D. Vieläköhän löytyisi lisää kokemuksia kolmilapsisilta? Miten kolmas lapsi on vaikuttanut vanhempien lasten sisarussuhteisiin? Olen joskus kuullut, että kolmas tasapainottaisi meininkiä eikä olisi niin paljon nahistelua, mutta saattaa olla tietty päinvastoinkin...

Kyllä meidän lapset riitelee ja nahistelee, mutta se kai kuuluu asiaan...riippuu tietenkin lasten iästä, ikäeroista, luonteista jne. Välillä mekkalaa piisaa, mutta sitten toisinaan saattavat leikkiä keskenään tuntikausia ;)

T. mulla oli ne kolme lasta 10, 9v ja 5v (en nyt muista nroa)

kaksi isompaa olivat jo "isoja", 7v ja 6v. Aloitettiin siis uudestaan vauvaelämä. Ja isommat kun ovat reilun vuoden ikäerolla, niin tämä kolmas on tuntunut kovin helpolta, kun on vain yksi hoidettava. Nyt tosin kuopuskin täyttää kohta 4v.



Arki ei ihmeemmin muuttunut lapsimäärästä johtuen, toki nyt kun ovat jo isompia, tuntuu, että illat ovat kiireisiä, kun aina on jollain harrastus, vanhempainilta, päiväkodin puuhailta tms.



Matkustaminen on myös nyt vaikeutunut, kun kuopus on kasvanut ja tarvitsee oman sängyn. On siis vaikeampaa löytää hotelleja, joihin mahduttaisi kaikki samaan huoneeseen/huoneistoon. Lisäksi yökyläilyt ovat vähentyneet, kun harvalla on tilaa majoittaa tällaista porukkaa. Mutta vieraat käyvät sitten meillä :)



Meillä esikoinen ja kuopus ovat luonteeltaan hyvin samanlaisia (erittäin touhukkaita ja aktiivisia), keskimmäinen on totaalisen erilainen luonteeltaan. Kaksi vanhinta ovat tyttöjä, kuopus poika. Meillä isommatkaan eivät ole paljon riidelleet keskenään koskaan, tottakai jotain pientä kinaa joskus. Kuopuksen tulo ei juuri tilannetta ole muuttanut, tosin kuopus joskus sotkee isompien jutut ja siitä seuraa huutoa, kun isommat poistavat häiritsijän.



Itse olisin halunnut kuopukselle kaverin, mutta mies harkitsi jo tätä kolmosta piiiitkään eli ei halunnut neljättä missään tapauksessa. Tosin tämä kuopus on tuonut todella paljon iloa meidän muiden elämään eli ollaan kaikki hänestä hyvin kiitollisia :)

sellaista, että alettiin toivoa neljättä, vaikka miten oli päätetty, että kolme on meidän lopullinen lapsiluku! :0)



Ja nelonenkin sitten saatiin, vaikka välissä menetettiin yksi tulokas myöhäisessä keskenmenossa.



Elo neljän kanssa on aika samanmoista kuin kolmenkin, sama harmitus on hotellihuoneista, mutta toistaiseksi ollaan kotimaassan reissattu ja mahduttu normihuoneeseenkin (esikoinen jo 10v.), kolme vanhinta nukkuu samassa ja kuopus (3v.) meidän vanhempien välissä.



Onnea yritykseen ap, ja varo vaan, ettei vauvakuume iske uudelleen sen kolkin jälkeen! :0)

Isommat lapset olivat jo sen verran isoja, että vauvanhoitoon tuntui olevan aikaa ilman että joku muu tarvitsi jotain juuri silloin. Vauvanhoito oli helppoa ja siitä nautti.



Hankalimpana asiana muistan, kun reilu 5v aloitti eskarin vauvan ollessa 4kk ikäinen. Esikoinen piti viedä ja hakea joka päivä eskariin ja takaisin, jolloin vauva piti ottaa mukaan. Päiväunet yritti ajoittaa eskariajan mukaan, mutta aika usein meni pieleen. Samoin aamuheräämiset meni eskarin mukaan. Välillä tuntui että vauva oikeasti häiriintyi siitä ettei voinut pitää vauvantahtista rytmiä, vaan rytmin määritteli eskari.



Kun vauva kasvoi, niin huomasin etten itse enää olisi halunnut sitä hiekkalaatikkoelämää ja ei jaksanut innostua muiden vauvojen/taaperoiden äitien puheenaiheista enää samoin kuin kahden edellisen kohdalla. Isoin lapsi halusi myös olla kotona ja kavereiden kanssa eskaripäivän jälkeen, jolloin minun tarvitsi olla tiettyyn aikaan kotosalla. Tämä esti tehokkaasti koko päivän retkien yms. tekemisen lasten kanssa. Kotona oleminen olikin aika erilaista kuin kahden edellisen lapsen kotona.



Toisaalta isommat lapset olivat ihania ja oli kiva olla myöhemmin myös ekaluokkalaisen koulusta tullessa kotona. Isompien lasten kanssa oli mukava jutella ja olla ja se tuntui vastapainolta nuorimman hoitamisen kanssa. Isommista oli kuitenkin myös vielä seuraa nuorimmalle.



Isompien lasten kanssa teki mieli tehdä paljon asioita kuten käydä uimahallissa, luistelemassa, laskettelemassa yms. jolloin vauva/taapero jakoi perheen tekemiset. Toinen vanhemmista oli pienen kanssa ja toinen teki asioita isompien kanssa. Olisi ollut kivempi tehdä asioita koko perheenä ja isommatkin lapset olivat joissain asioissa tarvinneet kumpikin aikuisen, mutta toinen meistä aikuisista oli yleensä kiinnisidottu enemmänkin pienimpään.



Nyt kun lapset ovat kasvaneet on ihanaa kun pieninkin jo pääsee mukaan ja osaa kaikkea. Vihdoin koko perhe pääsee laskettelemaan tai vesipuistoreissuilla samoihin juttuihin yms. Mutta pariton määrä vaivaa. Yleensä kaikki on suunniteltu 2lle (ja kaikki perhepakettitarjoukset ja hotellihuoneet 2+2).



Vanhin lapsi joutuu meillä eniten olemaan itsekseen, kun aikuiset auttavat/ovat nuorempien kanssa. Toisaalta taas nuoremmat tulevat hyvin toimeen keskenään ja heistä on seuraa toisilleen, kun vanhin kaipaa sellaisia asioita, joita nuoremmat eivät osaa.



Tietynlaista taspainoilua siis kun lapsia onkin 3 kahden sijasta. Monet asiat tulevat esiin vasta kun lapset kasvavat, vauva-alle kouluikäisenä ne eivät näy niin. Ja lapsissa on tietenkin eroja, kuten perheissäkin. Meillä vain perheellä kaipausta tietynlaisiin yhteisiin liikunnallisiin aktiviteetteihin ja lapsetkin liikunnallisia. Vanhin lapsi kokee joskus että hän ei saa tarpeeksi aikuisen huomiota, mutta on ehkä tuossa myös hitusen vaativa.

ikäero ekan ja tokan välillä suuri, tokan ja kolmannen välillä pieni. Talossa on murkku, uhma ja uhma.... ei joskus naurata

Olen myös yh.

Viimenen on poika, joten kierrätys vaatteissa ei onnistunut... tai no vauvana poitsu nukkui tyytyväisenä pinkeissä yökkäreissä.. so what.



Meillä ei ole autoa, matkustelu on todellakin kallista. Mutta elo on leppoisaa, murkku aika lailla omia menojaan jo. Pienet on ku paita ja peppu ja palvovat isosiskoaan.

Välillä taas tappelevat kaikki kolme keskenään.

Yhtäkään en antais pois edes unissani, enkä hetkeekään vaihtais pois.

Kolme on jo ryhmä. EI tule mustasukkaisuutta niin paljon kuin kahden lapsen suhteessa: aina kun yksi saa jotain, on kuitenkin joku toinenkin joka jää paitsi.



Meillä ikäero kahden nuorimman välillä on vähän turhan pieni, keskimmäinen kärsi siitä vauvan synnyttyä. Nyt vanhmapana siitä on tietysti etua, kun leikkivät keskenään.



Omaa huonetta ei kaikille ole vaan kaksi nuorinta asuvat samassa huoneessa, ja ainakaan vielä ei ole ollut siitä ongelmaa.



Työmäärä ei ole juuri lisääntynyt. Samat siivoukset ja ruoanlaitot olisi joka tapauksessa, ja pyykinpesussa ei pienet vaatteet paljon kuormita. Vaatteita ja tarvikkeitä kierrätetään, joten vielä ei kulut ole merkittävästi lisääntyneet.



Kotihoidon tukea ja ykistyisen hoidon tukea+ kuntalisää on nautittu huomattavasti pidempään kun on ollut useampi hoidettava kotona, eli semmoista laatuaikaa on saatu perheelle enemmän useamman lapsen myötä.

Isommat lapset olivat jo sen verran isoja, että vauvanhoitoon tuntui olevan aikaa ilman että joku muu tarvitsi jotain juuri silloin. Vauvanhoito oli helppoa ja siitä nautti. Hankalimpana asiana muistan, kun reilu 5v aloitti eskarin vauvan ollessa 4kk ikäinen. Esikoinen piti viedä ja hakea joka päivä eskariin ja takaisin, jolloin vauva piti ottaa mukaan. Päiväunet yritti ajoittaa eskariajan mukaan, mutta aika usein meni pieleen. Samoin aamuheräämiset meni eskarin mukaan. Välillä tuntui että vauva oikeasti häiriintyi siitä ettei voinut pitää vauvantahtista rytmiä, vaan rytmin määritteli eskari. Kun vauva kasvoi, niin huomasin etten itse enää olisi halunnut sitä hiekkalaatikkoelämää ja ei jaksanut innostua muiden vauvojen/taaperoiden äitien puheenaiheista enää samoin kuin kahden edellisen kohdalla. Isoin lapsi halusi myös olla kotona ja kavereiden kanssa eskaripäivän jälkeen, jolloin minun tarvitsi olla tiettyyn aikaan kotosalla. Tämä esti tehokkaasti koko päivän retkien yms. tekemisen lasten kanssa. Kotona oleminen olikin aika erilaista kuin kahden edellisen lapsen kotona. Toisaalta isommat lapset olivat ihania ja oli kiva olla myöhemmin myös ekaluokkalaisen koulusta tullessa kotona. Isompien lasten kanssa oli mukava jutella ja olla ja se tuntui vastapainolta nuorimman hoitamisen kanssa. Isommista oli kuitenkin myös vielä seuraa nuorimmalle. Isompien lasten kanssa teki mieli tehdä paljon asioita kuten käydä uimahallissa, luistelemassa, laskettelemassa yms. jolloin vauva/taapero jakoi perheen tekemiset. Toinen vanhemmista oli pienen kanssa ja toinen teki asioita isompien kanssa. Olisi ollut kivempi tehdä asioita koko perheenä ja isommatkin lapset olivat joissain asioissa tarvinneet kumpikin aikuisen, mutta toinen meistä aikuisista oli yleensä kiinnisidottu enemmänkin pienimpään. Nyt kun lapset ovat kasvaneet on ihanaa kun pieninkin jo pääsee mukaan ja osaa kaikkea. Vihdoin koko perhe pääsee laskettelemaan tai vesipuistoreissuilla samoihin juttuihin yms. Mutta pariton määrä vaivaa. Yleensä kaikki on suunniteltu 2lle (ja kaikki perhepakettitarjoukset ja hotellihuoneet 2+2). Vanhin lapsi joutuu meillä eniten olemaan itsekseen, kun aikuiset auttavat/ovat nuorempien kanssa. Toisaalta taas nuoremmat tulevat hyvin toimeen keskenään ja heistä on seuraa toisilleen, kun vanhin kaipaa sellaisia asioita, joita nuoremmat eivät osaa. Tietynlaista taspainoilua siis kun lapsia onkin 3 kahden sijasta. Monet asiat tulevat esiin vasta kun lapset kasvavat, vauva-alle kouluikäisenä ne eivät näy niin. Ja lapsissa on tietenkin eroja, kuten perheissäkin. Meillä vain perheellä kaipausta tietynlaisiin yhteisiin liikunnallisiin aktiviteetteihin ja lapsetkin liikunnallisia. Vanhin lapsi kokee joskus että hän ei saa tarpeeksi aikuisen huomiota, mutta on ehkä tuossa myös hitusen vaativa.

Juuri näin! Komppaan täysin. Meillä kolme poikaa n. 2 vuoden välein syntyneet.

Riippuu siitäkin, kuinka pitkät välit lapsilla on. Isommat pojat ainakin meillä antoivat aika hyvin vauvanhoitorauhan, kun heillä oli yhteisiä leikkejä. Ei ollut ainakaan mainittavasti mustasukkaisuutta. Suurempi muutos oli meillä se, kun ainokaisesta esikoispojasta tuli isoveli. Silloin oli kovasti huomionkipeä, imettäminen ja muu vauvanhoito aiheutti mustasukkaisuutta. - On kiva olla kolmen pojan äiti, etenkin nyt kun ovat jo isoja ja heillä on kaikilla seuraa toisistaan. Mutta samalla tavalla varmaan tottuu varmaan seitsenlapsiseen perheeseen, kaikki asettuu uomiinsa vähitellen.

Ja 3 ei todellakaan mene siinä kuin 2, ainakaan jos haluaa antaa jokaiselle lapselle aikaa, pitää kodin siistinä ja huolehtia myös itsestään ja parisuhteestaan.

Jos jollain lapsimäärän kasvu ei tunnu missään niin ihmettelen kyllä.

Isommat lapset olivat jo sen verran isoja, että vauvanhoitoon tuntui olevan aikaa ilman että joku muu tarvitsi jotain juuri silloin. Vauvanhoito oli helppoa ja siitä nautti. Hankalimpana asiana muistan, kun reilu 5v aloitti eskarin vauvan ollessa 4kk ikäinen. Esikoinen piti viedä ja hakea joka päivä eskariin ja takaisin, jolloin vauva piti ottaa mukaan. Päiväunet yritti ajoittaa eskariajan mukaan, mutta aika usein meni pieleen. Samoin aamuheräämiset meni eskarin mukaan. Välillä tuntui että vauva oikeasti häiriintyi siitä ettei voinut pitää vauvantahtista rytmiä, vaan rytmin määritteli eskari. Kun vauva kasvoi, niin huomasin etten itse enää olisi halunnut sitä hiekkalaatikkoelämää ja ei jaksanut innostua muiden vauvojen/taaperoiden äitien puheenaiheista enää samoin kuin kahden edellisen kohdalla. Isoin lapsi halusi myös olla kotona ja kavereiden kanssa eskaripäivän jälkeen, jolloin minun tarvitsi olla tiettyyn aikaan kotosalla. Tämä esti tehokkaasti koko päivän retkien yms. tekemisen lasten kanssa. Kotona oleminen olikin aika erilaista kuin kahden edellisen lapsen kotona. Toisaalta isommat lapset olivat ihania ja oli kiva olla myöhemmin myös ekaluokkalaisen koulusta tullessa kotona. Isompien lasten kanssa oli mukava jutella ja olla ja se tuntui vastapainolta nuorimman hoitamisen kanssa. Isommista oli kuitenkin myös vielä seuraa nuorimmalle. Isompien lasten kanssa teki mieli tehdä paljon asioita kuten käydä uimahallissa, luistelemassa, laskettelemassa yms. jolloin vauva/taapero jakoi perheen tekemiset. Toinen vanhemmista oli pienen kanssa ja toinen teki asioita isompien kanssa. Olisi ollut kivempi tehdä asioita koko perheenä ja isommatkin lapset olivat joissain asioissa tarvinneet kumpikin aikuisen, mutta toinen meistä aikuisista oli yleensä kiinnisidottu enemmänkin pienimpään. Nyt kun lapset ovat kasvaneet on ihanaa kun pieninkin jo pääsee mukaan ja osaa kaikkea. Vihdoin koko perhe pääsee laskettelemaan tai vesipuistoreissuilla samoihin juttuihin yms. Mutta pariton määrä vaivaa. Yleensä kaikki on suunniteltu 2lle (ja kaikki perhepakettitarjoukset ja hotellihuoneet 2+2). Vanhin lapsi joutuu meillä eniten olemaan itsekseen, kun aikuiset auttavat/ovat nuorempien kanssa. Toisaalta taas nuoremmat tulevat hyvin toimeen keskenään ja heistä on seuraa toisilleen, kun vanhin kaipaa sellaisia asioita, joita nuoremmat eivät osaa. Tietynlaista taspainoilua siis kun lapsia onkin 3 kahden sijasta. Monet asiat tulevat esiin vasta kun lapset kasvavat, vauva-alle kouluikäisenä ne eivät näy niin. Ja lapsissa on tietenkin eroja, kuten perheissäkin. Meillä vain perheellä kaipausta tietynlaisiin yhteisiin liikunnallisiin aktiviteetteihin ja lapsetkin liikunnallisia. Vanhin lapsi kokee joskus että hän ei saa tarpeeksi aikuisen huomiota, mutta on ehkä tuossa myös hitusen vaativa.

Juuri näin! Komppaan täysin. Meillä kolme poikaa n. 2 vuoden välein syntyneet.

Kokemuksia on hauska lukea. Meille on myös kolmas tulossa noin kuukauden päästä, kaksi muuta lasta ovat 4- ja 2-vuotiaat, jotka touhuavat jo paljon yhdessä. Mitenköhän tämä kolmas pääsee leikkeihin mukaan vai jääkö helposti kolmanneksi pyöräksi? Todennäköisesti tämä kolmaskin olisi tyttö.



Mites muuten teillä, joilla lapset ovat jo kouluikäisiä. Onko teillä jokaiselle lapselle oma huone vai pärjäävätkö samassa? Meillä on tällä hetkellä 3h+k ja isompi talo kiikarissa. En ole varma jääkö lapsilukumme kolmeen enkä muutenkaan välttä haluaisi jokaiselle lapselle omaa huonetta.