Koira ja lapsi, kompakti paketti?

Jos koira on luonteeltaan kiltti, ei ole koskaan hermostunut ja lempeä, eikä ärsyynny kuopuksestanne ja hakeutuu itse koko ajan lasten seuraan, niin mikä on ongelma?



Toki ymmärrän, että koiraa ei saa häiritä kun nukkuu, eikä lapsi voi koko hereillä olo aikaansa olla kiinni koirassa mutta ettet uskalla edes vessaan mennä. Mitä epäilet tapahtuvan, ihan kuin jotain olisi jossain vaiheessa vähintään MELKEIN tapahtunut kun olet noin varuillaan.



Meilläkin on koira ja lapset, varsinkin pienin on koko ajan möyhentämässä koiraa ja on kovakourainenkin välillä. Jäähypenkille joutuu mm. jos käsittelee koiraa kovakouraisesti. Luitakin menee ihan tuosta vain varastelemaan suusta vaikka tietää, että se on kiellettyä. Koiramme ei ole siitä moksiskaan mutta säännöt on meillä, ettei koiran syömis- ja nukkumisrauhaa häiritä sen on eläinkin ansainnut. Ainoa joka meillä ei tätä ymmärrä on kuopus 1,5v mutta en ole tätä meillä ainakaan ongelmaksi luokitellut. Voin viedä esim. roskat ulos ja jättää lapset koiran kanssa ja olen huoletta käynyt vessassa ja jättänyt koiran lasten kanssa, luotan kuitenkin koiraan sen verran, ettei sitä tarvitse koko ajan vahtia. Annan myös rauhassa kuopuksen silitellä ja kosketella koiraa, enkä nostele pois jos kyöhnää vieressä. Näen kyllä koirasta milloin se haluaa olla rauhassa ja silloin saakin mennä vaikka parvekkeelle tms. nukkumaan tai keksin kuopukselle jotain muuta kiinnostavaa.



Koiraanhan ei saa edes luottaa 100%:sti, koska on kuitenkin vain eläin ja voi tulkita asian täysin eri tavalla kuin ihminen sen tarkoittaa, mutta ei kyllä kuulosta luottamukselta jos et vessaan edes uskalla mennä ja joudut koko ajan vahtimaan kuopustasi. Onko koiran kanssa joskus sattunut jotain?

Aikoinaan jouduin yhdestä koirasta luopumaan, kun se ei enää 8 vuoden iässä sopeutunut mitenkään lasten kanssa elämään (yritettiin kyllä, mutta se oli stressaavaa aikaa kaikille! Todella!). Se olis kyllä taatusti purrut jossain vaiheessa, kun silmä olis välttänyt. En odotellut niin kauaa. Koiralta oli jo karvat tippuneet ja se lähinnä makasi sängyn alla piilossa, kun se muutti uuteen kotiin ja eli onnellisena koirana elämänsä loppuun asti lapsettomassa talossa. Onneksi mulla on sit ollut näitä "vässyköitä" enemmän kuin kiukkupeppuja koiria :P Vanhemmat koirat ovat nyt jo siis edesmenneitä ja tää on ainoa koira tällä hetkellä taloudessa.

meillä eka lapsi joka ois ollut koiran kimpussa koko ajan. Meidän koira on samanlainen laumasielu, mut ei tosiaan ole tottunut lapsien melskaamiseen. Vaikkei mitään ole sattunut, olen tosi varovainen. Mä muista et lapsen ollessa tuossa iässä en montaa sekuntia paikoillani istunut kun aina lapsi oli joko koiran kimpussa tai sit koiran ruokien ja vesikupin kimpussa. Aika usein käytin koiraporttia, mutta kun lapsi oppi kurottelemaan portin pinnojen välistä pistin koiran raakasti toiseen huoneeseen ja oven kiinni. Koira oppi nopeasti rauhoittumaan sinne kun tajusi ettei se ole mikään rangaistus.



Nyt parivuotias lapsi on huomattavasti rauhoittunut. Silti en kestäis näitä kahta sisällä kovin kauaa, vaan meillä ulkoillaan paljon, niin että sisällä käydään lähinnä syömässä ja nukkumassa. Aina kun mun lapsella on sellaista höttöenergiaa jota hän ei oikein osaa kohdentaa mihinkään, hän keksii koiran jostain nurkasta ja alkaa kantaa sille makupaloja, heitellä koirannappuloita, sovittaa sille pantaa päähän jne. Mä en korota lapselle ääntä enkä juuri hermostu mistään muusta, mut tuosta hermostun koska mä en luota siihen että vanha koira aina jaksais ymmärtää. Ja mitään luuta ym. lapsi ei tosiaan sais koiran suusta pois joten kun koira saa päivittäisen purutikun, niin mä vahdin sen vieressä.



Työlästä on, joskus enemmän, joskus vähemmän. Mut ei kai tässä ole muuta vaihtoehtoa kuin odottaa et lapsella järki lisääntyy.

ja komppaa, anna aikaa. Tuo ikä menee ohitse ja kiinnostus koiraan vähenee lopulta. Tuossa iässä saa kieltää, kieltää ja kieltää sen sata kertaa kun ei vain ymmärrä niin ei ymmärrä :)(tarkoitan siis lasta), rasittavaa mutta ohimenevää! Meillä ainakin kaksi nuorempaa lasta omaavat kovanpään ja joutuu sanomaan samasta asiasta tosi monta kertaa ennenkuin tajutaan, kaksi vanhempaa ovat aina olleet ujompia ja arempia, eivätkä ole läheskään kaikkea edes kokeilleet ja kerrasta ovat uskoneet kun on sanottu.

Lapsi kasvaa ja siten alkaa helpottamaan. Voithan tietenkin yrittää keksiä lapselle muuta puuhaa. Uusia juttuja joilla leikkiä sisällä, niin koira saa olla enemmän rauhassa.



Meillä pienin oli yli 3v ennen kuin otettiin taas koira, jolloin oli jo hitusen järkevämmän ikäinen (vanha koira oli aikanaan eri tiloissa ja ei lasten kanssa niinkään). Nyt nuorin on jo 5v.



Se mitä meillä tehdään erilailla kuin muilla vastaajilla on se että lapset saavat ottaa koiralta luun tai ruoan pois. Lapset ovat sen verran isoja että eivät niinkään kiusaa, mutta saattavat katsoa mitä koiralla onkaan suussa tai lisätä vaikka ruokaa ja siksi napata kipon naaman edestä pois.



Tämä lasten lupa ottaa koiralta on minusta siksi tärkeä, että se kertoo myös koiran arvojärjestyksestä laumassa. Sen lisäksi että tämä korostaa arvojärjestystä, niin totuttaa koiran kaikenlaiseen käsittelyyn. Sekä jos joskus lapsi tekee vahingossa jotain koiran syödessä, niin koira ei heti rankaise.



Samoin olen sitä mieltä että niin kauan kuin koiraa ei satu ja saa riittävästi leppa, niin lapsi saa vaikka solmia koiran nätisti solmuun ja katsoa suuhun, korviin yms. Jos koira väsyy, niin vaihtaa paikkaa.



Tietenkin seuraan näitä lapsen ja koiran tilanteita ja opetan lapsille miten koiria käsitellään kunnioittavasti. Mutta kyllä meidän koiraa lapsi saa käsitellä tilanteessa kuin tilanteessa. On kyllä sitä myötä lällykkä otuskin, että aika idioottivarmalta tuntuu kaikkien lasten kanssa.

Meilläkin siksi kuopus menee helposti nykimään koiralta luuta koska koira on aina ollut erittäin ahne ja syö kaiken lattialta, siis aivan kaiken, legot, roskat, korkit ym. jolloin meillä kyllä minä sekä lapset (isommat) olemme vuoronperään sormet sen kurkussa, että mitä se TAAS syö :), sitten onkin nolompi paikka jos on esim. omaa ruokaansa jonka se on löytänyt kupin takaa :). Toinen ihan hämillään mitä on taas tehnyt :D. Ja parempi se on minustakin koira totuttaa siihen, että kipolle saa mennä keskeyttämään, eikä sitä ruokaa kukaan vie. Jonkinlainen ruokarauha on kuitenkin annettava, ettei aina olla sorkkimassa :)! Meilläkin on kyllä sellainen lälly, että solmuun saa laittaa eikä tee muuta kun korkeintaan innostuu leikkimään.

Jos koira terve eikä ole kipuja, tottunut lapsiin ja selvästi rakastaa ja paimentaa hellyydellä, unohda pelkosi. Kuopus ja koira ovat lauma laumassa eikä koira tee lapselle mitään.



Nyt tulee lynkkausta, mutta lapinkoira ei ole arvaamaton, se on huolehtija.

Sun pitää vain kylmästi opettaa se koira olemaan portin takana. Laittaa aina, kun lapsi rupeaa nuohoamaan koiran perässä. Sullahan on nyt tavallaan kaksi ongelmakäyttäytyjää, koira, joka ei suostu olemaan portin takana (siihen sen pitää oppia vain) ja lapsi joka ei usko. Lapsi oppii vähitellen, kun koira aina menee portin taakse kun lapsi tekee väärin eli kulkee liikaa koiran perässä.



Vaarallinen yhdistelmä on juuri tuo, että lapsi on koiran kimpussa toistuvasti vaikkei koiralle muuta tekisikään kuin silittäisi. Koira kun ei oikeasti sellaista jaksa pitemmän päälle hermostumatta (vaikkei sitä osoittaisikaan selvästi). Koira taas haluaa olla seurassa ja hakeutuu koko ajan sinne missä tekin vaikka sitä saattaakin rasittaa lapsen jatkuva kähmiminen ja seuraaminen.



Luut ym. tosiaan kuuluvat hetkiin, kun lapsi ei ole paikalla, koska vaikka olisi kuinka kiltti koira niin joku kerta se voikin hermostua, kun lapsi menee luuta ottamaan.



Hyvä ap, että tiedostat ongelman etkä vain luota koiraan kun se on kiltti. Kilttikin koira on koira, eläin eikä täysin luotettava. Usein koirat purevatkin siksi, että niihin ei suhtauduta kuin koiraan vaan luotetaan liikaa.

Miksi ottaa riskejä tietoisesti; koira on eläin ja siten siihen on suhtauduttava. Itse en ole koskaan ymmärtänyt niitä, jotka sanovat luottavansa koiraansa 100 %, kun se kerran ei ole koskaan tehnyt mitään. Tietenkään koira ei ole tehnyt mitään (vielä), ei kai kukaan nyt lapsia tai mitä tahansa purevaa koiraa pidä kotona vapaana.

mutta alkaa tosiaan nyppiä joskus... Noh, ehkä tää tästä, joku päivä.



Isommat meillä saa kyllä harjoitella koiran hoitoa ja käsittelyä. 7v ja 4v "kouluttavat" koiraa (yrittävät ainakin saada sen tekemään temppuja :D Isompaa koira jo vähän uskookin), ruokkivat sitä ja vaihtavat kuppiin puhdasta vettä, joskus vähän tutkivat korvia tai jotain ja isompi saa antaa koiralle lääkkeet itsenäisesti (sillä on pysyvä lääkitys virtsankarkailuun...)



Vaikka osaa noi sit toisinkin päin. Tänään istuttiin tuon nuorimmaisen kanssa sohvalla ja tää meidän pikku sylikoira tunkes mukaan. 8-kiloinen tyttö ei tosin hirveesti arvostanut, kun 20kg koira kellahti syliin selälleen... :P (Se luulee kai olevansa semmonen tissivälikoira XD) Hätistin koiran istumaan ja päästin tytön pinteestä,. Koira tunkee mun syliin ja tyttö tunkee koiran syliin... Ja siinä ne sit oli läjässä kun saivat raajansa järjestykseen, minä rapsutan koiraa ja tyttö halii ja hinkkaa naamaansa sen turkkiin...



Toi on kyllä niin oman laumansa perään, että vahtii penskoja sitten pihallakin. Varsinkin esikoista paimentaa ja tuntuu olevan täysin vakuuttunut, että tyttö katoaa justiinsa, jos se lähtee kauemmas kuin viiden metrin päähän. Hihnassa huutaa ja kiljuu perään ja vapaana löytyy tasan sieltä mistä tyttökin. Saas nähdä nyt sitten miten käy kun tuo nuorin kasvaa. Pitääkö sitäkin paimentaa yhtä tarmokkaasti. Poijasta se ei ole ollenkaan niin huolissaan.



Noh, se on lappalainen. Vaikka ei kaikki lappalaiset ihan tommosia ole. Meille nyt on sattunut kylläkin oma ja siskon lappalainen tämmöttii palluteltavia malleja. Siskolla vaan on sen verran sähäkämpi pakkaus, että se ei jää kovin pitkäksi aikaa kiehnättäväksi ennenkun keksii jotain hauskempaa ja säntää pois.



Onneks ainakin isommat on oppineet silti ihan hyvin, ettei kaikkia koiria voi kupsutella ja pöllyttää samalla tavalla, eikä vierasta koiraa koskaan...

että koira karttelisi naperoa, jos se ei jaksaisi jatkuvaa kiehnäystä. Ovat kasvaneet toisiinsa kiinni. Tuosta suhteesta saavat tyydytystä sekä koira että lapsi. Herttaista!