G: Jos olet uskossa niin kerrotko asiasta avoimesti esim. uudella työpaikalla?
Kommentit (13)
Kristinuskossa vai jossain muussakin?
ai että olen jauhopää, joka uskoo satuihin ?
Herää pahvi !
Se että on uskossa nykyåäivänä on valtava todistus tällä maailmalle ja henkilökohtainen todistus on voimallinen ja vaikuttaa maailman ihmisissä. Koska kaikkihan totuutta etsivät ja haluavat löytää sen. Olen itse todistanut uskostani monille ja olen huomannut miten se on liikuttanut monia ja alkanut vaikuttaa heissä niin, että he alkavat kysellä minulta Jumalasta ja olen saanut rukoilla heidän puolestaan. Maailma tarvitsee juuri meidän todistusta. joten rohkaisen kaikkia kertomaan henkilökohtaisesta uskosta uskosta osattomille nii, saatte nähdä että Jumala tulee siunaamaan ne, jotka laittavat elämänsä alttiiksi Hänen takiaan. Siunausta kaikille!
Mitään yhtä uskontoa ei olla todistettu ainoaksi oikeaksi - eikä myöskään absoluuttista jumaluuden tms. puuttumista. Siksi nämä ovat USKONasioita.
ai että olen jauhopää, joka uskoo satuihin ?
Herää pahvi !
Se että on uskossa nykyåäivänä on valtava todistus tällä maailmalle ja henkilökohtainen todistus on voimallinen ja vaikuttaa maailman ihmisissä. Koska kaikkihan totuutta etsivät ja haluavat löytää sen. Olen itse todistanut uskostani monille ja olen huomannut miten se on liikuttanut monia ja alkanut vaikuttaa heissä niin, että he alkavat kysellä minulta Jumalasta ja olen saanut rukoilla heidän puolestaan. Maailma tarvitsee juuri meidän todistusta. joten rohkaisen kaikkia kertomaan henkilökohtaisesta uskosta uskosta osattomille nii, saatte nähdä että Jumala tulee siunaamaan ne, jotka laittavat elämänsä alttiiksi Hänen takiaan. Siunausta kaikille!
mutta minulla on kalankuva autossa. Siitä moni saattää päätellä minun olevan uskossa. Saatan myös kertoa käyneeni jossain seurakunnan tilaisuudessa, jos joku töissä kysyy, mitä tein eilen. Jos joku ei tiedä minun olevan uskossa ja haukkuu uskovaisia (näinkin on käynyt), olen yleensä hiljaa ja kuuntelen enkä ryhdy työpaikalla väittelemään asioista.
enkä kerro uskostani. Oppilaat usein kysyvät, olenko uskossa, mutta sanon että se on jokaisen henkilökohtainen asia eikä uskonnonopen työhön saa vaikuttaa mitenkään se, uskooko vai ei. En myöskään kerro oppilaille muitakaan yksityisasioitani (siviilisääty, harrastukset, onko lapsia...) ja heitä semmoinen "salailu" joskus ärsyttää ;P
Työkavereilla on yleensä semmoinen ennakko-oletus, että tietysti uskonnonopettaja on aina uskova(inen), ja usein, esim jos joku lipsauttaa opehuoneessa kirosanan minun kuulteni, hän PYYTÄÄ ANTEEKSI MINULTA tai sitten muut naljailevat, että hyi mitä puhut ja vielä uskonnonopettajan kuullen! :)
Minusta on tärkeämpää elää uskon mukaista elämää (no joo, eihän se aina onnistu, koska syntisiä olemme kaikki, mutta edes pyrkiä elämään oikein) ja olla hyvän elämän esimerkkinä muille kuin toitottaa ääneen, että mä oon uskossa, joko sinä olet löytänyt Jeesuksen?
Jos joku ihminen (muu kuin oppilaani) vapaa-ajalla kysyy, olenko uskossa, niin vastaan tietysti myöntävästi. Mutta virkamiehenä en puhu yksityisasioistani töissä.
Lisäksi meillä on naisvaltaisella alalla aika huono ilmapiiri ja kaikenlaisia herkkiä aiheita voidaan käyttää jotakuta vastaan jos tulee tietynlainen tilanne. Välttelen siis kertomasta tätä ja muutamia muita yksityisasioita.
jos tulee jotenkin puheeksi, niin voin kertoa.
Toisaalta vähän kammoan näitä tilanteita, koska haluaisin puhua asiasta vasta kun tunnen toisen ihmisen hyvin. Uskonasiat ovat minulle hyvin henkilökohtaisia ja niihin liittyy paljon juttuja, jotka mielelläni selittäisin vähän tarkemminkin. Lisäksi en ole mikään tyypillinen uskovainen, joten ahdistaisi saada otsaansa kovin stereotyyppinen leima.
Työpaikalla en ole oikeastaan koskaan kertonut - se ei vain minun mielestäni liity siihen, mitä teen. Monella työpaikoistani on sitäpaitsi ollut "äänekäs ateistijoukko", josta en uutena työntekijänä ole halunnut itselleni vihamiehiä. (No, tuskin he minua uskoni takia olisivat alkaneet vihata, mutta todennäköisesti pitäisivät vähän yksinkertaisena.) Toisaalta kynttilän pitäminen vakan alla harmittaa - pitäisi tietysti uskaltaa kertoa, mitä mieltä asioista on.
Kodissamme vierailevat yleensä huomaavat uskomme. Ei-uskovat eivät koskaan ole kommentoineet, mutta toisten uskovien on helppo ottaa asia puheeksi, kun seinällä roikkuu krusifiksi. =)
Hullua, että uskosta on niin vaikea puhua.
mutta en kiellä jos joku sitä kysyy. Toisaalta, olen todella huono puhumaan uskonasioista, joten jos jossain porukassa puhutaan uskosta tms. jättäydyn ulkopuolelle enkä osallistu keskusteluun. välttelen aihetta siis. liian henkilökohtaista tällä hetkellä.
Monella työpaikoistani on sitäpaitsi ollut "äänekäs ateistijoukko", josta en uutena työntekijänä ole halunnut itselleni vihamiehiä. (No, tuskin he minua uskoni takia olisivat alkaneet vihata, mutta todennäköisesti pitäisivät vähän yksinkertaisena.) Toisaalta kynttilän pitäminen vakan alla harmittaa - pitäisi tietysti uskaltaa kertoa, mitä mieltä asioista on.
Eli töissä on äänekäs, suorastaan uhoava uskovaisten joukko. He asettavat puheillaan vahvat normit sille, millainen uskonnäkemys on hyväksyttävää ja millainen ei.
Arvatenkin minä en usko samalla tavalla, ja koen erittäin vaikeaksi sanoa ääneen omat ajatukseni, vaikka mieli tekisikin. Jos porukka oikeasti KESKUSTELISI, niin osallistuisin mielelläni. Mutta nyt puhe on sellaista ihme miehistä uhoa (ovat kaikki miehiä). Minä tyydyn sitten olemaan hiljaa ja se ärsyttää!!
En näe mitään syytä kertoa. En toki kielläkään, jos asia tulee puheeksi, mutta kukaan ei ole koskaan kysynyt.
Olen kotoisin fundamentalistiperheestä, jossa usko määritteli kaiken. Minulla on tarve olla normaali ihminen...Eli vaikka itsekin uskon Jumalaan, niin koen sen henkilökohtaiseksi asiaksi.