Uskovaiset/uskonnon tuntijat: kysymys taivaaseen pääsystä
Ollaan tässä kaverin kanssa pohdittu ja yritetty muistaa, mutta tuloksetta. Miten kristinuskossa uskotaan "taivaaseen pääsyn" tapahtuvan?
Kun monet kuolemansairaat/vanhukset ym. odottavat kuolinvuoteellaan, että kohta pääsevät taivaaseen ja näkevät jo kuolleet tuttunsa ym. Mutta eikös sinne taivaaseen päästä vasta viimeisen tuomiopäivän (Harmageddonin) jälkeen, jolloin tsekataan, ketkä pääsee ja ketkä joutuu kadotukseen? Vai meneekö tässä nyt uskonnot sekaisin?
Ja tuota tuomiopäiväähän on yritetty ennustaa, mutta tapahtuu ties milloin? Missäs tuona "odotusaikana" kuolleet sitten hengailevat? Jossain välitilassa? Syntiset ja uskovaiset erikseen? Onko joku esi-helvetti/esi-taivas.
Toivottavasti tajusitte kysymykseni=) Mielenkiinnosta tätä pohdittiin, kun tuntuu, että se "taivaaseen pääsy" on monille SE JUTTU, ja jos sinne pääseekin sitten vasta ties kuinka monen(sadan/tuhannen/kymmentuhannen?) vuoden päästä, kun lopullinen tuomio tulee.
Kommentit (20)
voisiko olla että koko juttu on silkkaa sontaa jolla vaan houkutellaan lisää jengiä lahkoon.
Voisiko mitenkään olla....:)
ja eri kristillisissä kirkkokunnissa vähän erilaisia käsityksiä, joten noihin kysymyksiin on vähän vaikea vastata.
Ennustaminen on vaikeaa, varsinkin tulevaisuuden...
Varmaa on sen sijaan se, että täällä piisaa niitä joiden suurin nautinto on toisten uskon tai perusteltujen näkemysten halveksuminen.
Kysymys sinällään on hyvä.
Vastaan osaltani: "taivas" tai "paratiisi" ovat sen hyvän vertauskuvia, joita tässä elämässä odotetaan. Oletan ja uskon, ettei niitä ole olemassa siinä mielessä kuin meille tavallisille ihmisille on asioita olemassa. Meillä ei siis ole mitään keinoa osoittaa mitään taivasta koskevaa väitettä toteen. Ei edes sitä, etteikö taivasta voisi olla, koska meillä ei ole mitään sen olemattomuudesta loogisesti ja välttämättä johtuvaa todistetta. Niinpä pidän kaikkea uskonnon väheksymistä yhtä mauttomana typeryytenä kuin uskonnon tahditonta tyrkyttämistä.
En myöskään niputtaisi uskontojen oikeellisuuden kysymystä yhteen esim. alkuräjähdys- tai evoluutioteorian kanssa. Jos ken on tieteenteoriansa lukenut, ymmärtää, ettei tiede kerro kaikkea. Tavoite tosin on jalo.
Tuomiopäivä on mielestäni myös vertauskuva. Oletan - vastoin nykyisen tieto-käsitteen mukaista tietoa - että kuollut ei koe aikaa kuten elävä. Jos kokee mitään. Kristittyjen näkemykset ovat arkijärjelle aika kummallisia. Minä vain olen oppinut, että arkijärki pätee vain arkiasioissa. Niin muodoin pidän mahdollisena, että jokin sieluksi (tai vaikka hengeksi) kutsuttu asia jää jotenkin olemaan.
Taivaaseen pääsy on SE JUTTU. Se on kuoleman mysteerin ratkaisu tai ratkaisuyritys ja kuolemanpelon voittamisen keino - aivan samassa mitassa, kuin väite siitä, että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään, on vain keino vältellä kuolemanpelkoa.
Nykyään on tapana sanoa, että kuolema on luonnollinen asia ja kuuluu elämään. Niin se onkin, kun puhutaan toisten elämän lopusta. Minua tuo puhe ei ole koskaan lohduttanut. Oman kuolemani ajattelu ei ole noilla virkkeillä hoidettu. Kuolemanpelko (tai elämänhalu) asuu meissä hyvin syvällä. Jos tätä tekee mieli kyseenalaistaa, hankkiudu välittömään kuolemanvaaraan. Kiipeä vaikka radiomaston huippuun ja roiku siellä yhdellä kädellä. Ajatus omasta kuolemasta on silloin aika läheinen, ja vaikka luonnollinen, niin tuskin kovin helppo hyväksyä. Jos siinä roikkuessasi tunnet sen kiinni pitävän kätesi kramppaavan, niin kumpaa toivot (siis toivot loogisista perusteista välittämättä): kuolemanjälkeistä hyvyyttä vai kertakaikkista ei-mitään?
Eli miten sinne taivaaseen Raamatun mukaan mennään. Vastatkaa nyt, jotka kirjoitukset tunnette.
Jotkuthan odottavat, että uskovat yksinkertaisesti tempaistaan ylös. Siis kerta kaikkiaan nostetaan ylös maan pinnalta tai povesta ja sitä tietä toiseen todellisuuteen.
Muistan myös mainintoja taivaan portista, ja taivasta itseäänkin on kuvattu jalokivistä ja -metallista tehdyksi kaupungiksi. Sinne siis on kerrottu mentävän ihan konkreettisesti. Ja kuolleetkin siis saavat jonkinmoisen muodon tai olemuksen, vaikka ovatkin maatuneita ja materiaalisesti kadonneita.
Näppärää ja helppoa, eikö? Jos kyse on menosta toiseen todellisuuteen jota emme pysty ymmärtämään, niin miten voisimme ymmärtää edes sen menemisen? En käsitä. En tosin käsitä paljon muutakaan...
selvennykseksi: enhän minä halunnutkaan tietää miten tuo "oikeasti" tapahtuu, vaan miten USKOTAAN tapahtuvan. Eli mikä on yleinen USKONkäsitys. Itse olen aikalailla ateisti:)
Olen itse käynyt taivaissa, lentokoneella.
Olen kirjaimellisesti kokenut kaiken huiputukseksi.
Minä nimittäin uskoin ennen lentokonereissua taivaisiin.
Onhan sielä taivas, muttei mitään kaupunkia tai Jumalaa.
Kuuluin itse siihen ryhmään uskovaisia, jotka uskovat tiedeihmisten valehtelevan uskovaisille taivaista. He lentävät taivaalla koneillaan ja väittävät maahan tultua ettei Jumalaa tai taivasta ole.
En koskaan ajatellut sitä todeksi. Taivasta ei todellakaan ole, tai on muttei Jumalaa ja kultaista kaupunkia.
Olen vieläkin pettynyt tästä kokemuksesta, mutta kanarialla oli ihan mukavaa.
Olen itse käynyt taivaissa, lentokoneella.
Olen kirjaimellisesti kokenut kaiken huiputukseksi.
Minä nimittäin uskoin ennen lentokonereissua taivaisiin.Onhan sielä taivas, muttei mitään kaupunkia tai Jumalaa.
Kuuluin itse siihen ryhmään uskovaisia, jotka uskovat tiedeihmisten valehtelevan uskovaisille taivaista. He lentävät taivaalla koneillaan ja väittävät maahan tultua ettei Jumalaa tai taivasta ole.
En koskaan ajatellut sitä todeksi. Taivasta ei todellakaan ole, tai on muttei Jumalaa ja kultaista kaupunkia.
Olen vieläkin pettynyt tästä kokemuksesta, mutta kanarialla oli ihan mukavaa.
monet uskovaisethan valehtelevat itselleen että Jumala ja valittujen kaupunki on näkymätön, eikä sitä lentokoneesta näe...
Tämä valhe keksitiin heti kun ihminen oli lentokoneella taivaassa käynyt.
Minä olen aivokirurgi. Voitko kuvitella, en ole koskaan nähnyt yhtäkään ajatusta!
Mutta mä olen ymmärtänyt jotenkin niin, että se viimeinen tuomio on vasta maailmanlopun jälkeen ja silloin vasta pääsee taivaaseen tai joutuu helvettiin. Väliaika odotetaan jossain, en tiedä missä. Mutta ajattelen, että se väliaika ei välttämättä ole mitään odottelua vaan kuin silmänräpäys tai ei mitään, sillä Jumalan aika on eri kuin ihmisen aika. Ei ole siis merkitystä sillä, onko kuollut tuhat vuotta sitten vai juuri ennen maailmanloppua, se "odotusaika" on yhtä pitkä tai yhtä lyhyt joka tapauksessa.
Sanotaanhan tosiaan, että kuolleet menevät taivaaseen, ja itsekin olen ajatellut, että mun kuollut vauvani on taivaassa taivaan Isän luona. On helpompi ja lohduttavampi ajatella niin.
kuten jossain niin osuvasti ilmaistaan. Mielestäni arkipäivän kristillisyys antaa eettistä elämänvoimaa nimenomaan elämiseen. Kuoleman jälkeinen on yksin Luojan tiedossa. Älköön ihminen kutistako Jumalaa oman mielensä ja teorioittensa mukaiseksi. Tuota taivaaseen nousua ei tarvitse "tietää" eikä voikaan. Riittää, että Jumala on ilmaissut olevansa rakkauden Jumala, ja että elämällä on mielekkyys. Ja että voi luottaa elämän luojan käsiin oman elämänsä kuolemankin hetkellä
terveisin ihan oikeasti kirkon työntekijä.
"Nyt ilmoitan teille salaisuuden: Me emme kaikki kuole, mutta kaikki me muutumme, yhtäkkiä, silmänräpäyksessä, viimeisen pasuunan soidessa. Pasuuna soi, ja kuolleet herätetään katoamattomina ja me muut muutumme."
kuten jossain niin osuvasti ilmaistaan. Mielestäni arkipäivän kristillisyys antaa eettistä elämänvoimaa nimenomaan elämiseen. Kuoleman jälkeinen on yksin Luojan tiedossa. Älköön ihminen kutistako Jumalaa oman mielensä ja teorioittensa mukaiseksi. Tuota taivaaseen nousua ei tarvitse "tietää" eikä voikaan. Riittää, että Jumala on ilmaissut olevansa rakkauden Jumala, ja että elämällä on mielekkyys. Ja että voi luottaa elämän luojan käsiin oman elämänsä kuolemankin hetkellä
terveisin ihan oikeasti kirkon työntekijä.
HÖPÖ HÖPÖ! Siinä teidän raamatussanne on vaikka kuin monta kohtaa joissa kerrotaan jumalan olevan kostonhimoinen tms.
Ai niin! Juuri se kohta pitää TIETENKIN tulkita eri tavalla että ei se niin olekaan. Unohdin -höpsö minä voi voi!
Minä olen aivokirurgi. Voitko kuvitella, en ole koskaan nähnyt yhtäkään ajatusta!
Sen verran käytöstapoja ja kunnioitusta tulisi löytyä. Jos eläisimme villissälännessä haastaisin sinut kaksintaisteluun tuosta hyvästä.
Varo vähän käytöstäsi. Toivon ettet käyttäydy noin moukkamaisesti asiakkaitasi kohtaan.
Raamattu opettaa, että kuolleet ”eivät tiedä yhtään mitään” (Saarnaaja 9:5)
Kun Lasarus herätettiin kuolleista. Esittikö hän henkiin palattuaan jännittäviä kuvauksia taivaasta? Kertoiko hän kauhukertomuksia palavasta helvetistä? Raamattu ei sano Lasaruksen puhuneen mitään sellaista. Niinä neljänä päivänä, jotka hän oli kuolleena, hän oli täysin tiedoton. Hän oli vain nukkunut kuoleman unta (Johannes 11:11). Tämä kertomus opettaa myös, että ylösnousemus ei ole vain jokin kuvitelma vaan todellisuutta. Jeesus herätti Lasaruksen monien silminnäkijöiden edessä. Eivät edes Jeesusta vihanneet uskonnolliset johtajat kieltäneet tuota ihmetekoa. He sanoivat: ”Mitä meidän pitää tehdä, sillä tämä mies [Jeesus] tekee monia tunnusmerkkejä?” (Johannes 11:47.)
Uskollinen Job kysyi: ”Jos voimakas mies kuolee, voiko hän elää uudelleen?” Job puhui siitä, miten hän odottaisi haudassa, kunnes Jumala muistaisi häntä. Hän sanoi Jumalle: ”Sinä kutsut, ja minä vastaan sinulle. Sinä ikävöitset kättesi työtä.” (Job 14:13–15.)
Ketkä saavat ylösnousemuksen? Jeesus sanoi, että ”kaikki muistohaudoissa olevat kuulevat hänen [Jeesuksen] äänensä ja tulevat esiin” (Johannes 5:28, 29). Samoin Ilmestyksen 20:13:ssa sanotaan: ”Meri antoi ne kuolleet, jotka siinä olivat, ja kuolema ja Haades antoivat ne kuolleet, jotka niissä olivat.” ”Haades” tarkoittaa ihmiskunnan yhteistä hautaa (ks. liite). Tämä yhteishauta tyhjennetään. Apostoli Paavali sanoi: ”Tulee olemaan ylösnousemus, sekä vanhurskaiden että epävanhurskaiden.” (Apostolien teot 24:15.)
Ihminen ei automaattisesti mene taivaaseen kuoltuaan vaan "maasta sinä olet otettu ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman." Taidatko tuota selvemmin enää sanoa?
kuten jossain niin osuvasti ilmaistaan. Mielestäni arkipäivän kristillisyys antaa eettistä elämänvoimaa nimenomaan elämiseen. Kuoleman jälkeinen on yksin Luojan tiedossa. Älköön ihminen kutistako Jumalaa oman mielensä ja teorioittensa mukaiseksi. Tuota taivaaseen nousua ei tarvitse "tietää" eikä voikaan. Riittää, että Jumala on ilmaissut olevansa rakkauden Jumala, ja että elämällä on mielekkyys. Ja että voi luottaa elämän luojan käsiin oman elämänsä kuolemankin hetkellä
terveisin ihan oikeasti kirkon työntekijä.
HÖPÖ HÖPÖ! Siinä teidän raamatussanne on vaikka kuin monta kohtaa joissa kerrotaan jumalan olevan kostonhimoinen tms.
Ai niin! Juuri se kohta pitää TIETENKIN tulkita eri tavalla että ei se niin olekaan. Unohdin -höpsö minä voi voi!
Kannattaa ensin lukea UT, jotta ymmärrät VT:n. Testamentit kuvaavat siis vanhaa ja uutta liittoa, jotka Jumala on tehnyt ihmiskunnan kanssa. Vanha liitto tehtiin juutalaisen kansan kanssa, ja sen merkkinä olivat ympärileikkaus ja uhritoimitukset. Uusi liitto tehtiin koko ihmiskunnan kanssa, ja sen merkkinä on ristiinnaulitun ja ylösnousseen Jeesuksen vastaanottaminen vapahtajaksi ja sen merkkinä otettu kaste.
Kostaminen on vahvasti läsnä VT:ssa- Jahve käski kostamaan amalekilaisille sen, mitä he olivat tehneet israelilaisille (5 Moos.25:17-19). Rangaistukset olivat "sama teko samasta teosta"-periaatteella toteutettuja fyysisiä kostoja: silmä silmästä, hammas hampaasta, henki hengestä eikä sääliä saanut tuntea rankaisemisessa (5 Moos.19:21).
Uudessa liitossa kielletään kostamasta, kosto ei kuulu ihmiselle vaan jumalalle. Koston sijaan käsketään rakastamaan vihollisia ja tehdä heille hyvää, vieläpä "kääntämään toinenkin poski". Koston toteuttaminen käsketään jättämään Jumalalle, joka tuomitsee kaikki oikeudenmukaisesti (Room.12:16-21). UT ei opeta missään kohtaa rukoilemaan toisille ihmisille vaikeuksia ja kärsimyksiä, eikä kiroamaan ketään, vaan jokaista ihmistä pitää rakastaa lähimmäisenään.
kuinka käytännössä koko uskon perusta on romutettu.
Taivaassa ja avaruudessa on jo käyty. Mitään Jumalaa tai enkeleitä ei ole löydetty. Eikä maan keskipisteessäkään ole mitään helvettiä.
Nykyajan teknologia on selättänyt uskonnot.
aivan samassa mitassa, kuin väite siitä, että kuoleman jälkeen ei ole yhtään mitään, on vain keino vältellä kuolemanpelkoa.
Minusta ajatus siitä ettei kuoleman jälkeen ole mitään ei ainakaan vähennä kuolemanpelkoa :D. Nimimerkillä ateisti joka ei usko koska ei vaan usko.
Tästä asiasta on kahta käsitystä ihan luterilaisessakin kirkossa.
1. Osa ajattelee, että ihminen menee heti kuoltuaan taivaaseen/helvettiin. Jeesus sanoi ryövärille ristillä "tänä päivänä olet oleva minun kanssani paratiisissa". Silloin tuomiokin on heti kuoleman jälkeen.
2. Useimmiten ajatellaan Raamatun perusteella niin, että kuolelman jälkeen on tosiaan jonkunlainen välitila. Ja kun Jeesus tulee takaisin, tulee tuomiopäivä, jonka jälkeen Jeesuksen omat pääsevät taivaaseen, muut helvettiin.
mitä väliä