Kertokaa mulle millaista on elämä kolmen lapsen kanssa!

mutta omaa aikaa ei ole nimeksikään. Kaksi meni aikoinaan siinä missä yksikin, mutta nyt kun lapsia on kolme, tuntuu ettei aika riitä millään kaikkien tarpeisiin. Vauva on helppo, mutta isommat lapset eivät enää viihdy vain kotipiirissä, vaan haluavat puistoon, uimaan ja kavereille. Pelkkä hiekkalaatikolla istuminen ei enää riitäkään niinä päivinä, kun on vauvan vuoksi nukkunut edellisenä yönä kaksi tuntia. Meillä kolmas lapsi on melkein viisi vuotta keskimmäistä nuorempi ja esikoinen on tuore koululainen.



Arjen muutoksiin: autoon ei mahdu enää ylimääräisiä kuljetettavia, hyvä, kun oma poppoo mahtuu kyytiin. Kaupassa tarvitsee tehdä ostokset kahteen kärryyn, lomamatkoilla ei mahduta samaan huoneesen (pitää ottaa huoneisto tai sviitti), pyykkiä on enemmän, eikä ruoka ole enää säntillisesti pöydässä kello viisi joka päivä, vaikka äiti onkin kotona. Vanhempien lasten vaatteet ovat jo kuluneita tai "tyylittömiä" ja vauvalle oli uusi hankintakierros ihan kaikkeen.



Yleisesti: elämä tuntuu silti mutkattomammalta kuin silloin, kun olin ensikertalainen. Elämä on huoletonta. Mutta omasta ajasta ja hengähdystauoista olen saanut luopua. Onneksi tiedän, että sitova vauva-arki on vain väliaikaista, enkä liiemmin ahdistu asiasta :D



Neljäs lapsi on mietinnässä samanikäluokan sisarukseksi tälle nykyiselle kuopukselle. Mutta sitten on hankittava jo tila-auto ja lisätilakaan ei olisi pahitteeksi. Kolmas lapsi ei horjuttanut taloutta mitenkään, mutta neljäs pistää jo pohdituttamaan: onko meillä oikeasti varaa yli 1000€ taloushankintoihin ja saman verran lasten harrastuskustannuksiin kuukausittain ja vuotuisesta lomamatkastakin olisi tingittävä (kohteen olisi oltava halvempi). Mutta näissä asioissa on kyse meidän mukavuudenhalustamme.

Vauvanhoito on "helpompaa", menee rutiinilla. Meillä on vähän isommat ikäerot, joten isommista on apua monessa hommassa. Minusta tuntuu, että omaa aikaa on nyt enemmän kuin ennen. Tai ehkä vain olen oppinut ns. ottamaan omaa aikaa. Muutan nämä arjen ongelmatilanteet (auton koko, lomamatkat, pyykin määrä jne.) ovat samanlaisia, mutta niistäkin selviää. Neljättä en enää halua, ikäkin tulee vastaan. Taloudellisesta näkökulmasta emme ole lapsia ajatelleet, mutta tokihan äitiysloma ja siihen päälle mahdollinen hoitovapaa kuluttaa kukkaroa. Meillä ei ainakaan ollut tätä varten kymmeniä tuhansia säästössä kuten useimmilla täällä tuntuu olevan ;) mutta hyvin on silti pärjätty.

Mukavaa kun kirjoitit :) Mikäli meillä tärppää lähikuukausina niin esikoinen ei ehdi täyttää kuutta vielä ennen vauvan syntymää. Nuorempi lapsi olisi vauvan syntyessä reilun kolmen. Luulen, että vauva-aika olisi hieman rennompaa kuin näiden kahden kanssa, esikoinen oli 2 v kun toinen syntyi ja vielä vaipoissa. Nyt olisi kaksi "isompaa" jotka pärjäävät ja viihtyvät (ehkä) jonkin aikaa keskenään lastenhuoneessa jos imetän rauhassa olohuoneessa tai vaihdan vaippoja. Tai he voivat auttaa. Mutta katsotaan miten menee. Yritän ottaa rennosti :D Kyllä kuitenkin jännittää.

Meilläkään ei ole kymmeniätuhansia säästössä, eikä ole sellaisiin mahdollisuuttakaan. Mutta pystymme kuitenkin elättämään kolme lasta, vaikka kaikki ei ole uutta ja hienoa :D Millaisia määriä ruokaa sitten pitääkään kokata kun on kolme koululaista pöydässä? Huh, pitää ostaa isoja kattiloita. Nyt vielä on helppoa kun eihän nuo alle 5 v. lapset syö paljon mitään :D Vaikka pulleita on jne, syöhän ne tarpeeksi mutta määrät ei ole vielä valtavia. Pyykkiä on kyllä paljon jo nyt kahden lapsen kanssa.

t. alkuperäinen kyselijä

Lapset ovat syntyneet kahden vuoden välein.



Vaatteita joutuu ostamaan jonkun verran enemmän uusia kolmannelle kuin toiselle juuri kulumisilmiön vuoksi. Koska meidän lapsista löytyy molempia sukupuolia, niin iso osa vaatteista kiertää kyllä enintään kahden lapsen käytössä ja kestävät sen hyvin.



Rattaamme ovat kestäneet nyt jo kolmannella lapsella.



Kauppaostoksemme mahtuvat hyvin yhteen ostoskärryyn.



Autoa ei ole tarvinnut vaihtaa, koska meillä on ollut tila-auto jo kahden lapsen kanssa.



Hotellihuoneisiin on hyvin huolittu myös kolmas lapsi ainakin Suomessa. Petaavat kahdelle lapselle ja kolmas nukkuu siinä samassa tai vanhempien välissä. Ylimääräiset petivaatteet ja pyyhkeet ollaan aina saatu ilman lisämaksua.



Elämä on mielenkintoisempaa, kun ei olla samalla tavalla vauvanrytmissä elävä perhe kuin varsinkin esikoisen kanssa. Kotiäiti saa liikuntaa viedessä ja hakiessa isompia lapsia kerhosta ja koulusta yhdessä kuopuksen kanssa. Kuopus ruokailee ja nukkuu missä vain. Ei nukuteta, mutta kyllähän se uni tulee säännöllisinä aikoina olitiin sitten kotona tai liikenteessä. Nuorin oppii paljon isommiltaan ja on molempien sisarustensa suosikki sekä katalysaattori etteivät isommat niin riitele. Sellainen hymyilevä iloinen veijari, jota kilvan isommat hoivaavat ja leikityttävät.



Välillä on suurperheen tuntua ja välillä rauhallisempaa. Perhekokona siitä välistä eli ei pieni eikä iso perhe.

Kiitos kirjoituksestasi!

Auto meillä on muutenkin hankinnassa niin ostetaan kolmelle lapselle sopiva. Kolme on se meidän lapsiluku, enempää ei toivota.

Mutta miten aika riittää vastata kaikkien kysymyksiin, meillä ainakin 2 lasta kilkattaa siihen malliin että hyvä jos saan vastattua kun puhuvat yhtä aikaa. On harvoin hiljaista :D Millaistahan on kun kolme lasta puhuu yhtä aikaa kimittävällä äänellä! :D



Vaatteiden kierrätys on haastavaa, sitä teemme nyt jo. Kumpa riittäisi säilytystilaa ja aikaa järjestellä vaatteet! :D

auto vaihdettiin tila-autoon, että voi ottaa joskus muitakin kyytiin (kuljetuksia kerhoon, kouluun, mummu/pappa kyytiin jne..)Eikä meidän vanhaan autoon olis kolmea turvaistuinta mahtunutkaan.



Talo on suht iso jo muutenkin, hotelleissa ollaan mahduttu samaan huoneeseen. Yksi matkasänkyyn, yksi lisäsänkyyn ja yksi samaan vanhempien kanssa (ei ole edes ahdasta)

Pyykkiä on enemmän, siivottavaa enemmän jne.. mutta tehtävä nuo on muutenkin, samalla vähän enemmän. Arki rullaa siinä missä ennenkin. Välillä on menoa ja meininkiä =) välillä ihanan hiljaista ja rauhallista.

Mies vuorohommissa ja silloin on yhdellä tekemistä esim.. iltapuuhissa. Kaupassa yksin ei mieluusti lähde käymään, vaan sekin onnistuu.

Ei ole vapaa-ajan ongelmia ;D

Kiinnostaa myös mua :D. Vieläköhän löytyisi lisää kokemuksia kolmilapsisilta? Miten kolmas lapsi on vaikuttanut vanhempien lasten sisarussuhteisiin? Olen joskus kuullut, että kolmas tasapainottaisi meininkiä eikä olisi niin paljon nahistelua, mutta saattaa olla tietty päinvastoinkin...

nahistellaan koko ajan, 2 lasta ja heillä 2 vuotta ikäeroa. Koko ajan pienempi itkee kun isompi "kiusaa" tai "ärsyttää". Kuulemma kolmen kopla ei riitele niin paljon kun kolme on jo ryhmä, eikä vain kaksi toistaan vastaan.

Kaytannossa 3 lasta tarkoittaa monesti sita, etta yksi vanhmmista (monesti isa) keskittyy enemman kahteen vanhempaa, ja aiti - ainakin alussa ja etenkin jos imettaa - keskittyy sitten vastaavasti kolmoseen. Meilla ainoa konkreettinen iso muutos oli, etta tarvittiin isompi auto, kun kolme turvaistuinta ei mahtunut vierekkain Volvo V70:een. ;-)

kaksoistytot sai pikkuveljen. Nyt ei tyttojen "kaksoisuus" enaa ole huomion kohde, veli vie ihmisten kiinnostuksen ja hyva niin. Tytot sai vauvan lellittavaksi. Tyttojen valiset tappelut vaheni, kumpikin leikkii valilla veljen kanssa. Nyt on auto- ja monsterileikkejakin - ei aina prinsessadraamaa.



Valilla tosiaan tuntuu suurperheelta, etenkin ravintoloissa. Mutta suunnilleen samassa se menee. Aika paljon tekee itsekseen kun ei riita kolmannelle enaa niin paljon huomiota kuin esikoisille. Siina on hyvatkin puolet.

Meillä oli "pitkään" 2 lasta, ovat nyt 4v. ja 7v. Eli esikko aloittaa syksyllä koulun.

Kolmas lapsemme syntyi jouluna, hän on meidän kaikkien oma lellikki. ;)



Mielestäni kolmas menee jopa helpommin, kuin siirtyminen yksilapsisesta perheestä kakskilapsiseksi.



Pidin meitä AINA kahden lapsen perheenä, kunnes mietinnän jälkeen päädyimme yrittämään, tyyliin nyt tai ei koskaan!



Ja nyt jopa tuntuu, että ihan hyvin jopa innolla voisimme yrittää neljättä! :)



Aikaa on minun mielestä ihan omiinkin harrastuksiin ym ja meillä kyllä isovanhemmat tuleee avuksi jos haluamme kahdenkeskistä aikaa, minä ja mies.

Vielä ei ole maltettu jättää kohta 8kk. vauvaammme hoitoon, kun kerran yhdeksi illaksi, mennessämme hotelliyötä viettämään. ;)



Mutta siis meillä 2 vanhempaa lasta leikkii lähes aina yhdessä, piha on rivaripiha,jossa PALJON kavereita, ja turvallista, joten viihtyvät hyvin. :)



Onnea yritykseen! :)

Täällä myös yksi kolmannesta lapsesta haaveileva. Esikoinen nyt 6v. ja toinen 4v. Tosi mielenkiintoista lukea toisten kokemuksista arjesta kolmilapsisena perheenä. Oon jo sen verran uskaltanut tehdä asian eteen, että oon varannut ajan hormonikierukan poistoon, joka on reilun viikon päästä. Jotenkin oon hirveän epävarma siitä, onko tässä mitään järkeä, mutta toisaalta olin jo toisen raskausaikana varma siitä ettei se ole viimeinen kerta. En edes tiedä miksi epäröin....

Kaikki riippuu (no, ei nyt tietenkään ihan kaikki) teidän asenteestanne, lapset kyllä tottuvat yhteen jos toiseenkin elämäntyyliin, kunhan saavat turvaa ja rakkautta.



Meidän kolme lasta (nuorin nyt 5 v) ovat aina leikkineet hyvin yhdessä ja kavereidensa kanssa. Olemme ehtineet asua 3 eri maassakin, ja matkustelu ei ole juurikaan vähentynyt, lähinnä ehkä matkustelukohteet ja -tyyli on muuttunut. Toki on organisoitava eri tavalla kuin aiemmin, mutta ei kolme lasta vielä mikään suuri lapsikatras ole.



Onnea yritykseen!

Tosi mielenkiintoisia juttuja! Kolmatta kuumeilen minäkin...

Vanhin (7 v) lapsistamme on hyvin seurallinen, keskimmäinen (5 v) viihtyy pitkiä aikoja yksin. Ennen kolmannen syntymää vanhin haki koko ajan pikkusiskonsa seuraa, joka ei välittänyt leikkiä niin paljon yhdessä. Tappelivat paljon.



Kolmas tasapainotti tilannetta: vanhin puuhailee ja nyt jo leikkiikin paljon nuorimman (2 v) kanssa, ikäerosta huolimatta. Vanhin saa kaipaamaansa seuraa ja keskimmäinen kaipaamaansa rauhaa. Nuorimmainen tuntuu olevan enemmän vanhimman kaltainen, molempia naurattavat samantyyppiset asiat ja viihtyvät hyvin keskenään :-)



Muuten muutos kaksilapsisesta kolmilapsiseksi perheeksi ei paljon tuntunut missään. Isommat olivat siis silloin 3- ja 5-vuotiaat ja monin tavoin omatoimisia. Vauva oli hyväuninen ja hoito sujui rutiinilla, paljon liikuttiin eri paikoissa ja hyvin meni.



En ole kokenut, että ajasta tai voimista olisi pulaa, yhtä lailla olen harrastanut kuin ennenkin ja mies hoitaa lapsia sillä aikaa. Ollaan lomailtu, hotellien etsiminen on joskus työläämpää. Vaatteitakin on voitu kierrättää, koska meillä vanhin on poika ja pienemmät tyttöjä, joten keskimmäisen vaatteet ovat kyllä nuorimmalle kunnossa. Koti jää kyllä jossain vaiheessa pieneksi - meillä on 4 h+k ja tytöillä yhteinen huone eli joskus ehkä muutto edessä.

Meillä on kaksi lasta ja on tosi vaikea päättää, että onko tämä tässä vai vieläkö vauva taloon. Todella vaikeaa. Olen helposti stressaava ja siksi välillä tuntuu, että hyvä, kun kahden kanssa pärjää.

riitelevät - kahdestaan! ;)



Meillä tuo keskimmäinen on se, jonka "ansiosta" riitoja syntyy, eli keskimmäinen vs. esikoinen, tai keskimmäinen vs. kuopus. Keskimmäisellä on 2½ v. ikäeroa sekä isompaan ja pienempään.



Esikoinen ja kuopus taas eivät riitele juuri koskaan! :) Ovat tosi sopuisia keskenään, heillä tosin ikäeroa vajaa 5 v., joten johtunee siitäkin.

Mun mielestä ero kolmanteen oli huima. Kahdella vanhemmalla lapsella ikäeroa 1v ja risat, joten olivat tiivis pari. Kolmas hieman sekoitti pakkaa, ja meni aikaa ennenkuin kuopus otettiin joukkoon mukaan ikänsä takia. En tiedä, mun mielestä kolme on enemmän kuin kaksi...siis pyykkiä tulee, ja hommaa on luonnollisesti enemmän kuin kolme lasta vaatii huomiota ja rahaa palaa (ruoka, venhempien lasten harrastukset jne). Eli sanoisin, että kahden kanssa elämä oli mutakattomampaa, mutta toki kolmas mahtuu joukkoon ja ihania kaikki kolme ovat. Itse en ole " suurperhetyyppinen", joten lapsiluku on nyt täynnä;). Ja meidän lapset on aika vilkkaita, niin sekin vaikuttaa (2 poikaa ja 1 tyttö).



Mua vaan aina hymyilyttää, kun kaikki kirjoittaa vain vauva-ajasta..elämää on myös pikkulapsiajan jälkeen....;) Vauva-aika oli meilläkin helppoa, mutta nää uhmat yms vaiheet mitkä kaikilla kolmella on..;)

Joutuu risteilyistä yms maksamaan huomattavasti enemmän, pikku juttu, mutta tosinaan se harmittaa :(